Nightgaunt's

Kuva-arvoitus

2009-12-17T00:02:00.003+02:00

Juttelen teille höpöjä pitkästä aikaa lähipäivinä. Sitä ennen voitte ihmetellä tämän kauniin kasan merkitystä, josta kuvan otti Janne Karvo.

Syndet!

2009-05-19T18:18:00.002+03:00

Hyvää synkkäriä Maijjjjja 1 wee! Neito touhutti "kakkunsa" kimpussa niin innoissaan ettei kuvista tullut herttasen hevon paskaa. No pääasia että juhlakalulla oli lystiä.

Mystinen myyppö

2009-03-29T20:27:00.001+03:00

Ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan!

Rymsteeraamista

2009-03-16T21:19:00.010+02:00

Olen vaihtanut kämpässämme järjestystä (vasta 1 huone valmis, argh!) ja kuten arvata saattaa kissojen mielestä tämä on lystiä jos mikä. Itämaiset ja simsku ovat olleet myös ahkerasti auttamassa tavaroiden siirtämisessä, mitä painavampi kama on kannossa niin sitä varmemmin kaverit hyppäävät kyytiin "tasapainoittamaan" menoa.

Tyhjensin eteisestä 60l akvaarion ja sekös oli ihan sikasiistiä! Pahalta haiseva puolimärkä allas oli illan kuumin turistikohde, peruutuspaikkojakin jonotettiin. Liikenne oli jo sen mukaista että ihmettelen etteivät mokomat pudottaneet lootaa lattialle ennenkuin älysin itse siirtää sen turvallisempaan paikkaan. Tällä kertaa Tauno ja Albert ovat tutkimusmatkalla. "Ah mitkät kalaisat paskanhajut täällä höyryää!"

Ryssä on jouduttu eristämään muusta asunnosta omaan tilaansa jotta sen ruokinta ja lääkintä on helpompaa, myös stressittömämpää ympäristöä on pyritty luomaan Feliwaylla ja itämaisista erottamalla. Ryssän allergia on pahentunut niin paljon että nyt yritetään eri lääkkeillä kuin aiemmin ja sen kuivaruoat kulkevat pakastimen kautta. Välillä kaverina on joku muista maatiaisista tai Pyynö.

Makuuhuoneen eristyksen takia siellä ollut Pyynön lempipuu piti myös muuttaa muualle, siitäkös kaveri meni ihan sekaisin. Pyyne on ehkä maailman eniten tapoihinsa jumiutuva tyyppi. Sängyssä iltaisin se tulee hetkeksi aina makaamaan minun rintakehän päälle, mutta jos nukummekin Elmon kanssa toistemme paikoilla niin Pyynö meneekin vahingossa Elmon päälle ja menee ihan ulalle. Että voikin kissan naamasta näkyä semmoinen ihmetys, että nyt on jotain ihan pielessä! Sitten veijari päästää kurahduksen että "johan kusetitte" ja siirtyy minun päälleni.
Näin ollen myös lempipuun paikanvaihto aiheutti jonkintasoisia vieroitusoireita. Pyynö istuu makkarin oven takana ja onnessaan ryntää sisälle kun joku avaa oven, mutta pysähtyykin kuin seinään kun PYYPÖN PUU ei olekkaan siellä missä pitäisi! Ei muuta kuin hirvee uukkari ja toiseen suuntaan->
Mutta aamuöinen näkymä tänään paljasti että puun uusi sijaintipaikka on hyväksytty, ja ikkunaa vasten näkyi mystinen varjo-olento.

Hieman erilainen näyttelyyn valmistautuminen

2009-03-06T23:27:00.006+02:00

Taannoin oltiin Piispaskan kanssa jossain näyttelykeikalla ja häntä alkoi naurattamaan minun mukana olleet varusteet. Arvon neiti kehtasi väittää, että minulla on jotenkin epätavallisen paljon pusseja mukana kun hiekkikset oli pakattu omaansa, lapio toiseen jne jne.. Noh vastaväitteistä huolimatta sain sen näyttelypäivän aikana niin paljon kuittailuja, että päätin todistaa kassi-almauteni vääräksi seuraavalla yhteisellä reissulla. Sanoin että kylläpähän meikäläinen pääsee kissanäyttelyyn ilman yhtä ainoaa pussia, reppua tai kantolaitetta..

Noh! Totuuden hetki on tänään Laihialla, enpä ole ennen näin vähillä varusteilla näyttelyyn lähtenyt. Edes Sturdia ei saa pakata omaan kantolaukkuunsa, joten en voi sinne sulloa tavaraa jemmaan. Jopa rahapussin jätin pois ettei siihen kosahda, roposet vaan taskuun ja baanalle. Ainoat sallitut pussit jotka mun mukana saa olla, ovat kissan kuljetuskopan suojapussi ettei kaveri palellu, silmäpussit ja suoliavannepussi jos semmoinen tulee tarpeeseen.

Nyt on valkattu vain välttämättömimmät, hiekat on tuossa pakasterasiassa (aika vähiin saa poika ruikkasta). Vasemmalla näkyvä viltti ei kuulu kokoonpanoon.

Se on siinä. Sturdi on taiteltu ja köytetty kasaan ja samoihin solmuihin kiinnitin penkin. En tiiä miksei useinkin voisi lähteä näin vähillä liikkeelle. Tosin onhan se mukavempi reissu jos kissalla on vähän vakaampi vesikuppi, entäs jos tarvitaan kynsileikkureita, mitäs jos kaveri alkaa kettuilemaan ja pitää olla mukana luu joka lyödä sen kurkkuun. No Laihialla ei ole, elämänne tilaisuus tulla ryttyilemään!

Aamukikkailua

2009-02-27T09:08:00.005+02:00

Maija sortui aamulla omaan näppäryyteensä. Teinineito peuhkasi ovenkahvassa roikkuvan kauppa-kassin kanssa ja hetken kuluttua kuului surkeä "wää!"
Kuten todisteista näkyy en voinut vastustaa kiusausta napata kamera esiin ennen ansaan lauenneen vapauttamista, kun ei kakaralla tuntunut hermojen menettämistä suurempaa hätää olevan.

Hiljaista on pidellyt

2009-02-05T02:15:00.000+02:00

Päätä kutittaa sen sisäpuolelta! Hyvin mulla menee T: Maija

Ja mites se 2008 menikään

2009-01-03T02:46:00.016+02:00

Vuodet 07-08 olivat niin suurta muutosten aikaa kissojen osalta elämässämme, että jonkinlaisen röyhtäisyn voisi siitä tänne kirjoitella.

Kun joskus 2007 pahaa aavistamatta menimme ukkoni kanssa Kes-kissin näyttelyyn katsomaan maine cooneja, näimmekin tuomarin pöydällä pienen mustan itämaisen pennun rimpuilemassa omistajansa otteessa. Sydämeni kääntyi välittömästi ympäri tuolle pienelle bastetin näköiselle olennolle.. pieni egyptologi minussa vaikeroi eikä auttanut mikään muu kuin kotiin saavuttua heti selata pentulistoja ja etsiä omaa mustaa pirulaista. Aiemmin en voinut ymmärtää miksi kukaan haluaisi tuollaista rottakissaa, mutta kun näin ensimmäisen mustan...
Ei tullut yllätyksenä että mustia olikin yllättävän vaikea saada, tuntui että varattu-leima lyödään pennun kylkeen jo sinä hetkenä kun nenä näkyy emon persiestä. Viimein kun vahingon kautta satuin bongaamaan 2 mustaa poikaa Jatsikatin kissalassa Kyrössä, ei muuta kuin samantien soitto ja auto tulille. Vaikka Jansku oli tukena valintaa tekemässä näiden kahden mustan lepakon välillä, päätös oli liian vaikea ja pian huomasimme ukkoni kanssa pakkaavamme molempia kuljetusboxiin. Kasvattajan kanssa juttelimme että ei näitä varmaan kauheasti näyttelyssä näy, joskus ehkä coonin seurakissaksi mutta ei muuten...... Kylläpä se on nähty miten tuokin piti paikkaansa.
Olimme ukkoni kanssa vieläpä niin puusilmiä että emme osanneet erottaa veljeksiä toisistaan, niinpä Molli sai pitää pantaa muutaman kuukauden ajan kunnes viisastuimme. Ei sentään ihan mitä tahansa pantaa vaan pitihän se otsa hies etsiä musta panta missä pieniä niittejä, ettei Mollilta mene maine muitten kissojen silmissä. Kovalle jätkälle katu-uskottavat pukineet. Klikkaa kuva isommaksi niin näet paremmin miten asiallinen panta!

Itämaiset hankittiin tosiaan lemmikkiajatuksella, mutta pikkuhiljaa (syytän sinua Piispanen) imeydyin neloskategorian maailmaan ja alkoi herätä ajatus josko tarjoaisi Alberttia siitokseen. Mollihan piti kastroida napatyrän takia, vaikka onkin veljeksistä se paljon upeampi pakkaus. Päätin myös hakea kasvattajanimen "valmiiksi" tulevaisuutta varten koska sen hinta tuntui nousevan vuosi vuodelta, ja niin tammikuussa 2008 posti toikin asiakirjan jolla FIN*Nightgaunt's hyväksyttiin. Kun moni on minulta kysynyt että mikä ihmeen "naitkauntti", niin selvennettäköön että se on Cthulhu mytologiassa esiintyvä "hirviö", teoksissa suomennettu yöluihuksi. Se on sen luokan kaveri että jo tulee äitiä ikävä jos moinen tulee Osuuspankin kulmalla vastaan, vaikka olisi päiväkin.

Albertin kanssa käytiin jonkun verran näyttelyssä -07 kun halusin siitä jotain lausuntoa notta millainen kolli meillä on hanskassa. Mollia sen sijaan en näyttelyissä kuljettanut koska silloin mielestäni kastraatin näyttelyttäminen "on ihan helevetin typerää paskatouhua". Kylläpä tätä lausetta onkin jälkeenpäin hierottu naamaani, varsinkin joulukuun Voittajanäyttelyn jälkeen kun Mollista tuli V08 kastraatti uros. 2008 tulikin harrastettua tuota "paskatouhua" ja käytyä Mollin kanssa aika monet kerrat nostamassa kissa pöydälle, menestystäkin tuli varsin mukavasti. Niin sitä on tullut huomattua että kastraatin kanssa se onkin melkein mukavampi käydä kun ei ole kollin rähinöitä kestettävänä.
Albertin kuva Markus Wikström.

Albertista tulikin isä kahdelle pentueelle ennenkuin menetti nyyttinsä. Niistä on enemmän rupateltu tuolla http://n ightgaunts.blogspot.com/2008/06/muksuttimia.html Kun olimme laskeneet pojan "siitosmarkkinoille" alkoi herätä ajatus notta mitäpä jos pojasta otettaisiin meille siitosnaaras. Koska olimme näinkin keltanokkia neloskissojen parissa, ei kasvatusta ollut tarkoitus aloittaa vielä moneen vuoteen. Mutta ajatus jäi silti niin vahvasti itämään, että jännityksellä odotimme mitä naaraat maailmaan pyöräyttävät. Yhteensä tuli kuitenkin 7 poikaa ja 2 tyttöä joista toinen jäi kasvattajalle omaan käyttöön, joten tämä suunnnitelma rohtui siihen.

Salmisella kasvoi samaan aikaan simskupentue ja hän heitti ajatuksen että ota siitä ja ala kasvattamaan LO-siamilaisia. Kyl maar ajatuksenakin se mua nauratti.. vähän aikaa. Niin sitä on kuitenkin hullu että tuokin jäi mielenperukoille kytemään kunnes menin ja varasin tarjotun pennun (ja nyt osoitan syyttävällä sormella Junikkaa hullun yllyttämisestä). Niin meille tuli pieni Maija joka onkin osoittautunut varsinaiseksi aarteeksi. Maija sai myös virallisen nimensä kasvatussuunnitelmieni muutosten takia, neitokainenhan on FlyingFinn's Plan-B . En minä vieläkään ota uskoakseni että meillä on siamilainen naaras eikä itämainen mutta kai se tästä! Maijan tultua Pyynö rupesi heti kummisedäksi kuten kävi itämaisten kanssa aikoinaan. Muut kun suhisevat ja rähjäävät tulokkaille, Pyynö sen sijaan ottaa siipiensä suojaan ja suorittaa perusteellisen persepesun! Pyyne on semmoinen setämies että joskus tulevaisuudessa toivottavasti tulevat pennut eivät varmasti saa hetken rauhaa yli-innokkaalta lastenhoitajalta. Molemmissa kuvissa uudet kissat ovat olleet meillä vasta noin tunnin ajan kun Pyyppö on jo täyttä päätä hoivaamassa.

Pentusuunnitelmia yritämme tähdätä vasta vuodelle 2010, koska silloin asumme isommassa kämpässä. Tämänhetkinenkin loota on kyllä kolmio, mutta suuren kissamäärän vuoksi pentujen kasvattaminen voisi olla jo aika tiukkaa. Maija on hyvin pentusuunnitelmissa mukana koska ei ole juossut vielä kertaakaan, mutta saa nähdä kuinka meidän vielä käy. Yleensähän tällaiset suunnittelut kusevat kintuille kuin köyhän talon koirat, mutta tuohon pyritään.

Jouluhommia

2008-12-31T06:22:00.004+02:00

Nyt ei ole suurempia kirjoitusfiiliksiä mutta viskaan teitä kuvalla.

Kissat olivat mukana vanhempieni luona Joulua viettämässä. Siellä meinasin saada harvinaisen kuvan jossa koko kööri olisi yhtäaikaa aterioimassa. Innoissani jo kaivoin kameraa esiin, niin eikö Ryssä ehtinyt livistää paikan päältä muualle. No kaiketi tuo kuusikin noin sievässä puolikaaressa on jo aika hyvä saavutus.

Jouluja

2008-12-22T21:40:00.002+02:00

Leppoisaa Joulua tutuille ja tuntemattomille näin vuosia sitten edesmenneen kääpiöhamsterimme Albertin välittämänä.

Diibadaaba

2008-12-09T01:45:00.002+02:00

Kaverin itämaisella on tapana huutaa autossa yleensä koko matkan ajan kuin syötävä. Äänitin sitä talteen ja taannoin koesoitin meidän laumalle. Tyypit menee kyseisestä pätkästä aivan sekaisin ja etsivät "kadonnutta" kissaa sekapäisenä. Pahoittelen repeämistäni videon lopussa, ei kestäneet nauruhermot enää Maijan ratkaisua peitellä kännykkää.

Pyypperö

2008-12-09T00:44:00.006+02:00

Pyynö on taas oma ihana itsensä. Pojalla on pitkä vekki vatsassa ja paljon karvaa vielä kasvattamatta takaisin, mutta se on nyt jälleen iskussa ja hölmöilee vanhaan malliin.
Viimeviikonloppuna meillä oli kauan sitten suunniteltu reissu Tampereelle, mutta se oli myös ensimmäisiä päiviä jolloin Pyypöltä uskalsi ottaa kaulurin pois (aiemmin se oli ollut hieman liian kiinnostunut haavastaan). Vaikka meillä oli luotettava kissanruokkija sovittuna, ei poikaa uskaltanut kuitenkaan jättää yksin kotiin ilman jatkuvaa valvontaa. Niinpä Pyyppö lähti mukaan reissuun.

Pyynekin osaa arvostaa hotellin lakanoiden pehmeyttä. Pyynö approves Holiday Inn. Kuvassa näkyy kaverin hienot varvaskarvat <3

Kotona Pyypellä on tapana kaivaa parvekkeen lasiovea kun se haluaa partsille tuulettumaan. Toinen erehtyi luulemaan hotellihuoneen isoa peiliä vastaavaksi oveksi, ja kaivoi sitä pitkin yötä huutaen pääsyä "pihalle". Kuva on otettu keskellä yötä salamalla, joten se on aika pimeä. Jonain toisena aikana tuo olisi voinut olla jopa äärimmäisen ärsyttävää, mutta menneen lankaepisodin jälkeen minusta tuntuu että Pyynö saisi suorittaa vaikka aseellisen pankkiryöstön ja minä vain toteaisin tyytyväisenä että "poika on terve <3".

Oodi Sturdille

2008-11-27T18:46:00.004+02:00

Taannoin kun Piispaska alkoi heitellä ajatusta ilmoille, että tilataanpa rouville sturdin näyttelyhäkit niin olin ensin kovin ajatusta vastaan. Meikähän ei olevinaan moista hifistelyvehjettä kaipaa, kyllähän sitä sen verran verhoja jaksaa ripustaa. Lopulta lämpenin kuitenkin ajatukselle ja maihinnousun Sammonkadulle teki musta tuplastöördi.

Sittemmin näyttelykeikkojen lisäksi häkille onkin löytynyt miltei jokapäiväistä käyttöä. Coonimme ei suostu föönattavaksi joten veikko laitetaan sinne kuivumaan pesun jälkeen. Lauman matriarkka Tauno ruokailee useimmat ateriansa sturdissa koska syö munuaisvikaisten ruokaa. Xena nukkuu yönsä sturdissa. Tyypillä on tapana nukkua aivan uskomattoman sikeästi ja kuorsaten, jossain vaiheessa yötä joku sikapää itämainen keksii aina ruveta hätyyttämään rouvaa ja Kena parka herää hirveästi säikähtäen. Xenasta on huomannut heti miten paljon rentoutuneempi se on päivisin kun saa nukkua rauhassa. Näin ollen häkki on ollut todella hyödyllinen.
Ainoa mikä siinä kiristää on puhdistaminen. Olen kuullut villiä huhua että jotkut pesevät sturdinsa pesukoneessa. Minä meinasin saada itkupotkuraivarit kun olin irrottanut "pitkät kaaret" ja koitin vääntää niitä takaisin, hirvittävä homma. Enkä edes saanut häkkiä lopulta koneeseen kun en keksinyt mistä poikkipuut lähtevät ulos. Vai pesettekö te sturdinne koneessa poikkipuineen päivineen? Jos ne poikkipuut saa jostain välistä ulos niin mistä? Kaaripuut saa raivolla, muiden röörejä en ole löytänyt.
Kun tuon kokoiseen suihkukoppiin pistää teltan roikkumaan ja alkaa suihkuttelemaan niin voin kertoa että eipä sitä kovin puhtaaksi saa.

Mutta niin ihastunut olen tähän kapineeseen että nyt noutoaan odottaa extra large divided kantolaukku, kiitos vain Suskulle taas roudaamisesta. Ja värinä... tadaa musta!

Awww!

2008-11-22T00:28:00.002+02:00

Senja the Orifame teki Pyynölle tällaisen hienon palkinnon! Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana mikäli et näe lukea, bloggeri ei anna laittaa isompaa kuvaa.

Kiitos Senjalle muutenkin puhelintuesta! Vaikka aina ei ongelmiin löydykkään sitä viimesintä ratkaisua niin jo yhdessä pähkäileminen avaa uusia ajatuksia ja muutenkin helpottaa oloa. On sillä vaan kumma merkitys kun tietää että muutkin on hengessä mukana vaikka ei pystykkään taikoja tekemään. Salmista kiitän nöyrimmin pistoksista ja nesteytyksestä, itse en arvannut noin kipeällä kissalla ruveta tuikkimista harjoittelemaan.

Keskisuomen eläinklinikalle kiitokset aion viedä kakun muodossa kun käydään poistamassa Myynöltä tikit.

Aihetta juhlaan

2008-11-20T15:23:00.001+02:00

KAKKI TULI! Ja loppu lanka mikä lymysi vielä paksusuolessa <3

Kuulumisia

2008-11-19T22:28:00.002+02:00

Tänään kävimme taasen klinikalla kontrollissa ja piikittämässä antibiootteja. Kuume on noussut hieman mutta maha ei edelleenkään arista ja kissan kunto on olosuhteisiin nähden suorastaan loistava. Nyt hoitoa jatketaan kotona ja ellei mitään tapahdu seuraava lääkärikeikka onkin tikkien poisto. Mikäli perjantaihin mennessä ei ole vieläkään tullut sitä kauan odotettua paskoa niin sitten pitää käydä taas tohtorissa.

Pyynöllä on ihan valtava nälkä mutta annoksia pitää vielä rajoittaa, vasta sunnuntaista lähtien poika saa syödä sen miltä tuntuu. Vatsalaukun ja suoliston leikkauskohtien vuotovaaran pitäisi kuitenkin olla jo ohi, että sen puolesta annoksia aletaan nyt kasvattamaan.

Muut kissat yllättäen repivät pelihousujaan kun niille ei pidetä seuraa. Pyynö on kuitenkin pakko eristää omaan huoneeseensa kun kaulurista huolimatta se haluaisi kiivetä ties mihin tähystelemään. Elmo taasen makaa 38 asteen kuumeessa puolisekaisin, että siitä ei ole kissanvahtijaksi kuin satunnaisesti auttamaan jossain toimenpiteissä. Pyynöä ei taasen voi pitää yksin kun se on tällä hetkellä niin seurankipeä syliapina, ettei toista henno jättää oikein hetkeksikään yksin.

Mutta tilanne näyttää tosiaan viimein aika valoisalta, Pyynölle pitäisi antaa joku Maailman Vahvin Nalle-palkinto <3

Toipumista

2008-11-18T18:47:00.003+02:00

Käytiin päivällä klinikalla kontrollissa. Kuten oletettiinkin on Pyynön vatsakalvontulehdus nostanut kuumeen (39,7), mutta maha ei kuitenkaan arista koskettaessa. Ottivat verikokeita ja arvattavasti tulehdusarvot ovat harasoo ja muuta lääketieteellistä jargonia jonka edessä pieni ihminen vetää hiljaiseksi. Hyvin ne lekurissa selitettiin, mutta ei kai tämmönen keskiarjalainen perunannostoon tarkoitettu persjalkainen muista enää semmosia hienouksia. Mutta iloinen tieto oli se, että vaikka Pyynö ei ole melkein viikkoon suostunut syömään tai juomaan itse mitään, maksa-arvot olivat suorastaan loistokkaassa kunnossa. Kissalta kun alkaa maksa nopeasti rasvoittumaan ja vaurioitumaan syömättömyyden seurauksena.

Näin illan kuhneessa meidän piti itse pistää vielä antibioottia kankkuun mutta meikäläiselle iski suorituspaineet ja kutsuin taas Salmisen apuun. Kiitos hälle!

Tällä hetkellä Pyynö saa yhtäaikaa kahta antibioottia, toista syötän minä kotona suuhun 2x päivässä ja toista lyödään klinikalla persiiseen päivittäin. Antepsinia suun kautta suojaamaan ärtyneitä limakalvoja 2x päivässä. Kahta eri kipulääkettä suun kautta, Metacamia ja opioidi-valmistetta joka pistää äijän bilettämään. Kaiken tuon lääkeannon lisäksi vielä syötän liemimäistä a/d:ta suoraan suuhun muutaman tunnin välein, ihan vain pari millilitraa kerrallaan.
Äijä on todella virkeä ja seurankipeä, jatkuvasti haluaa vain rellottaa vieressä ja alkaa polkea pienestäkin huomioinnista. Toinen on kyllä niin mahdottoman rakas ettei tuommoista olekkaan.

Äsken kaveri vielä näytti iloisen yllärin. Pöydällä oli nokare a/d:ta jota en ollut vielä ehtinyt vetää ruiskuun, niin Pyyppö kävi sen siitä ihan itse syömässä! Hyvä Pyynö!

Yöllisiä

2008-11-18T02:33:00.007+02:00

Pyynö pisti lautas-antennin kohti satelliitteja, mistäpäin tänään näkyy parhaat leffat?!
Kipulääkkeet tuntuvat ainakin tehoavan, äsken heitin roskan roskikseen niin Pyynö meinasi syöksyä jahtaamaan sitä. Äijä on olosuhteisiin nähden yllättävänkin pirteä, onneksi kauluri "masentaa" sen verran että vie innon suuremmalta touhuamiselta. Pissit tuli äsken laatikkoon, että se puoli toimii vieläkin. Loristelun jälkeen takaisin pesään lämpimään ja peitto korvin.

Ja koko perkeleen episodin pääsyyllinenkin löytyi. Eipä nyt ole tullut tämäkään ihan ensimmäisenä mieleen, mutta näköjään kissalle tulee. Pyynö on ehkä ollut edellisessä elämässä vaatturi tai muu pukinemestari kun on osannut vielä purkaa niin että saanut pitkää rihmaa aikaiseksi eikä pätkiä.
Pyynölandian uusi sananparsi meneekin notta: kun alkuviikosta purkaa fleecen reunaa niin loppuviikosta pääsee klinikalle.

Tilanteesta on kyllä huumori kaukana mutta ei voi kuin taas ihmetellä. Yllättäen tässä yön kuhneessa onkin tullut purettua lankoja kaikista vastaavista peitoista.

Semmosta

2008-11-17T20:32:00.003+02:00

Pikainen välitiedote.

Tänään menimme päivystykseen Keskisuomen eläinklinikalle ja lääkäri älysi heti katsoa kissan suuhun. Kielen alla jumissa lankaa joka jatkoi matkaansa suolistoon. Kirjoitan joskus myöhemmin lisää mutta tässä pikaisesti kun tiedän että siellä on ihmisiä jotka kaipaa tietoa.

Pyynöltä poistettiin pätkä suolta, oli niin pahasti haavoilla. Muuten pitkin suolistoa reikiä jotka kursittu umpeen. Oli onnea matkassa kun ei saatu eilen varjoainetta suolistoon, olisi vuotanut rei-istä läpi muualle. Lanka kulki koko matkan kielen alta aina paksusuoleen asti, saatiin poistettua kaikki mitä oli ohutsuolessa. Mahalaukku avattiin ja poistettiin siellä oleva lanka. Vatsaan syntynyt vatsakalvontulehdus. 2 Lääkäriä leikkasi sitä n. 4-5 tuntia.

Tällä hetkellä kissan tila on vakaa, ei ole vielä herännyt nukutuksesta. Pyynö on kuitenkin vahva, lääkäri sanoi että ei olisi ikinä uskonut mitä kissan sisältä löytää verrattuna siihen missä kunnossa se oli ensin tutkimuspöydällä.

Alunperin luulin että kyseessä on ompelulankaa, mutta lääkärin mukaan se oli vahvempaa. Salapoliisin työtä tehtyäni on selvinnyt että jätkä on purkanut pitkän pätkän fleecen reunassa kulkevaa "viimeistely"lankaa. Koita näitä nyt varjella perkele kun ei oma järki riitä keksimään mitä kaikkea vaaroja kotona on.

Nyt kaikki peukut niin pystyyn notta kramppi iskee parin päivän ajaksi.

Jatkoa

2008-11-16T21:14:00.005+02:00

Tänään sunnuntaina käytiin taas päivystyksessä. Röntgenit näyttivät samalta kuin eilen ja kissaa nesteytettiin. Paikassa jossa päivystävä eläinlääkäri toimii on jotkut röntgennesteet lopussa ja saimme viimeisen kuvan otettua mitä niillä irtosi. Hän olisi halunnut tehdä "varjoainekuvauksen" (vai mikähän sen oikea nimi on) mutta näin ollen se ei onnistu. Kissa nesteytettiin taas ja annettiin piikkinä oksennuksenestolääkettä kun tabletit eivät toimineet.

Äijä ei kuitenkaan ole kivulias, näin ollen olemme yrittäneet sitä saada hieman kävelemäänkin että mekaaninen liike saisi jotain aikaan suolistossa. Mutta tohtorin mukaan sisusvärkit ovat vaan nyt tehneet lakon jonka syytä ei tunneta. Virtsaaminen onneksi toimii ihan normaalisti, että jossain ollaan vielä kartalla.

Huomenna näillä näkymin kissa tohtoriin sellaiseen mestaan jossa tuo kuvaus onnistuu. Pyynö on kyllä nyt pirteämpi kuin aiemmin mutta ei syö eikä juo. Väkisin annettuna alkaa kova kuolaaminen kun kaverille tulee pienestäkin eväsmäärästä huono olo. Välillä on kuitenkin jotain aina yritettävä antaa, a/d:lla ja vedellä pikkuhiljaa.

Meikäläinen alkaa olla aika harasoo kun on valvonut useamman vuorokauden ja välillä nukkunut toinen silmä auki. Heti kun vähänkin rapsahtaa niin alkaa hurja toive josko kaveri menisi syömään/juomaan tai laatikolle. En tiedä onko koko keskisuomessa odotettu paskaa näin hartaasti kuin meidän perheessä.

Voi meidän Tyyneä.

Sininen jellona sairastaa

2008-11-15T18:21:00.010+02:00

Pyynö oksenteli parisen kertaa muutaman päivän ajan, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Poika oli pirteä oma itsensä joka höpösteli omia vakiojuttujaan. Yhtäkkiä kunto kuitenkin romahti huomattavasti ja kaveri vietiin tohtoriin. Röntgeni näytti että paksusuoli on täynnä massaa, kissa oli kuiva ja kaiken oksensi mikä suuhun laitettiin. Pyynöä yritettiin nesteyttää lääkärissä siinä onnistumatta, ulkoiset puitteet sai kaverin niin hermostuneeksi että siitä ei tullut mitään.
Ukolle laitettiin Convenia pistos (hännässä pientä tulehduksen alkua TAAS), oksennuksenestolääke, parafiinia ja mukaan toilax peräruiske jotta alkaisi tulla tavarat pihalle.

Toiveikkaina ajoimme kotiin ja leikkasimme Pyypön perskarvat kun ajattelimme että peräruiskeen jälkeen alkaa semmoinen maalaus että oksat pois. Ei mitään.
Ei muuta kuin hölmönä seuraamaan kissaa, välillä ruiskulla vettä suuhun ja a/d:ta nokare.

Illalla Pyynö oli todella väsynyt ja heikko. Kissa päivystykseen, uudet röntgenit sekä siellä lääkäri sai hienosti nesteytettyä vaikka leijona meinasi taas sanoa ei. Ei katsonut tarpeelliseksi avata kissaa vielä, vaan saimme mukaan nesteytysvehkeet ja lisää oksennuksenestolääkettä.

Kotona Pyyppö ei kuitenkaan anna nesteyttää itseään, täällä meinaa hommasta tulla täys rähinä. Toimenpide ei ole mikään suuri ja Pyynö on hirvittävän kiltisti antanut läpi elämänsä hoitaa kipeätkin hommat hienosti, tuo vaan menee tällä hetkellä yli kissan sietokyvyn aivan täysin. No sodassa, rakkaudessa ja eläimen huijaamisessa kaikki on sallittua, joten kiikutin Pyynön päivällä työpaikan takahuoneeseen jossa Salmiska nappasi kepin niskaan ja jo virtasi taas. Vieraassa paikassa Pyyppöä ujostuttaa niin paljon että siellä nesteytys sujuu helposti.
Nyt mennään jo toisen päivän iltaa "huonossa jamassa" ja kohta lähdetään taas nesteytyskeikalle, tällä kertaa Salmisen nuoren orin kämpille. Tuntuuhan tämä hullun touhulta kuskata kissaa ympäri Jyväskylää nesteytykseen mutta kun kotona ei niin ei. Keskustelin lääkärin kanssa äsken puhelimessa ja huomiseen kuulemma vielä seurataan tuleeko cacca, jos ei silloinkaan vielä mitään näy niin sitten mennään taas päivystykseen.

"Ääk paha maailma", toteaa Myynö ja kaivautuu peittojen alle turvaan hulluja kotihoitajia.

Kun akat näyttelyyn lähti..

2008-09-08T22:36:00.022+03:00

Niin... en tiiä sitten onko nämä näyttelyhommat ihan täyspäisen hommaa, monena aamuna kun ennen kukon pieremää 40min yöunilla lähtenyt paahtamaan johonkin päin Suomea, tulee tunne että eikö kuviokellunta tai pystypaini olisi kuitenkin herttaisempi harrastus? Aina on kuitenkin kivaa ollut, mutta pääasiassa lähtöhetki on aina se jolloin tekisi mieli mitata oma mielenterveyden tila.

Ryhmä Kujertajat päätti ottaa semmoisen lauman kissoja mukaan, että piti ihan siskolta pyytää isompi auto lainaan. Sekään ei kyllä meinannut ihan riittää, vatsaa sai vetää sisään koko matkan. Ja minut tietäen aika paljon piti vetää, vallan palleaa ahdistaa vieläkin. 3 Innokasta Kissanomistajaa ja 13 kissaa piti pakata, kyllä siinä Tojotankin saumat jo alkoivat uutta hitsausta kaivata pintaan, ainakin näillä logistisilla kyvyillä joilla auton pakkasimme.

04:45
Oli synkkä ja myrskyinen yö.
Tyhjä peräkontti odottaa täyttämistään. Kylmä syysilma hivelee hyvin muodostuneita shortseihin verrottuja sääriäni (ja ihan sileät oli, gilletellä vetelin) ja ihmettelen että johan Salmisen piti olla pihassa tähän aikaan.

05:00
Aamupala ulkoilmassa nautittuna, Lemon Ediä ja jauhelihapasteijaa, missähän se Salminen nyt totta tosiaan luuraa? Lieko samassa paikassa missä Waldo, Jallu ja vasemman jalan sukat? "Aika hyvännäköinen pasteija tuossa", tuumii Maija.

05:15
No oho sieltähän se Tiina tupsahti! Aika tärkeän näköisenä siinä pönöttää, esittää ehkä itse pakanneensa koko auton. Ei pakannut, sen paljastan. Mutta kenen Ed-pullo lie kädessä, onko oma vai veikö kuskin juomat? Poliisi tutkii asiaa.

05:55
Helteen pihassa, aika puristava tunnelma meinaa jo olla. 11 kissaa autossa, 2 pihassa kun ei keksitä mihin ne laitetaan. Pitääkö vetäytyä pois kilvasta vai laitetaanko suksipoksiin. Paremminkin voisi pakata, tuumii joku. "Tarviiko nähdä takaikkunasta", kysyy joku avulias aatu. No ei tarvii kun kuski on niin lyhyt että hyvä notta näkee etuikkunasta. Hyvin meillä menee.

Perille päästiin, mitä nyt 10 minuutin ajon jälkeen piti jo pysähtyä huoltsikalle kuselle kun kuskin rakko pamahti vallan pullolleen. Näyttelyssä kävi kuten edellisessäkin, mukana 3 kissaa tuplasturdissa, yhtäkkiä kaikki eivät mahdukkaan enää häkkiin. Samoin kävi Vantaalla, miksei opi ihminen ja ota niitä varaverhoja. No ei ollut hätä vielä kädessä, tyrkättiin pikku Maija siskojensa ja kavereitten kanssa samaan koppiin, eivät olleet vielä viikossa unohtuneet pienten välit. Vasemmalla reunassa oleva penska totesi että "kestäneet ei kaiteet enää leikkikehässäin, zai zai zai zai" ja holahti reunan toiselle puolen.
Lienee turha edes mainita että tuollainen 7 pentua sisältävä häkki oli näyttelyssä melkoinen yleisömenestys.

21:00
Harvinaisen aikaisin kotona ollakseen näyttelyreissu, yleensä kello kilkkaa jo puoltayötä ellei ylikin kun kotiin on vielä aineski viiskytkilsaa ja pissihätä. Kopissa Albert haaveilee syntyvänsä seuraavassa elämässä talousjakkarana niin ei tarvitse reissata ympäriinsä, riittää kun kerran kaupasta kotiin matkustaa.

On se ihan sikakivaa kun kersana ei edes hippohiihdoista lusikkaa saanut, niin näin vanhemmalla iällä voi kissan saavutuksilla elvistellä ja rintaa röyhistää. En tiiä miten noin huonosti palkinnotkin pakkasin, ihan rypyille meni nyt rouvan ruusukkeet. Eikun kissahan ne sai.

Hitchcock kävi täällä?

2008-08-27T01:20:00.003+03:00

Näyttelyissä jne kissapööpöilyissä on tullut ilmi, että ties kuinka moni lukee tätä blogia. Aika harva kuitenkaan mitään kommentoi, joten ei ole oikein käsitystä paljonko täällä käy sakkia toteamassa että "hulluhan se on".

Nytpä haastankin jokaisen vierailijan jättämään tähän postaukseen jonkun kommentin, niin johan alkaa selviämään kuka meitä vakoilee!

Vanhassa vara parempi

2008-08-25T18:17:00.007+03:00

Meillä yksi kissojen suosikkileluista on Hagenin Cat It-sarjan Play-n-Scratch. Sen ideana on kouru jossa pystyy pyörittämään palloa sen karkaamatta ja keskellä oleva pahvitsysteemi johon voi teroitella kynsiä. Pahviin kannattaa myös hieroa kissanminttua niin sitä ihanampi on vekoitin.

Näin muistaakseni vastaavan lelun ensimmäisen kerran Escape's kissalassa ja ihmettelin että leikkiikö tuommosella laitoksella muut kuin omistaja, mutta Elmo oli sitä mieltä että ehdottomasti pitää Pyynölle hankkia vastaava viihdytin.

Tuo onkin ollut coonin suuri suosikki, välillä tyyppi antaa pallolle niin hirveästi vauhtia että koko laitos lentää helvettihin ja Pyynö jää ihmettelemään että mihin se nyt, vastahan tässä aloitettiin.

Vekottimen pahvikeskusta kuitenkin on rakastettu jo niin pehmeäksi ja ällöisäksi, että oli aika vaihtaa uusi tilalle. Vaan meidän tyypitpä olivat ihan muuta mieltä. Kun olin vaihtanut pahvin ja meinasin viedä vanhan pois, niin Albert veti sen hampaillaan irti kädestäni! Tätä seuranneet jäähyväiset olivat mitä haikeimmat.

"Antiikkia antiikkia!" arvosti Albert kun 2 vuotta vanhaa aaltopahvia hyvästeli.

"Aiii tää on niin ihana"

"Saat tämän sitten aikanaan perintönä", opastaa Albert pikkuista Maijaa.

Pyynökin huomasi mikä kauhea kulttuuriperinnön tuhoamisprosessi oli tapahtumassa.

"Tämä jää, piste".

"Tuuppa hakemaan, jos uskallat" toteaa Pyynö.

Maija seuraa tapahtumia mielenkiinnolla ja tuumii että on vissiin aika köyhä perhe kun on roskatkin näin arvossaan.

No tuo pahvi on sen näköinen, että se kävelee kohta itekseen pois täältä että eiköhän se katoa vaikka minä en saisikaan sitä viedä roskiin.

"Täällä mä nyt oon",

2008-08-23T13:31:00.006+03:00

sanoo Maija. On kyllä niin rohkea pentu ettei paremmasta väliä. Muiden kissojen mielestä uusi tulokas on vielä ihan jotain raivostuttavaa jolle pitää käydä tasaisin väliajoin kiroilemassa, paitsi Pyynöstä se on tosi mielenkiintoinen mutta pelottava.

Marsu hyppää jo luottavaisesti syliin ja monet pikkutirsat on yhdessä vedetty. Kauheasti tekisi pienen mieli leikkiäkkin mutta perhana kun kaiken maailman vanhat tyypit käy vieressä vähän väliä kiroilemassa niin kyllä se vähän häiritsee hiirien ja pörriäisten maailmaan paneutumista.

Tiina oli ommellut Mersulle hienon pesän Jussi-kankaasta, siellä on hyvä nukkua piilossa ja välillä tarkastella mistä päin viholliset ovat lähestymässä.

Tuo on kyllä hämärä kangas, en minä ole tajunnut että siinä on kanin kuvia ennen kuin vartavasten sanottiin. Meikäläiseen meni kyllä ihan maastokuvioinnista, ilmankos se armeijaurakin päättyi 26 päivään kun akka ei erota kania camosta.

Mutta meikä menee nyt takaisin painimaan tuon kakaran kanssa. Kiitos Tiina pienestä!

7h 15min.....

2008-08-22T23:42:00.003+03:00

.... pitäisi vielä about odottaa ja sitten tulee Maija! Tiina lupasi kiikuttaa kakaran meille ennen työvuoroaan, josta suuri kaunis kiitos <3 Olo on kyllä kuin tulisilla hiilillä tällä hetkellä. Kätevää olla pennun kasvattajan kanssa samassa työpaikassa, sovittiin vuoroja niin että minulla on pari päivää mammalomaa. Tosin se voi olla myös erotuomari"lomaa", koska täällähän odottaa 6 Vanhaa Jermua jotka voivat olla erinäistä mieltä pienen vekaran saapumisesta. No Maija on kyllä osoittautunut niin itsepäiseksi ja itsenäiseksi hirviöksi että eiköhän se laita kampoihin tässäkin mörköpiirissä.

Pestiin äsken Pyynö Vantaan näyttelyä varten, cooni-poika lähtee itämaisten kanssa pitkästä aikaa näytille. Venyi pesu hieman liian lähelle näyttelyä, mutta kun oli muka liian kiirusta (not). Äijällä on semmoinen liian hieno turkki, että kaipaa pari päivää pesun jälkeen asettumista jotta kissa alkaa taas näyttämään joltain. Nyt on Jatsikattien kielet taas lujilla kun ne auttavat Pyynöä kuivaamisessa, ja kohta saa itämainenkin kokea kunnon karvapallojen oksentamisen riemua. Se on tätä arjen jakamisen iloa kun saa kaverin karvoja oksentaa, sanoi entinen denso kun kaverin ryijyä pureksi. Mitä?

Nyt minä menen pyörimään ja odottamaan ajan kulumista... En kestä!

Maijaaaa!

2008-08-05T02:45:00.002+03:00

Käytiin taas tuijottamassa Flying-Finn's kissalan kakaralaumaa, viimeaikoina niitä onkin tullut kuijotettua miltei vähintään kerran viikossa. Koko kööri on kyllä niin rakkaita karvarimpuloita, että itseäkin jännittää miten niiden elo luovutuksen jälkeen jatkuu, sen verran tutuiksi mukulat ovat jo tulleet.

Vielä muutama viikko pitää malttaa odottaa ennenkuin saadaan oma Lentävä Suomalainen tuolta kotiin. Maija on kyllä hirmuisen sosiaalinen ja rohkea, vierailulla hengaili meidän kanssa kahvipöydässäkin kun muut olivat maitobaarilla huikkaa ottamassa. En tiedä onko tyttö vain erityisen rohkea vai olisiko se jo oppinut hieman meitä tuntemaankin kun koko ajan ollaan sitä rassaamassa. Ainakin typykkä kaunistuu päivä päivältä <3

Mökkeilyä

2008-08-03T23:09:00.003+03:00

Kerrostalossa kaupungin keskustassa kissojen ulkoilu on ainakin meillä erittäin vähäistä, ei paljoa herkistä ketään lähteä tuonne asvalttiparkkikselle pyörimään katti hihnassa.

Koska kesämökki kuuluu kuitenkin suomalaiseen kesään, äsken mökkeiltiin kissojen kanssa lavastetuissa olosuhteissa. Muilla ei riittänyt huumorintajussa kovin pitkälle, mutta Taunon kanssa mökkihöperöidyttiin aika tovi. Tauno on aina valmis pööpöilemään, mitään niin typerää ideaa en keksikkään ettei Vanha Rouva olisi hommassa mukana.

Kesämökin tarjosi Royal Canin. Pyynö cooni käski sanoa että isommat mökit seuraavalle mainoskaudelle, ei mahdu ei sitten millään.

Yksi on joukosta poissa

2008-07-28T17:48:00.004+03:00

Einipupu nukkuu nyt.

Olen aina varoitellut muita kaninomistajia siitä, miten herkästi kärpäset saattavat iskeä ulkona kesäisin asuvaan kaniin jos sillä on haavoja tai sotkuinen perse.
No nyt se kävi sitten omalle kohdalle.

Einin kohtaloksi kävi reiteen jostain tullut haava, jonka löysivät kärpäset ja laskivat siihen munansa. Soppaan vielä lisätään häkin multapohja ja likainen pylly. Haavaa ei huomattu ajoissa ja tällainen yhdistelmä ei tarvinnut kuin muutaman päivän edetäkseen siihen pisteeseen josta ei ollut enää paluuta.

Kiitos vanhemmilleni Einin kesähoidosta, kyllä se varmasti odotti pitkät talvet tylsässä kerrostalossa kevään saapumista, että pääsee taas kaivamaan katakombeja pihaanne.

Kiitos Olipa Kerran-kasvattajalle Sirpa Palomäelle, pikkukaverista näki että oli tottunut käsittelyyn ja hoitoon, arki Einin kanssa oli mukavaa ja helppoa.

Ja kiitos Eläinklinikka Otsolle että otitte pienen niin nopeasti vastaan jotta matka saatiin päätökseen ja kivut poistuivat.

Olipa Kerran Uline, vaan eipä ole enää. Nuku hyvin pikkukaveri.

Ryssikkä

2008-07-25T19:58:00.003+03:00

Ryssän kesäillan terveiset auringonlaskun värittämästä keittiöstä

Pallit lankulle!

2008-07-22T20:56:00.003+03:00

Nyt on Albertin munat tulleet tiensä päähän. Aika pitkään pojan kollina pitäminen kulki siedettävissä rajoissa, mutta viime aikoina on ollut aika kostea meininki. Sen lisäksi että istuen kusee kaikki tekstiilit minkä päälle pääsee pyllyttämään, äijä vielä keksi spreijaamisen jalon taidon. Kusemisen lisäksi Ukko kyykyttää maatiaistamme Xenaa nykyään oikein urakalla, erotuomarin tehtävätkin ovat tulleet näinä päivinä tutuksi.

Kovin hyvä yhdistelmä ei kyllä ole kissanpennun tulo = penturuokia saatavilla & toisen kissan kastraatio. Saa olla aika tarkkana millä kupilla Herra Alberttos vierailee, muuten siitä saadaan jouluksi aika possu!

Ensiviikon tiistaina tehdään siis munakasta ja raivataan hampaista kivetykset pois. Kahteen pentueeseen jäimme vaikka kolmesta haaveiltiin. Sopivat lukemat silti, 9 pentua maailmaan ja nyt seurataan niiden kehitystä.

Kissunpentu <3

2008-07-21T02:52:00.004+03:00

Meidän pieni Maija, vielä n. 5 viikkoa pitäisi kakaraa malttaa odottaa. Kuvassa niin viaton ja nätti, livenä hurjimus ja pahantekijä, aina ensimmäisenä uusia kolttosia keksimässä. Se on hyvä että typykällä on luonnetta, sen verran isoon laumaan joutuu paikkansa hakemaan tulevaisuudessa.

Mehän on yritetty naama kuumana keksiä tytölle nimeä, mutta taitaa sille "työnimitys" Maija jäädä, ei vaan tule mitään osuvaa.

Maijaa ei oikein voi selittää, se pitää tavata elementissään. Valloittava riiviö!

Kuva Tiina Salminen

Isrokin muisteloita

2008-07-20T19:51:00.006+03:00

Siilinjärven näyttelystähän on jo het satoja vuosia (kesäkuussa), mutta josko siitäkin tänne muutaman sanasen pukkaisi. Hovikuskina toimi jälleen Timo, liekö kuitenkaan olisi löytänyt perille ilman fantastista kartturiaan eli meikää. Kun minulle antaa kartan käteen, niin johan on kumma jos ei päätepiste löydy alta aikayksikön. Niin se vain on, että joskus elämässä tulee vastaan ylitsepääsemättömän vaikeita tilanteita, kuten selvittää pitääkö t-risteyksestä kääntyä vasempaan vai oikeaan, vaihtoehtojahan on kuitenkin 2. Loistavasta suorituksestani sainkin lisänimeksi TomTom, kaikesta huolimatta kannan nimeä pystypäin!

Jo eläinlääkärin tarkastuksen aikana kävi selville mikä on tämän viikonlopun källi. Ihmettelin miksi Hannea ja Mirkaa nauratti niin perkeleesti kun tulin paikalle ja kyllähän se pian selvisi. Nämä epatot olivat menneet teettämään minun varsin hehkeästä valokuvasta rintaneulat!
Kuvassa poseeraan Ruoveden koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelualan perustutkinnon työasussa. Kuvan ottohetki on vielä ainoa tilanne ikinä kun suostuin pitämään koko tuota karmeaa asukokonaisuutta päälläni, pistin vielä peliin kaikki ne vähäiset söpöstelygeenit mitä sain itsestäni tiristettyä. Vaan enpä arvannut kun tämän ihanaisen kuvan joskus nettiin törkkäisin, että sillä näin ihmistä lyödään jälkeenpäin! Odottakaahan ketkut, kosto tulee olemaan suloinen, kunhan nyt ikinä jotain keksisin.

Mollilla meni ihan mukavasti, paneeliin kipaisi mutta siellä kilpakumppani Mao vei voiton. Meidän mustuaisella tais palaa paneelissa vähän sulakkeet, ensin muutama itsepuolustusliike joilla jätkä yritti irroittautua assarista ja sen jälkeen päätti ottaa purukaluston avuksi. Jätkä tuli paneelista sen näköisenä takaisin, että hän on ainakin tämän päivän moraalinen voittaja. Pojalla Ståhlbergin verenmaku suussa ja tunnelma katossa.

Mustosen Maarit otti Mollista muutamia kuvia näyttelyssä, tässäpä poika tähystää terävänä ympärilleen, liekö suunnittelee että kenestä seuraavaksi ottaisi verinäytteen!
Muutaman viikon kuluttua suunnistetaankin Vantaalle sunnuntaiksi, mukana Pyynö, Molli ja Albert. Pyypön kohdalla vähän epävarmaa, pojan hännästä ei ota selkoa meinaako se tulehtua uudelleen vai mitä siellä meinaa tapahtua. Eläinlääkärillekkin saa kohta hiusväriä viedä mennessään kun alkaa tukka harmaantua, ei keksitä keinoa jolla häntä paranisi lopullisesti.

Sapuskata

2008-07-12T23:22:00.012+03:00

Tehtiin jälleen kimpparuokatilaus Zooplussaan. Pitkään on ollut myös ajatuksena että pitäisi viedä paikalliseen eläinten turvakotiin Magendaan ruokaa, mutta eipä ole saanut mitään aikaiseksi. Nyt otin viimein niskasta kiinni paitsi itseäni myös ystäviä, ja usutin heitäkin osallistumaan keräykseen sopivaksi katsomallaan summalla. Kaiken kaikkiaan saatiin kasaan 34kg märkäruokaa, jonka ensiviikolla kiikutan perille. Kiitos Tiina, Susku, Sami, Timo & Kimmo osallistumisesta, tällainen kasa me saatiin aikaiseksi. Näyttääpä se kuvassa pieneltä, mutta on siinä vähäksi aikaa syömistä.

Zooplussasta tulee nykyään aika usein tehtyä kimppatilauksia. Tuntuu että kyseisessä firmassa on "hieman" erilaisia ihmisiä töissä käsittelemässä samaa lähetystä. Ei yhden työntekijän pakkausten taso voi vaihdella näin paljon. Olen ennenkin huomannut, että osa lähetyksien laatikoista on oikein esimerkillisesti pakattuja, toiset taas kuin härän persiestä laskettu suoraan tavaraa lootaan ja teipillä kiinni.

Jälkimmäisessä kuvassakin näkyy miltei pelkkiä pakkauksien tyhjiä pahveja, kaikki vuoat ovat matkan varrella lennelleet pitkin. Osa oli niin mystisesti vääntyneitä että ihmettelen miten yksikään ei ollut auennut. Tuo Prisman hedelmäpussi ei kyllä ollut laatikossa, en tiedä miten en huomannut että se kuvaustilanteessa lennähti tuonne!
Mutta kuten näkyy, ero näillä kahdella laatikolla on todella suuri, ja molemmat ovat samasta lähetyksestä.

Kaikki tilatut tuotteet ovat kuitenkin aina tulleet oikein perille, se on hieno homma koska välillä kyse on melkoisen mittavista määristä.

Varasuunnitelma pöytään!

2008-07-03T21:32:00.003+03:00

No niinhän siinä kävi kuten vähän enteitä luinkin, että meille ei tule lehmätyttöä. Hyvä että saatiin kuitenkin asia päätökseen niin ei tarvitse enää kauempaa jännittää ja odottaa. Ennen kaikkea tiedän että tyttö päätyi hyvään ja rakastavaan kotiin, niin mikäs pienen siellä kasvaessa.

Vaan eipä siinä vielä kaikki! Kun kävimme Albertin toista pentuetta raapimassa Flying-Finn's kissalassa, pyöri siellä kintuissa myös Kelmikerhon Yökehrääjän (Kertun) pennut. Tiina heitti ilmoille ajatuksen että ottakaa tuosta LO simsku-tyttö, jolloin minä vaan pyörittelin silmiäni että joo-o ei riitä rahkeet vielä sille saralle. Eräs pikkuinen siamilainen ei auttanut yhtään asiaa kiipeämällä avokkini Elmon syliin ja nukahtamalla siihen. Itse olen enemmän itämaislinjalla, mutta Elmo on taasen aivan heikkona ruskeanaamioihin ja sinisiin silmiin.

Ehdotushan jäi kuitenkin kytemään jonnekin takaraivoon, ja pikkuhiljaa huomasin lämpeneväni ajatukselle. Tänään soitin ratkaisevan puhelun Keljonkankaalle, ja nyt on vekara varattuna! Pikkuinen typykkä on ruskeanaamio, työnimeltään Maija Majavanhäntä. Saa nähdä miksi se tässä vielä ristitään. Isänä Fuzzy Logic's Dunder, emo Kelmikerhon Yökehrääjä. Tervetuloa meille pikkuinen, nyt vielä pitäisi malttaa odottaa että sä kasvat tarpeeksi isoksi. Tulet sitten laittamaan meidän lauman kuriin ja järjestykseen!

Kieltämättä on sellainen olo, että jos tuolla veitikalla tulevaisuudessa meinaa pennut teettää niin kylläpä olen astetta liian isoihin saappaisiin jalkani työntänyt. Ei sillä etteikö itämaisten kasvattaminen vaadi järkeviä päätöksiä ja paneutumista, mutta LO-linjat ovat kyllä jotain aivan hepreaa vielä minulle. Mutta kai niitäkin ihmiset kasvattaa, tai niin mä ainakin toivon. Ei muuta kuin järki vasempaan kouraan ja viisaampien puhelinnumerot oikeaan, näillä mennään.
Kuva Tiina Salminen.

Muksuttimia!

2008-06-20T09:26:00.007+03:00

Taannoiset astutukset ovat tuottaneet tulosta ja nyt Albert on kahden pentueen isukki. Kyllä näitä onkin odotettu ja jännitetty! Luulin että kollin omistajana voisi huokaista helpotuksesta kun pullat on uunissa, mutta ei.. sitten rupesin kuumeiseti odottamaan mitä sieltä syntyy ja synnytyksen jälkeen jännittää mitä niistä kasvaa. Kuvittelin että tällainen olisi naaraan omistajan osa, mutta tämä on nyt varmaan sitä kuuluisaa tasa-arvoa.

8.5. Syntyi Black-be lle'si n kissalaan 4 pientä vempulaa, emona kanelivalkea Black-Belle's Ichiyo (Lola). Rouva olikin hautonut hienon värisuoran: kanelivalkean ja sinivalkean pojan sekä mustavalkoisen ja mustan tytön. Nämä penskat ovat tällä hetkellä vähän yli kuukauden ikäisiä. Pienten kuulumisia voi käydä seurailemassa myös tuolta http://ripakintut.blogspot.com/
Olemme haaveilleet kissalaamme kantanaarasta jostain Albertin jälkeläisestä, ja koska tänne syntyi ainot tytöt seisomme joka ilta parvekkeella ja tuijotamme kohti Muurlaa ainakin puolen tunnin ajan ja hoemme mantraa "MmmmeillleMmeilleMmmmeilleMmmmmeille!". Saa nähdä tuottaako tämä tulosta!
Kuvan otti Soile Haapamäki.

27.5 Tuuppasi Meaow Sweet Cappucino (Peppi) 5 poikaa maailmaan Flying-Finn's kissalassa. Väreinä sinne geeniarvonnassa osui musta, ruskeatiketti, suklaatäplikäs sekä 2 suklaata. Näillä Keljonkankaan Hunkseilla riittää leikkikavereita, koska n. viikkoa aiemmin syntyi samaan kissalaan simskupentue Kelmikerhon Yökehrääjälle, Kertulle. Vielä muutama viikko että kaikki ehtivät kunnon riiviö-ikään, niin kyllä pitää Tiinalla kiirettä. Ei varmaan tarvitse miettiä miten viettää vapaa-aikaansa, kun pienet gremlinit mellastavat minkä ehtivät. Näiden nakkien kasvua voi seurailla tuolta http://flyingfinns.blogspot.com/
Kuvan otti Tiina Salminen.

Ai pitikö tätä päivittääkkin joskus?

2008-06-18T22:21:00.008+03:00

Vietettiin tänään Wanhojen Rouwien laatuaikaa. Laitoin ylivilkkaat itämaiset & Pyynön ruokakupin seuraksi makkariin lukkojen taakse, jotta pystyin keskittymään viihdyttämään maatiaisia oikein kunnolla. Turha kuvitellakkaan että hidas hämäläinen maatiaiskissa ehtisi leikkiin mukaan kun talossa on itämaisia ninjoja, joten välillä täytyy tehdä varta vasten yhteistä aikaa.

Kun leidit oli leikitetty loppuun (johon ei mene järin kauan, elintasomaha käy kunnon päälle), rupesimme yhdessä sovittamaan uusia sisustuksia Sturdiin. Xena 9v (kuvassa vasemmalla) koemakasi uuden pedin, kaikesta pörinästä ja pullan leivonnasta päätellen emäntä osasi kerrankin ommella jotain mukavaa. Tauno (oikealla, 10v) totesi että näillä kymmenillä ei koskaan tiedä milloin voi cacca pamahtaa ilmoille, joten päätti istua koko Inno-sessiomme ajan vessassa, ihan vaan kaiken varalta.
Meinaa kyllä sormien päihin kasvaa melkoiset pahkat tämän projektin myötä. En omista ompelukonetta joten olen käsin parsinut kasaan uuden pedin & vessaverhot. Ompeleet harottaa kuin entisen akan haarat, mutta eipä niitä kukaan onneksi näe.

Menneenä viikonloppuna oli Jämsässä Keskis:n näyttelyt, jossa Molli oli molempina päivinä mukana. Poika sai sertinsä ja oli sunnuntaina myös BIS, joten mikäs tässä myhäillessä. Kotiin tuli myös joku mystinen Keskis:n kiertopalkinto josta minulla ei ollut hajuakaan. Yhtäkkiä kuulutettiin kissan nimeä ja numeroa enkä tiennyt mitä tapahtuu, joten raapaisin nukkuvan katin syliin ja kiidin paikalle. Kotona kollipoika meinasi ensi töikseen kusta koko palkinnon, onneksi ehdin väliin ennen moista työtapahturmaa. Palkinto tuoksuu äijän mielestä niin hurmaavalta, että joudun pistämään sen niin hyvään talteen notta tuskin löydän koko kapinetta kesällä 2009 kun se pitäisi palauttaa.
Olimme myös Suskun ja Timon kanssa talkoissa kasaamassa ja purkamassa, joten unta ei tarvinnut viikonlopun aikana houkutella. Nyt minäkin olen saanut intiaaninimen Hän Joka On Talkoissa Mopannut Jäähallin Lattian, ja täytyy sanoa että jo vain on lystiä hommaa se.

Olen ollut sitä mieltä että maljoja ei tartte nostella kissojen valmistumiselle kunnes napsahtaa ylin mahd. titteli, mutta Susku sai minut innostumaan että nostetaanpa sunnuntaina pojan taannoiselle IP:lle maljat kun paikalla on niin paljon tuttujakin. Ja paskan marjat, 70% kavereista oli näyttelyssä vain lauantaipäivän joten sunnuntaina saimme aika pienellä miehityksellä vetää kuoharia napaan. Täytyy sanoa että näin 4 alkoholittoman vuoden jälkeen kun vetää pari kuppia kuoharia on olo kuin markalla pajatsossa.

Siltalan Heikki oli Jämsässä napannut pojasta muutamia kivoja otoksia, tässä niistä yksi. En vain perkele tajua miten ihmisella voi olla noin ruma käsi ja pitikö se nyt just tunkea mukaan tuohon kuvaan. Kyllä se on jo monesti huomattu, että jos joku lähestyy kameralla kissaa, pitäisi välittömästi sujahtaa johonkin koteloon ja vetää luukku kiinni, muuten siihen kuvaan eksyy välittömästi joku turpea uloke. Tuota epämääräistä kimpaletta voi sitten jälkeenpäin kotona taas ihmetellä, että jo vain piti kissan kaveriksi tuokin ödeema kuvaan työntää. Jos olisin tämänkin kuvan ottamishetkellä ollut vaikka kaleeriorjana Roomassa, olisi otos huomattavasti edustavampi.

Kuva vs 1000 sanaa

2008-05-20T18:32:00.017+03:00

Kuvasta ei aina selviä totuus vaikka usein niin väitetään. Ollaan koitettu Hannen kanssa saada hyviä vertauskuvia Nuukusta ja Mollista, noista mustista panttereista joista toinen on kuin järkäle ja toinen viidakon pygmi.

Kun kissoja kuvataan vierekkäin (ennenkuin se muuttuu tappeluksi) näyttävät äijät ihan saman kokoisilta. Idea kuvata kumpikin kotonaan maitopurkin vieressä kuulosti hyvältä......

IP FIN*CornFlakes Fast and Loose <------------------------------------------> IP FIN*Jatsikatin A-molli

Tämä projekti on kyllä tuomittu epäonnistumaan, vain livenä kyseiset kissat nähneet tietävät että millainen Daavid & Goljat-ero näiden jätkien välillä on.

Fast & Loosen kuvan ottanut Hanne Oksanen

Tervitusega Tallinnasta

2008-05-15T00:56:00.002+03:00

Käytiinpä Mollin kanssa Tallinnassa kääntymässä :) Viikonlopun saldo 2 sertiä joista toisella poika valmistui International Premioriksi. Lauantaina kakara oli myös paras Herrä Kastraatti joten vissiin kannatti reissata. Itse en ole kovin suuri matkustamisen ystävä, saati sen notta pitää eläintä raahata vieraaseen maahan "turhan takia". Näissä naapurimaissa kuitenkin vastassa on miltei samat kissat ja tuomaritkaan ei vaihdu mihinkään. Onneksi sertien hankintaan tuli mahdollisuus kouhia niitä kotimaasta ja valmistua pidemään kaavan kautta, joten seuraavan kerran tarvitsee roudata kattia rajan yli vasta ensivuoden puolella.

Minulla oli mukana huollettavana myös Delasoul's kissalan S*Sandvretens Gucci (Pikkuinen), joka valmistui lauantaina IC:ksi. Varsin sympaattinen ukkeli, meistä tuli reissun aikana oikein hyvät kaverit. Menomatkalla Pikkuisen persiestä tuli sen verran lennokasta laavaa joka takasi sen että linja-autossa oli muuten tunnelmaa, mutta matkan edetessä pojan jännitys laukesi ja vatsanväänteekin helpottivat, koska jätkis jaksoi viihdyttää Virolaisia vessasta käsin lemmekkäillä kansansävelmillä. Minua olisi nukuttanut kovinkin taajaan, mutta siitä Pikkuinen veisasi viis ja veti läpi yön hartaasti "Sua vaaain yli kaiken mä rrrraaakastaaaann!" ja siitä viroksi käännösversiota "Sina vaid üle kokku mina armastada!". Mollikin rupesi olemaan välillä sen näköinen, että hän kohta heruttaa Pikkuiselle että saadaan edes puolituntia hiljaisuutta.

Reissu oli Matka Saarikosken järjestämä ja erittäin vaivaton & sujuva. Suuri kiitos järjestäjille, Saarikosken kyytiin nousen uudelleenkin luottavaisin mielin. Näyttelyiden järjestely oli ihan jees, ainoastaan tuomareiden epämääräiset arvostelujärjestykset pitivät suomalaiset näytteilleasettajat varpaisillaan. Muut (lue venäläiset) tuntuivat ottavan sitten sitäkin rennommin ja välillä esittelivät kissansa tuomarille oli heidän vuoronsa tai ei, kunhan itselle sattui sopiva väli nostaa kissa pöydälle.
Muistan miten kaoottista armeijasta lomilla ollessani oli jonottaa esimerkiksi huoltoasemalla, kun suomalaiset siviilit miettivät linjastossa ottaako sinappikakkua vai teurasjätteitä, entä saako meidän pikku JyriKerttu syödä tätä pystöpullaa kun siinä on rusinoita ja levää. Jo tuolloin tunsin lieviä rytmihäiriöitä siviilien kyvyttömyydestä toimia tehokkaasti ja kunnolla yleisillä paikoilla. Mutta täytyy sanoa että itänaapureidemme käytöstapoihin verrattuna se oli pientä ja sievää. Luultavasti jos olisin tuolloin ollut samassa linjastossa veli venäläisten kanssa, olisivat aivoni valuneet sierainten kautta saappaisiin ennenkuin ehtii "ruki vehr" sanoa. No okei okei ei pidä yleistää, mutta saan olla vähän katkera kun ryssät söivät aamupalalla kaikki korvapuustit!
No en minä aina ole näin jyrkkä ja muita kansoja karsastava, että sen suomi-venäjä lähetystön edustaja voi jättää Ladan käynnistämättä, lupaan käyttäytyä tästä lähtien korrektisti ja kansojen välistä yhteistyötä blogissani juhlien.
(Mutta piru niissä oli raesokerit ja kaikki !)

Kohta mie hiirmostun!

2008-05-02T07:06:00.003+03:00

En tiedä kumpi on pahempi: kolli joka kusee vähän väliä joka paikkaan, vai tällainen kuin meidän Albert joka suhauttaa kerran kuussa johonkin. Yleensä paikka on silloin entistä paremmin valittu, aivan kuin kiintiökusemisesta pitäisi tehdä joku juhlahetki.

Vappuna kunnostin parvekkeen kesän viettoa varten ja herkuttelin jo ajatuksella kuinka istua muhiskelen parveketuolissa, kokislasi käden ulottuvilla ja irkkailen samalla kannettavalla tietokoneella. Vaan paskat.
Albertin mielestä minun pitää viettää kesää pienessä suihkukopissa, yrittäen epätoivoisesti pestä parveketuolin muhkeaa päällistä kollinkusesta. Päällinen ei mahdu pesukoneeseen, matonpesupaikat on vielä kiinni ja suihkukoppi on niin pieni että hyvä jos mahdun perseineni sinne edes suihkuun. Vaan ei auta! Jos mielin saada tuota puhtaaksi, on minun otettava härkää sarvista ja vietettävä pieni itäsaksalainen painiottelu päällisen kanssa suihkukopissa. Sen verran on päässyt tälle rouvalle vuosien varrella kertymään epokkia hartioille, että siinä voi aitaa kaatua kyseisen operaation aikana tuolla tulitikkuaskin kokoisessa kuutiossa.

No tämmöset kusihommathan on kollitaloudessa ihan normaalia settiä. Mutta kun edellisen kerran äijis merkatessaan tähtäsi hyllyn päällä olevaan kirjaan, jota pitkin se iloisesti liplatellen virtasi minun niskaani, niin johan sai rouva kollinomistaja taas purra hammasta. Sitä edellinen kerta jäi onneksi yritykseksi koska ehdin väliin, mutta suunnitelma oli suorastaa nerokas: jalalla painetaan auki päältä avautuvan cd-soittimen kansi, ja yritetään suhauttaa sinne sisään..

Harvoin mutta harkitusti, se on vissiin Albertin motto näissä ureahommissa.

Kinkkivikki huonomuistisille

2008-04-27T18:07:00.004+03:00

Minulle tuottaa äärimmäisiä vaikeuksia muistaa hoitaa mitään pitkäaikaisia lääkekuureja. Jos ne on tarkoitettu eläimelle niin saattavat vielä hoitua, mutta omat lääkehoidot unohtuvat aivan varmasti muutaman napin jälkeen.

Ryssä on ollut jo muutaman kortisonitabletin jälkeen huomattavasti rauhallisempi, ne tuntuvat onneksi siis tehoavan ainakin kutinaan. Joten olisi vissiin parempi muistaa antaa napit joka päivä, ettei rouvan tarvitsisi vallan juosta ulos nahoistaan. En keksinyt muutakaan "varmaa" muistikeinoa lääkkeiden antamiseen, joten leikkasin jokaisen tabletin ja teippasin ne antopäivän kohdalle kalenteriin. Eli meidän toukokuu näyttää tältä, kuva on huono mutta idea selvinnee.

Rupea ja kutinaa

2008-04-27T02:53:00.001+03:00

Maatiaisellamme Ryssällä (kuva on vanha, siinä rouva on vielä ok) alkoi tulla rupia päähän ja leukaan joskus joulun jälkeen. Tässä kevään mittaan ongelmaa seuratessa on epäilyt allergian suuntaan vain vahvistuneet. Oma-aloitteisesti päätin kokeilla mummukalle pelkästään Royal Canin Sensitivity Control-ruokavaliota, josko tällainen allergioiden diagnosoinnin avuksi tarkoitettu sapuska auttaisi. No en tiedä onko neito allerginen juuri sille mitä tuossa ruuassa on vai onko sattunut vain ikävä yhteensattuma jonkun pesuaineen tms kanssa, mutta erikoisruokavalion aloittamisen jälkeen ongelma-alueet suorastaan räjähtivät käsiin. Nyt Ryssillä on oikein tyylikkäitä rupialueita pitkin naamaa, ja kissa on selvästi kutinasta myös erittäin stressaantunut.

Perjantaina käytiin rouvan kanssa eläinlääkärissä pohtimassa kuinka tästä eteenpäin. Vaivaa hoitamaan saimme 4mg Medrol-kortisonipillereitä, sekä verinäytteet lähtivät maailmalle e-screeniä ja siitä mahdollisesti tehtäviä lisätutkimuksia varten.

Tuloksia odotellen, toivottavasti syyllinen selviää pian. Ryssikkä on vasta 5v nuori, ikävä vanheta pitkään jos kutittaa noin mahdottomasti. Mukavana bonuksena tässä asiassa on se, että mehän olemme teettäneet tytöllä yhden pentueen. Siinä tupsahti maailmaan 4 ihanaa maatiaista mutta toivottavasti ne eivät saaneet tätä ikävää vaivaa perintönä.

Blogiviidakossa suhisee

2008-04-26T16:57:00.004+03:00

Äsken kun aloitin taas päivittäisen "blogirumban" siinä toivossa että joku olisi armollisesti päivittänyt sivustoaan, tajusin että minulla on n. 40 eri mestaa jonne käyn enemmän ja vähemmän aktiivisesti kurkistelemassa. Vaikka tämä oma blogistaniani onkin hyvin tuore, olen seurannut erinäisiä kirjoitelmia jo vuosikausien ajan. Siksi niitä suosikkejakin on kertynyt jo kunnioitettava määrä.

Päätin ottaa avuksi ns. syötteenlukijan jolla voin tilata kaikki haluamani blogit yhteen paikkaan luettavaksi. Se näyttää myös automaattisesti mikäli jossain on uusia merkintöjä, jolloin ns. "turhan" koluamisen voin jättää kokonaan pois.

Noh norjalaisvitsi, kylläpä sen taas tiesi miten tässä käy. Olen aamusta lähtien saanut istua pönöttää koneen äärellä aivan rauhassa, mutta heti kun aloitin jotain "oikeasti järkevää" niin johan tulivat häiriköt paikalle.
Pyynö siirtyi istumaan pöydän alle ja repi hiirtä alas näppäintasolta. Tämän sian sain huijattua muihin askareisiin heittelemällä sille pitkin asuntoa mainecoon-raksuja, aina voittaa muutaman minuutin työrauhan kun Pyyppö kaivaa ruokaansa sohvatyynyn alta.
Molli löysi lempilelunsa Katkaravun (jokainen joka on ostanut näitä Megaeläimestä tietää mistä puhun, ihan kurko!) ja kantaa sitä jalkoihini vaatien uutta heittoa. No Molli on niin nopea noutaja että siltä voittaa yhdellä heitolla vain noin minuutin.

Mutta Albertin rakkauskohtaukseen ei auta mikään. Äijä jaksaa loputtomasti hypätä lattialta syliin puskemaan. Sinänsä suloista ja kivaa, mutta jos mä olen istunut tässä tänään 11 tuntia niin miks just nyt.... Ja niinhän siinä sitten kävi että kun päätin ottaa kuvan Albertin pöydällä pyörinnästä niin se samana hetkenä kaatoi myös mun kahvikuppini...
No kahvia siivotessa päästellyt ärräpäät voittivat minulle noin 20minuuttia työrauhaa, kotiinpäin sekin.

Tässä lienee suurin ero minkä ole huomannut maatiais ja rotukissojen välillä. Siinä missä maatiainen olla möllöttää 24/7, rotukissalla on joku sisäsyntyinen vaisto tulla sähläämään juuri sillä hetkellä kun sitä ei välttämättä tarvittaisi. Tästä voisi kehittää pienen tieteellisen kokeen jonka ehkä joskus toteutan: otetaan tyhjä huone ja 15 rotukissaa. Kävele huoneen poikki tyhjä kattila kädessä niin ihan varmasti et kiinnosta ketään. Täytetään kattila 10000000 asteisella kiehuvalla laavalla jonka jo pelkkä näkeminen tappaa paitsi sinut myös lähisukusi aina esi-esi-esi-vanhempiin saakka. Meneppä sen kattilan kanssa sinne huoneeseen taapertamaan. En muuten suosittele!

Pesuhommia

2008-04-24T11:59:00.004+03:00

Kuinka kutistaa mainecoonin, tuon kissamaailman uljaan jättiläisen ego?

Vedellä ja fairylla.

Luulisi tätä näkyä katsellessa että kissallekkin olisi mukavampaa jos se suostuisi föönattavaksi, mutta kun kerran ei niin ei.

Onneksi Mollin egokuivain on aina valmis auttamaan kun Pyynö on joutunut pulaan:

"Alota sää sieltä päästä niin mä tuun täältä vastaan"

Hämä-hämä häkki kiipes Deltalle

2008-04-17T05:58:00.008+03:00

Pyynön hännän antibioottihoito saatiin viimein päätökseen. 2 Viikon välein sitkeästi haetut Convenia piikit (toivottavasti) nujersivat häntätulehduksen lopullisesti. Nyt peukut persiessä seuraillaan ettei siellä vielä muhi jotain arpikudokseen koteloitunutta tulehdusta, mutta tällä hetkellä näyttää oikein lupaavalta.
Vielä kun saadaan edes vähän karvoja kasvamaan takaisin kaljuuntuneisiin kohtiin, niin johan meillä on lysti taas.

Pyynöstä ei kollina ollut näyttelyssä kävijäksi kun poikaa hirvitti niin mahdottomasti se touhu. Kastraattina kiinnostaisi käydä ukkoa vähän maailmalla vilauttamassa, mutta ei ne taida meitä ilman kaikkia häntäkarvoja sinne huolia. Täytyy tulla jos kasvaa, hieron häntään ehkä kanankakkaa koska isot pojat kertoi että muuta sitten ei tarvitakkaa!

Albert ihan sienenä

2008-04-14T01:52:00.006+03:00

Valmistuihan se!
Eli äijis sai Vaasassa viimein Championinsa. Kaikki sovitut rouvatkin on nyt painettu, enää odotellaan ovatko kaikki varmasti saaneet pullansa uuniin.
Mikäli uusinta-astutuksia ei tarvita, niin herran omat hännän alla muhivat championit lähtevät vaivaamasta.

Tosin kollista tuli ensimmäisen astutuksensa jälkeen niin helppo pidettävä, että kiirettä sen puolesta ei olisi. Merkkaaminen on loppunut miltei kokonaan ja mouruaminen vähentynyt huomattavasti.

Kiitokset Lolalle
En tiedä mitä teit,
kun Albertin neitsyyden veit.
Mutta paloruiskusta tuli taas kissa,
ei haise meillä enää pissa.

Mun täytyy lopettaa näiden huonojen runojen värkkääminen tai Tommi Tabermann tulee meille kummittelemaan. Vähintään.

Äijä kyllä jaksoi rähistä koko näyttelyn ajan vähän kaikelle minkä sai näköpiiriinsä. Sturdissa kissa oli itse tyytyväisyys ja nautti kaikesta huomiosta, tuomarin pöydällä sai yleisö ja Jyrkisen Jaana kyllä kuulla suorat sanat.

Usein porukka harmittelee sitä kun niillä ei ole mustaa kissaa koska siitä saadaan niin usein värin paras aikaiseksi. No puolensa tässäkin.. mustia kolleja on pyörinyt niin mukavasti viimeaikoina että tämä viimeinen serti maksoi pelkästään osallistumismaksuissa 120e, kun käytiin aina häviämässä. Terveisiä vaan Kattilan Stareyesille ja United colours of Shulztzzz (miten se kirjoitetaan niin voin korjata tänne oikein!). No niille kuitenkin. Kävitte kalliiksi, mokomat!
Ehkä seuraavaksi otan kissan joka on hopeabeigekilpikonna harlekiini snowshoe (s r 02 05 ?), joka kantaa goldenia, lilaa ja keskikaljaa. Sitten mun pitää keksiä jotain muuta valittamisen aihetta, kuten kanttiinin liian kuivat pullat, tai se että Vanhanen ei taaskaan ole nukkunut ennen näyttelyä ja meidän yhteisten juttujen taso laskee sitä mukaa kuin paneeli lähestyy.

Olen päättänyt että Äijän rouvamäärä on maksimissaan neljä, mutta näihin kolmeen jäämme erittäin tyytyväisenä mikäli mitään ei enää ilmaannu. Jos mietit siellä järkevän yhdistelmän kanssa käyttääkkö Alberttia vai ei, niin ota nyt yhteyttä. Meille saattaa loppukesästä tulla Albertin tytär, jonka haluan vastaanottaa kastraattiperheeseen.

Molli kalalla, jumaliste!

2008-04-11T21:43:00.006+03:00

Onpa ollut hiljaista meidän blogirintamalla. Mutta kun mitään ei ole tapahtunut niin mitäpä sitä tänne turhaa tuuttailemaan.

Mutta nyt on.. Mollilla on semmoinen suoraan sanottuna vittumainen tapa että se koittaa hätistellä ja komentaa akvaariokaloja jos ne parveilevat "tassun ulottuvilla". Tätä olen osannut pelätä ja toissapäivänä se viimein tapahtui. Molberttos säikäytti yhden kiekoista niin pahasti että se hyppäsi päin lamppua. Isku oli todella voimakas, koska kalan päästäkin jäi osa lamppuun kiinni. Onneksi kiekko kuoli todella nopeasti, en kerennyt edes kaivaa sitä ulos altaasta että olisin itse lopettanut poloisen, kunnes kuolo korjasi. Kissa oli itseensä erittäin tyytyväinen. Ei vissiin tarvitse edes kertoa mitä mieltä minä olin tapahtuneesta.
Siinä meni toinen meidän kahdesta kauniista red marlborosta, tyyniä vesiä sinne missä ikinä nyt polskutteletkin.

Tilattiin porukalla Zooplussasta kampetta, firma aloitti viimein tavaroiden toimitukset Suomeen http://www.zooplus.com/ . Pelit ja vehkeet tulivat suhteellisen nopeasti, osa lähetyksestä jäi kuitenkin muhimaan matkan varrelle viikon ajaksi kun muut olivat jo saapuneet perille. Se ei kuitenkaan ole Zooplussan vaan toimitusfirman GLS:n hidastelua. Ensikokemus kaupasta on erittäin hyvä, tilaan varmasti uudelleen.

Huomenna pitäisi lähteä Albertin kanssa metsästämään Vaasasta viimeistä sertiä Championia varten, toivottavasti herralle viimein heruu. Olen yrittänyt tässä illan aikana pakata näyttelykamoja, mutta äsken paikalle tuli tuollainen 5kg läskieste kun Tauno päätti muhiintua näyttelyhäkkiin. Wanha Rouva on niin synkän loukkaantunut heti jos koitan siirtää sitä tuolta pois, että leikkiköön nyt vaikka International Fattya siellä vielä parituntia.

Häähumua

2008-03-22T02:15:00.009+02:00

Aamusella viimein tuli kovin toivottu puhelinsoitto, joka johti siihen että noudin Albertille päiväkahviseuraa.
Ukko on selvästi kotikenttäedusta mielissään, koska morsian oli ensi kohtaamisesta lähtien äärettömän mielenkiintoinen ja houkutteleva. Peppi-neitokainen eli Meaow Sweet Cappuccino sen sijaan tarkkaili muutaman tunnin äijän otteita, notta onko se ihan huithapeli ja liekö siitä isäksi. Ilmeisesti Albertin charmi puri, sillä pian Peppi siirtyi rakkauden seuraavaan vaiheeseen eli leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa.

Peppi: "Mulla on ihanaa ihan keskenäni kun oon näin nätti"

Albert: "Jos vähän saisin koittaa, anna nyt pikkusen tuosta kokeilen, pyllystä pikkusen puristan!"

Peppi: "Mää näin mitä sä yritit!

Albert: "Hyttysen tapoin siihen! Ihan varmaan oli..joku..kärpänen.. härkänen ehkä?"

Albert on vissiin kuullut vähän juttuja siitä kuinka tytöillä on tapana kadota ravintolassa "sille tielleen" jos ne lähtevät mukamas käymään vessassa. Tästä johtuen äijä piti tarkasti silmällä kun Peppi kävi laatikolla oloaan keventämässä, eihän sitä koskaan tiedä jos hiekan alla on pakoluukku piilossa.

Albert: "Meneex vielä kauan?"

Peppi: "Voi nyt helevetti!"

Nyt pariskunta on päässyt soidinmenoissa jo siihen vaiheeseen, että tätäkin kirjoittaessani seinän takaa kuuluu kuinka lempi kukkii, leiskuu ja sanoisinpa jopa pursuaa.

Kaukana väijyy ystäviä

2008-03-19T06:59:00.003+02:00

Viimein niitä vietettiin, nimittäin Vakoilukeskus Sammonkatu 6:n avajaisia! Sain välillä jotain aikaiseksikin ja kasasin uuden kiipeilypuun parvekkeelle riiviöiden riehuttavaksi.

Suotta enää naapurit luulette että saatte juoda aamukahveenne parvekkeella rauhassa. Nyt jokainen syöty pulla pannaan merkille, sillä Pyynö "Pöllönkatse" Escape's, Albert "Tuupovaaran tuijottaja" ja Molli "Tiedän mitä teit viime kesänä" Jatsikatti saivat korkeamman tähystyspaikan. Nyt on viety naapureiden kyttääminen ihan uudelle tasolle, tästä on hankala enää parantaa.

Maatiaiset eivät jaksaneet osallistua avajaisiin, käänsivät vain sohvalla kylkeä ja totesivat että "se on kohta eilistä mitä siellä näkyy".

Laitahan koneesta äänet päälle, videossa on tiukin biisi evö!

Eikä siinä vielä kaikki..

2008-03-13T02:20:00.010+02:00

..että meillä on 6 kissaa. Olen saanut Elmolta joululahjaksi vuosia sitten kääpiöluppakorvakanin, ja pitäähän minun se teille esitellä. Faunattaressa oli tarjolla aika liuta kaneja ja niistäpä ei ollutkaan niin helppo valita juuri sitä oikeaa. Nenät rasvajälkiä ikkunaan tehden tuijotimme lasikoppeihin toinen toistaan söpömpiä öttiäisiä. Sitten yhdessä kopissa sininen tyttökani veti ihan törkeät lipat kun käpälät luistivat lasipohjalla jonka päällä oli purukerros.
"Toi".

Kanineito olikin astetta tiukempi rouva, sillä oli korvassa tatuoinnit ja kaikki. Paperitkin löytyivät ja neito on viralliselta nimeltään Olipa Kerran Uline. Että terveisiä Olipa Kerran-kasvattajalle että tänne hullujen sekaan se on joutunut.

Kotimatkalla kani laatikossa pohdimme kuumeisesti uudelle nyytille nimeä. Jorma, Tervo, Keijo.. ei tunnu oikealta, mikään ei natsannut millään. Viimein minä sanon että "No okei, sit sen nimi on Sirpa ja sillä selvä", johon Elmo toteaa jo väittelyyn kyllästyneenä että "Ei ni!" No sehän oli siinä. EiNi.

Talvet typykkä asustaa isossa häkissä tullen kohtalaisesti toimeen kissojemme kanssa. Keväällä säiden salliessa rouva siirtyy vanhempieni pihalle isoon ulkohäkkiin, jossa se luo joka vuosi uudet katakombit ja viettää jäniksenpäiviä. Siellä EiNi nauttii elämästään niin pitkälle syksyyn kuin säät sallivat, jonka jälkeen tullaan takaisin kolkkoon kerrostaloon odottamaan seuraavaa kevättä.

TV:n korviketta meillä hoitaa akvaario, 240l Juwel Rio.
Minulla on ollut akvaario niin pitkään kuin muistan, mutta vasta viimevuosina aloin ymmärtämään että sen hoitamiseen tarvitaan muutakin kuin kuin vettä ja hyvää onnea.

Tästä hätkähdyttävästä tiedosta häikäistyneenä uskaltauduinkin viimein ottamaan altaaseen kiekkokaloja. Ne ovat upeita ilmestyksiä kaikessa värikkyydessään, ja kokonsa puolesta niihin suhtautuu yksilöinä eikä laumana random lihaa joka illuilee ympäri purkkia. Mutta ne ovat myös niin järjettömän kalliita että hankintatilanteessa lompakosta lähtee paitsi rahat myös tuhkat! Vaan ehkä ennen kalavalintaa on päästä lähtenyt jo järki, viimeistään siinä vaiheessa kun kala kuolee lähtee päästä myös tukka. Vaan lauloihan jo Juice aikoinaan että "akvarismi on lähtemistä", ja nyt multa lähti taas juttu käsistä. Lääkkeet!

Kiekkokala oli vuosikausia ollut niin vaikean kalan maineessa että joka aamu valoja altaaseen laittaessani odotan löytäväni ne kaikki uimassa selkää. Pelkään että sinä aamuna kun minua ei enää hirvitä katsoa tankkiin, ovat ne kaikki kuolleet ihan vittuillakseen kun kuvittelin osaavani hoitaa niitä.

Nykyään tekniikka, aineet ja tietous on kehittynyt ja levinnyt sen verran että nyt me urpommatkin lotraajat pärjätään näiden kalamaailman jalokivien kanssa (apua nyt en uskalla katoa altaaseen kun kirjoitin tuommosta!)

Kuvaa klikkaamalla näet sen hieman isompana. Tuo suttu pinnalla ei ole kissan yrjöä vaikka siltä näyttää, vaan surviaista koska jengillä on lounastunti.

Perseet eellä puuhun!

2008-03-08T01:57:00.018+02:00

Minulta on pariinkin otteeseen kyselty millaiset kiipeilypuut meillä kestävät tällä laumalla, kun en ole Catmaxiin vielä sortunut. Uskon kyllä kyseisen puun ylivertaisuuteen kestävyydessä ja laadussa, mutta säästän sen hankintaa seuraavaan asuntoomme jonne muutto on parin vuoden päässä. Sinne hommataankin sitten sellainen härdellijärjestelmä että sieltä ei löydä kissaa kuin tutkan avulla! Esittelenkin tässä meidän kiipeilyvälineemme kaikessa kirjavuudessaan. Lähipäivinä tuo matkahuolto vielä yhden lisäpuun parvekkeellemme, mutta sen vihkiäisiä vietetään myöhemmin.

Eteisestä löytyy isäni tekemä, kattoon asti ulottuva puu jossa on 3 tasoa. Kuvassa sitä esittelee maatiaisemme Ryssä 4 ihanan pentunsa kanssa jotka se pyöräytti 2005. Oli mukava luovuttaa maailmalle rokotetut, madotetut ja muutenkin hyvin hoidetut kotikissapennut, vaikka itse sanonkin!

Olohuoneessa on geneerinen yleispuu joita löytyy jokaisesta eläinkaupasta joissa varastotilaa on enemmän kuin mallia koppero. Toivoin sen joulupukilta vuonna 2006, vaikken en tuntenut erityistä tarvetta omien kynsieni teroitteluun. Yllättävän hyvin sen köydet ja pinnat ovat kestäneet kulutusta, vaikka tämä puu on erityisen suosittu hengailumesta. Coonimme rakastaa RC:n mainecoon-kuivamuonaa, ja sitä onkin tarjolla vain ja ainoastaan tämän puun putkista. Sen metsästäminen onkin ukon lempipuuhia ja jo sen sirkutus alkaa palvelusväelle kuulua jos tötteröt ovat päässeet tyhjilleen.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on vähän päälle metrin korkuinen Deltta-puu jossa muutama taso ja ylimpänä mökki. Monet sanovat että Deltta rispaantuu käytössä ja niin tämä meidänkin on jonkinverran tehnyt. Mutta itämaisemme rakastavat Delttaamme koska siinä jokainen pinta on tarttumapintaa, joten voinette kuvitella millaisia ninjaliikkeitä siinä voi neloskategorian kissa saada aikaiseksi. Seuraavassa kuvasarjassa Ryssä ja Molli testaavat kumpi on kampi ja kuka voitti aikaisen madon joka söi rohkean rokan (häh!)

R: "Mitä ne kakarat täällä hyppii, etkö jo tokene, perkeleen roturimpula"

M: "Nojoo tyyppi lyö täysii!"

M: "Haa, jo muinaiset roomalaiset osasivat vetäytymisen taktisen taidon, ja meikä on sentään rajakylän Rambo nro 1!"

R: "Iskias vaivaa jo pelkästä kahtomisesta, mikä se pistääkin miehen noin veivaamaan?"

M: "Meikäpä pakitti mummon kellariin, mitespäin viikset nyt pannaan?"

R: "Nyt sä jätkä oot niin mennyttä, NIIN mennyttä.."

*tässä välissä touhujaan parivaljakko huomaa että niitä seurataan...*

R & M: "Ei myö tiijetä, myö ollaan hammaspeikkoja!"

Vakava kannanotto!

2008-03-07T12:22:00.001+02:00

Kyllä minä tiesin että kissat eivät pidä haitarinsoitostani, mutta nyt se tuli harvinaisen selväksi. Viereiseltä hyllyltä on kauniisti tähdätty yrjöt nuottitelineeseen...

Kotona jälleen <3

2008-03-03T16:57:00.000+02:00

Ihanaa äijis on kotona! Pojalla oli kuulemma ollut hieman vaikeuksia ymmärtää kuinka vastakkaista sukupuolta tulisi käsitellä mikäli sellaisen edustaja kierii naaman edessä persie vaahdossa. Mutta kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa ja opettaa kissan naimahan, sanoo Wanha Wakava Kansakin.

Ukko on reissusta niin poikki ettei herännyt edes syömään vaikka tarjolla oli sen lempparia eli keitettyä kanaa. Ylpeänä äitinä (jes meidän poika osaa hässiä, wau!) tarjoilin äijälle lounaan sänkyyn. Velipoika on Albertin kotiutumisesta enemmän kuin onnellinen ja hakeutui välittömästi kainaloon nukkumaan. Ja loppuun pieni kinkkivinkki: jos tykkäät valokuvaamisesta älä hanki mustaa eläintä, voe helevetti näistä otoksista tule mitään ilman kunnon välineitä.

Palaa kotiin Johnny-boy!

2008-03-02T06:45:00.000+02:00

Niin rasittava kuin huutava kolli voi olla, johan sitä on ikävä kun poika on maailmalla lastentekohommissa. Velipoikakin on kuin orpo piru, vaeltelee ympäri asuntoa ja hyppää syliin hakemaan lohtua vaikka yleensä ei harrasta sylikissana olemista. Älä Alberttos unohda meitä siellä suuressa maailmassa! *sad panda*

Hiirensurma

2008-02-27T06:36:00.001+02:00

Löysin jo puolivuotta vanhan videon jossa sain hyvin kuvattua kuinka tehokas hiirien noutaja meidän Mollinmölli on. Videolla poika on vielä aika kakara mutta vielä näin aikuisiälläkin kastraattina äijä on yhtä innokas touhuamaan nimenomaan Whiskassin pentupaketeista saatavien hiirien kanssa. Joudunkin tilaamaan tuollaisen paketin aina parin kuukauden välein koska Molli leikkii hiiret aina loppuun. Olisi pitänyt kyllä disabloida äänet tuota videota muokattaessa ettei nuo minun karmeat hihitykset kuuluisi taustalla SEKÄ siivota ennenkuin alkaa kuvaamaan tällaisia pätkiä :D. Videolla möllöttää myös vanha rouva Tauno eikä välitä turkastakaan meidän touhuista.

Kissani mätänee, mitä teen?

2008-02-27T04:44:00.000+02:00

Tänään käytiin lekurissa hakemassa Pyynölle taas Convenia-antibioottipistos häntää varten. Äijällä kollinpäivinään oli niin paha rasvahäntä että häntään muodostui jo isoja paiseita joista mätää tuli kuin ... niin sanattomaksi vetää ettei keksi edes mitään kielikuvaa. Pyynö kastroitiin elokuussa 2007 mutta vieläkin hoidamme samaa vaivaa kuntoon. Viime syksynä erinäisten muiden hoitojen jälkeen sille annettiin 1 convenia pistos joka tuntuikin auttavan oikein hyvin. Hoito jäi kuitenkin siihen koska luulimme sen tehonneen. Ja mitä vielä.. ilmeisesti tulehdusta oli jäänyt jonnekkin syvyyksiin paiseiden arpikudoksiin koska se alkoi jonkin aikaa sitten uudelleen. Nyt Pyyppönen käy hakemassa 2 viikon välein piikin niin kauan kunnes häntä on parantunut. Ja kunhan jätkis ei kehitä mitään resistanssia tuota lääkettä vastaan niin nyt näyttää todella lupaavalta. Vielä ku saataisiin karvat kasvamaan takaisin niihin kohtiin joista se tämän episodin takia on lähtenyt. Kuvassa näkyvä Pyynön hieno puuhkahäntä on nykyään kuin muisto entisestä.

Reunavuotoja näkyvissä

2008-02-26T09:45:00.000+02:00

Albert haluaa kuulemma näin keväisenä aamuna esittää teille runon:

Moikka kaikki kauniit tytöt, täällä teille ori,
vaikka olen himoissain, en siitosmatadori.
Kusi lentää valtoimenaan, kuuluu "lori lori",
emännältä menee hermot, sille mau'un sori!

(äijis oli niin oman miehisyytensä huumassa
ettei toivoakaan saada järkevää kuvaa)

Näytelmiä

2008-02-19T09:02:00.000+02:00

Viikonloppuna oli taas "Ill show you mine if you show me yours"-kekkerit eli kittynäyttelyt. Kes-Kis:n järjestämät "koti"näyttelyt tällä kertaa, joten kiltisti olin muun talkooväen mukana kasaamassa ja purkamassa. Aika hämmentävä kato kävi porukan keskuudessa perjantai-iltana, siinä loppuporukka sai pistää höpinää tötteröön kun kellon kanssa mentiin kilpaa eikä riittänytkään. Jotkut urheimmat menivät vielä lauantai-aamuna sian pieremän aikaan kasaamaan viimeisiä systeemejä.

Näyttelyn saldona on Albertille 1 CAC, Mollille 2 x CAPIB, lauantaina BIS ja sunnuntaina nominoitiin, joten kivasti meni. Onnittelut vielä sunnuntaina voiton vieneelle Elvis Fire Junglelle, on se komea veikko! Mollilla onkin nyt kotimaan sertit täynnä, notta toukokuussa olisi tarkoitus lähteä Tallinnaan jos työnantaja suostuisi antamaan vapaan viikonlopun. Albertille lähdetään hakemaan viimeistä sertiä Vaasasta jotta äijis pääsisi herkkusienikerhoon, saa nähdä heruuko.

Ihastuin niin paljon tuohon vaaleanpunaiseen törkeään neon-karvahärdelliin jonka saimme Suskulta, että nyt on koko Sturdin sisus täynnä samaa sarjaa. Mustilla kissoilla tuo kokoonpano näyttää jo niin hirveältä että se on suorastaan hieno!

Näin myös viimein iki-ihanan Rosefizz Ravenna-coonineidon. Olen mustan lisäksi heikkona sinisiin kissoihin ja tuon typykän kuvia olen käynyt monesti kuolaamassa. Oli se livenä yhtä ihana! Muutkin coonien ystävät käykää nyt ihmeessä kurkistamassa http://www.rosefizz.net/Ravenna.html

Ryyppy murheeseen

2008-02-06T02:23:00.000+02:00

Käytettynä ostettu Drinkwell sanoi itsensä irti jonkin aikaa sitten. Olin vehkeeseen muuten kovin tyytyväinen, mutta sen puhdistaminen ei ollut kovin helppoa. Automaatissa oli vähän liikaa kaikenlaisia pimeyden syövereitä joihin ei ylettynyt muut kuin lampaan kätilön käsillä varustetut keijukaiset.

Pistin Petneedsistä Cat-It automaagin tuloilleen ja tänään postin setä sen meille kiikutti. Täytyy sanoa että kyllä tämänkin suunnitteluvaiheessa olisi insinöörin voinut laittaa hetkeksi jäähylle. Ei tarvita kuin yksi atomi joka keikahtaa naapurissa väärään asentoon niin jo on resonaatiota tötterössä. Mutta kissat tuntuvat tykkäävän tuostakin ja tämän puhdistaminen on huomattavasti helpompaa.

Uusi värkki tietysti aiheutti kuohuntaa kissalaumassa ja iltapäivä menikin ihmetellessä että mikä ufo meidän keittiöön on laskeutunut.

Välineurheilua? Jo vain!

2008-01-28T09:16:00.000+02:00

Joo-o.. Muka aina on niin perseaukinen että sydämeen asti tuulee, mutta annas olla kun löytyy joku kiva lelu niin johan löytyy rahaa. No onneksi ukko maksoi puolet tästä uudesta kapineesta synttärilahjaksi :) Eli emännällä on nyt musta Sturdi shöwsheltteri. Jo luulis olevan sertit herkemmässä kun on pelit ja vehkeet jo melkein kohdallaan ;)

Homoeroottisia pelivälineitä

2008-01-13T05:13:00.001+02:00

Susku lahjoitti mustille pojille viimeisenpäälle härskin tuliaisen,vaaleanpunaisen pitkäkarvaisen makuualustan.

Mutta kaikessa karmeudessaan se teki äijiin kuitenkin vaikutuksen, ja nyt kaikki kissamme rakastavat sitä. Ilman valvontaa alustaa ei vain viitsi jättää esille, ettei kusiruiskukolli merkkaille sitä pilalle.

Kollista puheenollen, ei haittaisi lainkaan vaikka
Albert-äijän pelimerkit jäisivät jo eläinlääkärin roskikseen. Vaikka ukko ei olekkaan mikään virtsan erittämisen riemuvoitto verrattuna siihen mitä legendaa on muiden kolleista kuullut, niin kyllä kohta joutuu lähtemään päresavottaan koska vanhat ovat jo tämän kanssa palaneet loppuun :)

Näytelmäkerholaiset

2007-11-28T08:46:00.000+02:00

Hypättiin mustien poikien kanssa Isrokin järjestämän bussikuljetuksen kyytiin ja käytiin Turussa näyttelyssä. Olisi ollut erittäin rentouttava reissu hotelliöineen ja matkoineen kun itse ei tarvinnut ajaa aamuyöllä, ELLEI meidän Jatsikatin Sorsapilli olisi jodlannut koko matkaa :D
Albert-herran piti huudella koko matkan ajan, etteivät paikalla olevat rouvat vain pääsisi unohtamaan millaisia lemmenhetkiä äijä heille tarjoaisi jos vain tulisivat käymään hänen kuljetuskopassaan.

Albertille matka jäikin vähän vajaaksi, ei saanut naista eikä ainuttakaan sertiä. Ukko vietti kuitenkin
varsin rokkistara-henkisen yön hotellihuoneessa meinaten laittaa koko paikan remonttiin!
Hotellihuone oli varsin viihtyisä ja Turun Holiday Innissä on ehdottomasti maailman parhaat tyynyt, en olisi malttanut jättää niitä huoneeseen poistuttuani. Ilmeisesti myös pojat tykkäsivät niistä, koska änkesivät pääni kanssa samalla tyynylle ja kehräsivät läpi yön kuin jotkut rohisevat korvaläpät.

Mollilla sen sijaan meni keikka huomattavasti maireammissa merkeissä. Sai molempina päivinä sertinsä valmistuen sunnuntaina Premioriksi, ollen saman päivänä myös kategorian paras kastraatti. Paneelia seuratessa alkoi tunnelma lähetä jo suurta urheilujuhlaa, kun luulin joutuvani hakemaan pojan pois jo heti alussa.
Tuntui niin uskomattomalta että meidän pieni paskahousu veti potin kotiin.
Kuva: Petri Sandström

Olen playboy, liukas playboy!

2007-11-23T22:32:00.001+02:00

Siitostestitulokset tulivat Albertille, kaikki ok. Äijällä mieskunto huipussaan, turkki pesty, viikset suittu, häntä pystyssä (ja vissiin joku muukin uloke), ei muuta kuin kaikki himokkaat rouvat kehiin ja rillumarei!

Kuva: Sari Wiren