Hitchcock kävi täällä?

Näyttelyissä jne kissapööpöilyissä on tullut ilmi, että ties kuinka moni lukee tätä blogia. Aika harva kuitenkaan mitään kommentoi, joten ei ole oikein käsitystä paljonko täällä käy sakkia toteamassa että "hulluhan se on".

Nytpä haastankin jokaisen vierailijan jättämään tähän postaukseen jonkun kommentin, niin johan alkaa selviämään kuka meitä vakoilee!

Vanhassa vara parempi

Meillä yksi kissojen suosikkileluista on Hagenin Cat It-sarjan Play-n-Scratch. Sen ideana on kouru jossa pystyy pyörittämään palloa sen karkaamatta ja keskellä oleva pahvitsysteemi johon voi teroitella kynsiä. Pahviin kannattaa myös hieroa kissanminttua niin sitä ihanampi on vekoitin.

Näin muistaakseni vastaavan lelun ensimmäisen kerran Escape's kissalassa ja ihmettelin että leikkiikö tuommosella laitoksella muut kuin omistaja, mutta Elmo oli sitä mieltä että ehdottomasti pitää Pyynölle hankkia vastaava viihdytin.

Tuo onkin ollut coonin suuri suosikki, välillä tyyppi antaa pallolle niin hirveästi vauhtia että koko laitos lentää helvettihin ja Pyynö jää ihmettelemään että mihin se nyt, vastahan tässä aloitettiin.

Vekottimen pahvikeskusta kuitenkin on rakastettu jo niin pehmeäksi ja ällöisäksi, että oli aika vaihtaa uusi tilalle. Vaan meidän tyypitpä olivat ihan muuta mieltä. Kun olin vaihtanut pahvin ja meinasin viedä vanhan pois, niin Albert veti sen hampaillaan irti kädestäni! Tätä seuranneet jäähyväiset olivat mitä haikeimmat.


"Antiikkia antiikkia!" arvosti Albert kun 2 vuotta vanhaa aaltopahvia hyvästeli.













"Aiii tää on niin ihana"














"Saat tämän sitten aikanaan perintönä", opastaa Albert pikkuista Maijaa.












Pyynökin huomasi mikä kauhea kulttuuriperinnön tuhoamisprosessi oli tapahtumassa.

"Tämä jää, piste".













"Tuuppa hakemaan, jos uskallat" toteaa Pyynö.

Maija seuraa tapahtumia mielenkiinnolla ja tuumii että on vissiin aika köyhä perhe kun on roskatkin näin arvossaan.

No tuo pahvi on sen näköinen, että se kävelee kohta itekseen pois täältä että eiköhän se katoa vaikka minä en saisikaan sitä viedä roskiin.

"Täällä mä nyt oon",

sanoo Maija. On kyllä niin rohkea pentu ettei paremmasta väliä. Muiden kissojen mielestä uusi tulokas on vielä ihan jotain raivostuttavaa jolle pitää käydä tasaisin väliajoin kiroilemassa, paitsi Pyynöstä se on tosi mielenkiintoinen mutta pelottava.

Marsu hyppää jo luottavaisesti syliin ja monet pikkutirsat on yhdessä vedetty. Kauheasti tekisi pienen mieli leikkiäkkin mutta perhana kun kaiken maailman vanhat tyypit käy vieressä vähän väliä kiroilemassa niin kyllä se vähän häiritsee hiirien ja pörriäisten maailmaan paneutumista.



Tiina oli ommellut Mersulle hienon pesän Jussi-kankaasta, siellä on hyvä nukkua piilossa ja välillä tarkastella mistä päin viholliset ovat lähestymässä.

Tuo on kyllä hämärä kangas, en minä ole tajunnut että siinä on kanin kuvia ennen kuin vartavasten sanottiin. Meikäläiseen meni kyllä ihan maastokuvioinnista, ilmankos se armeijaurakin päättyi 26 päivään kun akka ei erota kania camosta.

Mutta meikä menee nyt takaisin painimaan tuon kakaran kanssa. Kiitos Tiina pienestä!

7h 15min.....

.... pitäisi vielä about odottaa ja sitten tulee Maija! Tiina lupasi kiikuttaa kakaran meille ennen työvuoroaan, josta suuri kaunis kiitos <3 Olo on kyllä kuin tulisilla hiilillä tällä hetkellä. Kätevää olla pennun kasvattajan kanssa samassa työpaikassa, sovittiin vuoroja niin että minulla on pari päivää mammalomaa. Tosin se voi olla myös erotuomari"lomaa", koska täällähän odottaa 6 Vanhaa Jermua jotka voivat olla erinäistä mieltä pienen vekaran saapumisesta. No Maija on kyllä osoittautunut niin itsepäiseksi ja itsenäiseksi hirviöksi että eiköhän se laita kampoihin tässäkin mörköpiirissä.

Pestiin äsken Pyynö Vantaan näyttelyä varten, cooni-poika lähtee itämaisten kanssa pitkästä aikaa näytille. Venyi pesu hieman liian lähelle näyttelyä, mutta kun oli muka liian kiirusta (not). Äijällä on semmoinen liian hieno turkki, että kaipaa pari päivää pesun jälkeen asettumista jotta kissa alkaa taas näyttämään joltain. Nyt on Jatsikattien kielet taas lujilla kun ne auttavat Pyynöä kuivaamisessa, ja kohta saa itämainenkin kokea kunnon karvapallojen oksentamisen riemua. Se on tätä arjen jakamisen iloa kun saa kaverin karvoja oksentaa, sanoi entinen denso kun kaverin ryijyä pureksi. Mitä?

Nyt minä menen pyörimään ja odottamaan ajan kulumista... En kestä!

Maijaaaa!

Käytiin taas tuijottamassa Flying-Finn's kissalan kakaralaumaa, viimeaikoina niitä onkin tullut kuijotettua miltei vähintään kerran viikossa. Koko kööri on kyllä niin rakkaita karvarimpuloita, että itseäkin jännittää miten niiden elo luovutuksen jälkeen jatkuu, sen verran tutuiksi mukulat ovat jo tulleet.

Vielä muutama viikko pitää malttaa odottaa ennenkuin saadaan oma Lentävä Suomalainen tuolta kotiin. Maija on kyllä hirmuisen sosiaalinen ja rohkea, vierailulla hengaili meidän kanssa kahvipöydässäkin kun muut olivat maitobaarilla huikkaa ottamassa. En tiedä onko tyttö vain erityisen rohkea vai olisiko se jo oppinut hieman meitä tuntemaankin kun koko ajan ollaan sitä rassaamassa. Ainakin typykkä kaunistuu päivä päivältä <3

Mökkeilyä

Kerrostalossa kaupungin keskustassa kissojen ulkoilu on ainakin meillä erittäin vähäistä, ei paljoa herkistä ketään lähteä tuonne asvalttiparkkikselle pyörimään katti hihnassa.

Koska kesämökki kuuluu kuitenkin suomalaiseen kesään, äsken mökkeiltiin kissojen kanssa lavastetuissa olosuhteissa. Muilla ei riittänyt huumorintajussa kovin pitkälle, mutta Taunon kanssa mökkihöperöidyttiin aika tovi. Tauno on aina valmis pööpöilemään, mitään niin typerää ideaa en keksikkään ettei Vanha Rouva olisi hommassa mukana.

Kesämökin tarjosi Royal Canin. Pyynö cooni käski sanoa että isommat mökit seuraavalle mainoskaudelle, ei mahdu ei sitten millään.