Kuva-arvoitus

Juttelen teille höpöjä pitkästä aikaa lähipäivinä. Sitä ennen voitte ihmetellä tämän kauniin kasan merkitystä, josta kuvan otti Janne Karvo.

Syndet!

Hyvää synkkäriä Maijjjjja 1 wee! Neito touhutti "kakkunsa" kimpussa niin innoissaan ettei kuvista tullut herttasen hevon paskaa. No pääasia että juhlakalulla oli lystiä.

Mystinen myyppö

Ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan!

Rymsteeraamista

Olen vaihtanut kämpässämme järjestystä (vasta 1 huone valmis, argh!) ja kuten arvata saattaa kissojen mielestä tämä on lystiä jos mikä. Itämaiset ja simsku ovat olleet myös ahkerasti auttamassa tavaroiden siirtämisessä, mitä painavampi kama on kannossa niin sitä varmemmin kaverit hyppäävät kyytiin "tasapainoittamaan" menoa.




Tyhjensin eteisestä 60l akvaarion ja sekös oli ihan sikasiistiä! Pahalta haiseva puolimärkä allas oli illan kuumin turistikohde, peruutuspaikkojakin jonotettiin. Liikenne oli jo sen mukaista että ihmettelen etteivät mokomat pudottaneet lootaa lattialle ennenkuin älysin itse siirtää sen turvallisempaan paikkaan. Tällä kertaa Tauno ja Albert ovat tutkimusmatkalla. "Ah mitkät kalaisat paskanhajut täällä höyryää!"







Ryssä on jouduttu eristämään muusta asunnosta omaan tilaansa jotta sen ruokinta ja lääkintä on helpompaa, myös stressittömämpää ympäristöä on pyritty luomaan Feliwaylla ja itämaisista erottamalla. Ryssän allergia on pahentunut niin paljon että nyt yritetään eri lääkkeillä kuin aiemmin ja sen kuivaruoat kulkevat pakastimen kautta. Välillä kaverina on joku muista maatiaisista tai Pyynö.

Makuuhuoneen eristyksen takia siellä ollut Pyynön lempipuu piti myös muuttaa muualle, siitäkös kaveri meni ihan sekaisin. Pyyne on ehkä maailman eniten tapoihinsa jumiutuva tyyppi. Sängyssä iltaisin se tulee hetkeksi aina makaamaan minun rintakehän päälle, mutta jos nukummekin Elmon kanssa toistemme paikoilla niin Pyynö meneekin vahingossa Elmon päälle ja menee ihan ulalle. Että voikin kissan naamasta näkyä semmoinen ihmetys, että nyt on jotain ihan pielessä! Sitten veijari päästää kurahduksen että "johan kusetitte" ja siirtyy minun päälleni.
Näin ollen myös lempipuun paikanvaihto aiheutti jonkintasoisia vieroitusoireita. Pyynö istuu makkarin oven takana ja onnessaan ryntää sisälle kun joku avaa oven, mutta pysähtyykin kuin seinään kun PYYPÖN PUU ei olekkaan siellä missä pitäisi! Ei muuta kuin hirvee uukkari ja toiseen suuntaan->
Mutta aamuöinen näkymä tänään paljasti että puun uusi sijaintipaikka on hyväksytty, ja ikkunaa vasten näkyi mystinen varjo-olento.

Hieman erilainen näyttelyyn valmistautuminen

Taannoin oltiin Piispaskan kanssa jossain näyttelykeikalla ja häntä alkoi naurattamaan minun mukana olleet varusteet. Arvon neiti kehtasi väittää, että minulla on jotenkin epätavallisen paljon pusseja mukana kun hiekkikset oli pakattu omaansa, lapio toiseen jne jne.. Noh vastaväitteistä huolimatta sain sen näyttelypäivän aikana niin paljon kuittailuja, että päätin todistaa kassi-almauteni vääräksi seuraavalla yhteisellä reissulla. Sanoin että kylläpähän meikäläinen pääsee kissanäyttelyyn ilman yhtä ainoaa pussia, reppua tai kantolaitetta..

Noh! Totuuden hetki on tänään Laihialla, enpä ole ennen näin vähillä varusteilla näyttelyyn lähtenyt. Edes Sturdia ei saa pakata omaan kantolaukkuunsa, joten en voi sinne sulloa tavaraa jemmaan. Jopa rahapussin jätin pois ettei siihen kosahda, roposet vaan taskuun ja baanalle. Ainoat sallitut pussit jotka mun mukana saa olla, ovat kissan kuljetuskopan suojapussi ettei kaveri palellu, silmäpussit ja suoliavannepussi jos semmoinen tulee tarpeeseen.


Nyt on valkattu vain välttämättömimmät, hiekat on tuossa pakasterasiassa (aika vähiin saa poika ruikkasta). Vasemmalla näkyvä viltti ei kuulu kokoonpanoon.














Se on siinä. Sturdi on taiteltu ja köytetty kasaan ja samoihin solmuihin kiinnitin penkin. En tiiä miksei useinkin voisi lähteä näin vähillä liikkeelle. Tosin onhan se mukavempi reissu jos kissalla on vähän vakaampi vesikuppi, entäs jos tarvitaan kynsileikkureita, mitäs jos kaveri alkaa kettuilemaan ja pitää olla mukana luu joka lyödä sen kurkkuun. No Laihialla ei ole, elämänne tilaisuus tulla ryttyilemään!

Aamukikkailua

Maija sortui aamulla omaan näppäryyteensä. Teinineito peuhkasi ovenkahvassa roikkuvan kauppa-kassin kanssa ja hetken kuluttua kuului surkeä "wää!"
Kuten todisteista näkyy en voinut vastustaa kiusausta napata kamera esiin ennen ansaan lauenneen vapauttamista, kun ei kakaralla tuntunut hermojen menettämistä suurempaa hätää olevan.

Hiljaista on pidellyt

Päätä kutittaa sen sisäpuolelta! Hyvin mulla menee T: Maija

Ja mites se 2008 menikään

Vuodet 07-08 olivat niin suurta muutosten aikaa kissojen osalta elämässämme, että jonkinlaisen röyhtäisyn voisi siitä tänne kirjoitella.

Kun joskus 2007 pahaa aavistamatta menimme ukkoni kanssa Kes-kissin näyttelyyn katsomaan maine cooneja, näimmekin tuomarin pöydällä pienen mustan itämaisen pennun rimpuilemassa omistajansa otteessa. Sydämeni kääntyi välittömästi ympäri tuolle pienelle bastetin näköiselle olennolle.. pieni egyptologi minussa vaikeroi eikä auttanut mikään muu kuin kotiin saavuttua heti selata pentulistoja ja etsiä omaa mustaa pirulaista. Aiemmin en voinut ymmärtää miksi kukaan haluaisi tuollaista rottakissaa, mutta kun näin ensimmäisen mustan...
Ei tullut yllätyksenä että mustia olikin yllättävän vaikea saada, tuntui että varattu-leima lyödään pennun kylkeen jo sinä hetkenä kun nenä näkyy emon persiestä. Viimein kun vahingon kautta satuin bongaamaan 2 mustaa poikaa Jatsikatin kissalassa Kyrössä, ei muuta kuin samantien soitto ja auto tulille. Vaikka Jansku oli tukena valintaa tekemässä näiden kahden mustan lepakon välillä, päätös oli liian vaikea ja pian huomasimme ukkoni kanssa pakkaavamme molempia kuljetusboxiin. Kasvattajan kanssa juttelimme että ei näitä varmaan kauheasti näyttelyssä näy, joskus ehkä coonin seurakissaksi mutta ei muuten...... Kylläpä se on nähty miten tuokin piti paikkaansa.
Olimme ukkoni kanssa vieläpä niin puusilmiä että emme osanneet erottaa veljeksiä toisistaan, niinpä Molli sai pitää pantaa muutaman kuukauden ajan kunnes viisastuimme. Ei sentään ihan mitä tahansa pantaa vaan pitihän se otsa hies etsiä musta panta missä pieniä niittejä, ettei Mollilta mene maine muitten kissojen silmissä. Kovalle jätkälle katu-uskottavat pukineet. Klikkaa kuva isommaksi niin näet paremmin miten asiallinen panta!

Itämaiset hankittiin tosiaan lemmikkiajatuksella, mutta pikkuhiljaa (syytän sinua Piispanen) imeydyin neloskategorian maailmaan ja alkoi herätä ajatus josko tarjoaisi Alberttia siitokseen. Mollihan piti kastroida napatyrän takia, vaikka onkin veljeksistä se paljon upeampi pakkaus. Päätin myös hakea kasvattajanimen "valmiiksi" tulevaisuutta varten koska sen hinta tuntui nousevan vuosi vuodelta, ja niin tammikuussa 2008 posti toikin asiakirjan jolla FIN*Nightgaunt's hyväksyttiin. Kun moni on minulta kysynyt että mikä ihmeen "naitkauntti", niin selvennettäköön että se on Cthulhu mytologiassa esiintyvä "hirviö", teoksissa suomennettu yöluihuksi. Se on sen luokan kaveri että jo tulee äitiä ikävä jos moinen tulee Osuuspankin kulmalla vastaan, vaikka olisi päiväkin.


Albertin kanssa käytiin jonkun verran näyttelyssä -07 kun halusin siitä jotain lausuntoa notta millainen kolli meillä on hanskassa. Mollia sen sijaan en näyttelyissä kuljettanut koska silloin mielestäni kastraatin näyttelyttäminen "on ihan helevetin typerää paskatouhua". Kylläpä tätä lausetta onkin jälkeenpäin hierottu naamaani, varsinkin joulukuun Voittajanäyttelyn jälkeen kun Mollista tuli V08 kastraatti uros. 2008 tulikin harrastettua tuota "paskatouhua" ja käytyä Mollin kanssa aika monet kerrat nostamassa kissa pöydälle, menestystäkin tuli varsin mukavasti. Niin sitä on tullut huomattua että kastraatin kanssa se onkin melkein mukavampi käydä kun ei ole kollin rähinöitä kestettävänä.
Albertin kuva Markus Wikström.

Albertista tulikin isä kahdelle pentueelle ennenkuin menetti nyyttinsä. Niistä on enemmän rupateltu tuolla http://nightgaunts.blogspot.com/2008/06/muksuttimia.html Kun olimme laskeneet pojan "siitosmarkkinoille" alkoi herätä ajatus notta mitäpä jos pojasta otettaisiin meille siitosnaaras. Koska olimme näinkin keltanokkia neloskissojen parissa, ei kasvatusta ollut tarkoitus aloittaa vielä moneen vuoteen. Mutta ajatus jäi silti niin vahvasti itämään, että jännityksellä odotimme mitä naaraat maailmaan pyöräyttävät. Yhteensä tuli kuitenkin 7 poikaa ja 2 tyttöä joista toinen jäi kasvattajalle omaan käyttöön, joten tämä suunnnitelma rohtui siihen.


Salmisella kasvoi samaan aikaan simskupentue ja hän heitti ajatuksen että ota siitä ja ala kasvattamaan LO-siamilaisia. Kyl maar ajatuksenakin se mua nauratti.. vähän aikaa. Niin sitä on kuitenkin hullu että tuokin jäi mielenperukoille kytemään kunnes menin ja varasin tarjotun pennun (ja nyt osoitan syyttävällä sormella Junikkaa hullun yllyttämisestä). Niin meille tuli pieni Maija joka onkin osoittautunut varsinaiseksi aarteeksi. Maija sai myös virallisen nimensä kasvatussuunnitelmieni muutosten takia, neitokainenhan on FlyingFinn's Plan-B . En minä vieläkään ota uskoakseni että meillä on siamilainen naaras eikä itämainen mutta kai se tästä! Maijan tultua Pyynö rupesi heti kummisedäksi kuten kävi itämaisten kanssa aikoinaan. Muut kun suhisevat ja rähjäävät tulokkaille, Pyynö sen sijaan ottaa siipiensä suojaan ja suorittaa perusteellisen persepesun! Pyyne on semmoinen setämies että joskus tulevaisuudessa toivottavasti tulevat pennut eivät varmasti saa hetken rauhaa yli-innokkaalta lastenhoitajalta. Molemmissa kuvissa uudet kissat ovat olleet meillä vasta noin tunnin ajan kun Pyyppö on jo täyttä päätä hoivaamassa.

Pentusuunnitelmia yritämme tähdätä vasta vuodelle 2010, koska silloin asumme isommassa kämpässä. Tämänhetkinenkin loota on kyllä kolmio, mutta suuren kissamäärän vuoksi pentujen kasvattaminen voisi olla jo aika tiukkaa. Maija on hyvin pentusuunnitelmissa mukana koska ei ole juossut vielä kertaakaan, mutta saa nähdä kuinka meidän vielä käy. Yleensähän tällaiset suunnittelut kusevat kintuille kuin köyhän talon koirat, mutta tuohon pyritään.