Ai pitikö tätä päivittääkkin joskus?

Vietettiin tänään Wanhojen Rouwien laatuaikaa. Laitoin ylivilkkaat itämaiset & Pyynön ruokakupin seuraksi makkariin lukkojen taakse, jotta pystyin keskittymään viihdyttämään maatiaisia oikein kunnolla. Turha kuvitellakkaan että hidas hämäläinen maatiaiskissa ehtisi leikkiin mukaan kun talossa on itämaisia ninjoja, joten välillä täytyy tehdä varta vasten yhteistä aikaa.

Kun leidit oli leikitetty loppuun (johon ei mene järin kauan, elintasomaha käy kunnon päälle), rupesimme yhdessä sovittamaan uusia sisustuksia Sturdiin. Xena 9v (kuvassa vasemmalla) koemakasi uuden pedin, kaikesta pörinästä ja pullan leivonnasta päätellen emäntä osasi kerrankin ommella jotain mukavaa. Tauno (oikealla, 10v) totesi että näillä kymmenillä ei koskaan tiedä milloin voi cacca pamahtaa ilmoille, joten päätti istua koko Inno-sessiomme ajan vessassa, ihan vaan kaiken varalta.
Meinaa kyllä sormien päihin kasvaa melkoiset pahkat tämän projektin myötä. En omista ompelukonetta joten olen käsin parsinut kasaan uuden pedin & vessaverhot. Ompeleet harottaa kuin entisen akan haarat, mutta eipä niitä kukaan onneksi näe.

Menneenä viikonloppuna oli Jämsässä Keskis:n näyttelyt, jossa Molli oli molempina päivinä mukana. Poika sai sertinsä ja oli sunnuntaina myös BIS, joten mikäs tässä myhäillessä. Kotiin tuli myös joku mystinen Keskis:n kiertopalkinto josta minulla ei ollut hajuakaan. Yhtäkkiä kuulutettiin kissan nimeä ja numeroa enkä tiennyt mitä tapahtuu, joten raapaisin nukkuvan katin syliin ja kiidin paikalle. Kotona kollipoika meinasi ensi töikseen kusta koko palkinnon, onneksi ehdin väliin ennen moista työtapahturmaa. Palkinto tuoksuu äijän mielestä niin hurmaavalta, että joudun pistämään sen niin hyvään talteen notta tuskin löydän koko kapinetta kesällä 2009 kun se pitäisi palauttaa.
Olimme myös Suskun ja Timon kanssa talkoissa kasaamassa ja purkamassa, joten unta ei tarvinnut viikonlopun aikana houkutella. Nyt minäkin olen saanut intiaaninimen Hän Joka On Talkoissa Mopannut Jäähallin Lattian, ja täytyy sanoa että jo vain on lystiä hommaa se.

Olen ollut sitä mieltä että maljoja ei tartte nostella kissojen valmistumiselle kunnes napsahtaa ylin mahd. titteli, mutta Susku sai minut innostumaan että nostetaanpa sunnuntaina pojan taannoiselle IP:lle maljat kun paikalla on niin paljon tuttujakin. Ja paskan marjat, 70% kavereista oli näyttelyssä vain lauantaipäivän joten sunnuntaina saimme aika pienellä miehityksellä vetää kuoharia napaan. Täytyy sanoa että näin 4 alkoholittoman vuoden jälkeen kun vetää pari kuppia kuoharia on olo kuin markalla pajatsossa.


Siltalan Heikki oli Jämsässä napannut pojasta muutamia kivoja otoksia, tässä niistä yksi. En vain perkele tajua miten ihmisella voi olla noin ruma käsi ja pitikö se nyt just tunkea mukaan tuohon kuvaan. Kyllä se on jo monesti huomattu, että jos joku lähestyy kameralla kissaa, pitäisi välittömästi sujahtaa johonkin koteloon ja vetää luukku kiinni, muuten siihen kuvaan eksyy välittömästi joku turpea uloke. Tuota epämääräistä kimpaletta voi sitten jälkeenpäin kotona taas ihmetellä, että jo vain piti kissan kaveriksi tuokin ödeema kuvaan työntää. Jos olisin tämänkin kuvan ottamishetkellä ollut vaikka kaleeriorjana Roomassa, olisi otos huomattavasti edustavampi.