Yksi on joukosta poissa

Einipupu nukkuu nyt.

Olen aina varoitellut muita kaninomistajia siitä, miten herkästi kärpäset saattavat iskeä ulkona kesäisin asuvaan kaniin jos sillä on haavoja tai sotkuinen perse.
No nyt se kävi sitten omalle kohdalle.

Einin kohtaloksi kävi reiteen jostain tullut haava, jonka löysivät kärpäset ja laskivat siihen munansa. Soppaan vielä lisätään häkin multapohja ja likainen pylly. Haavaa ei huomattu ajoissa ja tällainen yhdistelmä ei tarvinnut kuin muutaman päivän edetäkseen siihen pisteeseen josta ei ollut enää paluuta.


Kiitos vanhemmilleni Einin kesähoidosta, kyllä se varmasti odotti pitkät talvet tylsässä kerrostalossa kevään saapumista, että pääsee taas kaivamaan katakombeja pihaanne.

Kiitos Olipa Kerran-kasvattajalle Sirpa Palomäelle, pikkukaverista näki että oli tottunut käsittelyyn ja hoitoon, arki Einin kanssa oli mukavaa ja helppoa.

Ja kiitos Eläinklinikka Otsolle että otitte pienen niin nopeasti vastaan jotta matka saatiin päätökseen ja kivut poistuivat.

Olipa Kerran Uline, vaan eipä ole enää. Nuku hyvin pikkukaveri.

Ryssikkä

Ryssän kesäillan terveiset auringonlaskun värittämästä keittiöstä

Pallit lankulle!

Nyt on Albertin munat tulleet tiensä päähän. Aika pitkään pojan kollina pitäminen kulki siedettävissä rajoissa, mutta viime aikoina on ollut aika kostea meininki. Sen lisäksi että istuen kusee kaikki tekstiilit minkä päälle pääsee pyllyttämään, äijä vielä keksi spreijaamisen jalon taidon. Kusemisen lisäksi Ukko kyykyttää maatiaistamme Xenaa nykyään oikein urakalla, erotuomarin tehtävätkin ovat tulleet näinä päivinä tutuksi.

Kovin hyvä yhdistelmä ei kyllä ole kissanpennun tulo = penturuokia saatavilla & toisen kissan kastraatio. Saa olla aika tarkkana millä kupilla Herra Alberttos vierailee, muuten siitä saadaan jouluksi aika possu!

Ensiviikon tiistaina tehdään siis munakasta ja raivataan hampaista kivetykset pois. Kahteen pentueeseen jäimme vaikka kolmesta haaveiltiin. Sopivat lukemat silti, 9 pentua maailmaan ja nyt seurataan niiden kehitystä.

Kissunpentu <3

Meidän pieni Maija, vielä n. 5 viikkoa pitäisi kakaraa malttaa odottaa. Kuvassa niin viaton ja nätti, livenä hurjimus ja pahantekijä, aina ensimmäisenä uusia kolttosia keksimässä. Se on hyvä että typykällä on luonnetta, sen verran isoon laumaan joutuu paikkansa hakemaan tulevaisuudessa.

Mehän on yritetty naama kuumana keksiä tytölle nimeä, mutta taitaa sille "työnimitys" Maija jäädä, ei vaan tule mitään osuvaa.

Maijaa ei oikein voi selittää, se pitää tavata elementissään. Valloittava riiviö!

Kuva Tiina Salminen

Isrokin muisteloita

Siilinjärven näyttelystähän on jo het satoja vuosia (kesäkuussa), mutta josko siitäkin tänne muutaman sanasen pukkaisi. Hovikuskina toimi jälleen Timo, liekö kuitenkaan olisi löytänyt perille ilman fantastista kartturiaan eli meikää. Kun minulle antaa kartan käteen, niin johan on kumma jos ei päätepiste löydy alta aikayksikön. Niin se vain on, että joskus elämässä tulee vastaan ylitsepääsemättömän vaikeita tilanteita, kuten selvittää pitääkö t-risteyksestä kääntyä vasempaan vai oikeaan, vaihtoehtojahan on kuitenkin 2. Loistavasta suorituksestani sainkin lisänimeksi TomTom, kaikesta huolimatta kannan nimeä pystypäin!

Jo eläinlääkärin tarkastuksen aikana kävi selville mikä on tämän viikonlopun källi. Ihmettelin miksi Hannea ja Mirkaa nauratti niin perkeleesti kun tulin paikalle ja kyllähän se pian selvisi. Nämä epatot olivat menneet teettämään minun varsin hehkeästä valokuvasta rintaneulat!
Kuvassa poseeraan Ruoveden koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelualan perustutkinnon työasussa. Kuvan ottohetki on vielä ainoa tilanne ikinä kun suostuin pitämään koko tuota karmeaa asukokonaisuutta päälläni, pistin vielä peliin kaikki ne vähäiset söpöstelygeenit mitä sain itsestäni tiristettyä. Vaan enpä arvannut kun tämän ihanaisen kuvan joskus nettiin törkkäisin, että sillä näin ihmistä lyödään jälkeenpäin! Odottakaahan ketkut, kosto tulee olemaan suloinen, kunhan nyt ikinä jotain keksisin.

Mollilla meni ihan mukavasti, paneeliin kipaisi mutta siellä kilpakumppani Mao vei voiton. Meidän mustuaisella tais palaa paneelissa vähän sulakkeet, ensin muutama itsepuolustusliike joilla jätkä yritti irroittautua assarista ja sen jälkeen päätti ottaa purukaluston avuksi. Jätkä tuli paneelista sen näköisenä takaisin, että hän on ainakin tämän päivän moraalinen voittaja. Pojalla Ståhlbergin verenmaku suussa ja tunnelma katossa.


Mustosen Maarit otti Mollista muutamia kuvia näyttelyssä, tässäpä poika tähystää terävänä ympärilleen, liekö suunnittelee että kenestä seuraavaksi ottaisi verinäytteen!
Muutaman viikon kuluttua suunnistetaankin Vantaalle sunnuntaiksi, mukana Pyynö, Molli ja Albert. Pyypön kohdalla vähän epävarmaa, pojan hännästä ei ota selkoa meinaako se tulehtua uudelleen vai mitä siellä meinaa tapahtua. Eläinlääkärillekkin saa kohta hiusväriä viedä mennessään kun alkaa tukka harmaantua, ei keksitä keinoa jolla häntä paranisi lopullisesti.

Sapuskata

Tehtiin jälleen kimpparuokatilaus Zooplussaan. Pitkään on ollut myös ajatuksena että pitäisi viedä paikalliseen eläinten turvakotiin Magendaan ruokaa, mutta eipä ole saanut mitään aikaiseksi. Nyt otin viimein niskasta kiinni paitsi itseäni myös ystäviä, ja usutin heitäkin osallistumaan keräykseen sopivaksi katsomallaan summalla. Kaiken kaikkiaan saatiin kasaan 34kg märkäruokaa, jonka ensiviikolla kiikutan perille. Kiitos Tiina, Susku, Sami, Timo & Kimmo osallistumisesta, tällainen kasa me saatiin aikaiseksi. Näyttääpä se kuvassa pieneltä, mutta on siinä vähäksi aikaa syömistä.


Zooplussasta tulee nykyään aika usein tehtyä kimppatilauksia. Tuntuu että kyseisessä firmassa on "hieman" erilaisia ihmisiä töissä käsittelemässä samaa lähetystä. Ei yhden työntekijän pakkausten taso voi vaihdella näin paljon. Olen ennenkin huomannut, että osa lähetyksien laatikoista on oikein esimerkillisesti pakattuja, toiset taas kuin härän persiestä laskettu suoraan tavaraa lootaan ja teipillä kiinni.

Jälkimmäisessä kuvassakin näkyy miltei pelkkiä pakkauksien tyhjiä pahveja, kaikki vuoat ovat matkan varrella lennelleet pitkin. Osa oli niin mystisesti vääntyneitä että ihmettelen miten yksikään ei ollut auennut. Tuo Prisman hedelmäpussi ei kyllä ollut laatikossa, en tiedä miten en huomannut että se kuvaustilanteessa lennähti tuonne!
Mutta kuten näkyy, ero näillä kahdella laatikolla on todella suuri, ja molemmat ovat samasta lähetyksestä.

Kaikki tilatut tuotteet ovat kuitenkin aina tulleet oikein perille, se on hieno homma koska välillä kyse on melkoisen mittavista määristä.

Varasuunnitelma pöytään!

No niinhän siinä kävi kuten vähän enteitä luinkin, että meille ei tule lehmätyttöä. Hyvä että saatiin kuitenkin asia päätökseen niin ei tarvitse enää kauempaa jännittää ja odottaa. Ennen kaikkea tiedän että tyttö päätyi hyvään ja rakastavaan kotiin, niin mikäs pienen siellä kasvaessa.

Vaan eipä siinä vielä kaikki! Kun kävimme Albertin toista pentuetta raapimassa Flying-Finn's kissalassa, pyöri siellä kintuissa myös Kelmikerhon Yökehrääjän (Kertun) pennut. Tiina heitti ilmoille ajatuksen että ottakaa tuosta LO simsku-tyttö, jolloin minä vaan pyörittelin silmiäni että joo-o ei riitä rahkeet vielä sille saralle. Eräs pikkuinen siamilainen ei auttanut yhtään asiaa kiipeämällä avokkini Elmon syliin ja nukahtamalla siihen. Itse olen enemmän itämaislinjalla, mutta Elmo on taasen aivan heikkona ruskeanaamioihin ja sinisiin silmiin.

Ehdotushan jäi kuitenkin kytemään jonnekin takaraivoon, ja pikkuhiljaa huomasin lämpeneväni ajatukselle. Tänään soitin ratkaisevan puhelun Keljonkankaalle, ja nyt on vekara varattuna! Pikkuinen typykkä on ruskeanaamio, työnimeltään Maija Majavanhäntä. Saa nähdä miksi se tässä vielä ristitään. Isänä Fuzzy Logic's Dunder, emo Kelmikerhon Yökehrääjä. Tervetuloa meille pikkuinen, nyt vielä pitäisi malttaa odottaa että sä kasvat tarpeeksi isoksi. Tulet sitten laittamaan meidän lauman kuriin ja järjestykseen!

Kieltämättä on sellainen olo, että jos tuolla veitikalla tulevaisuudessa meinaa pennut teettää niin kylläpä olen astetta liian isoihin saappaisiin jalkani työntänyt. Ei sillä etteikö itämaisten kasvattaminen vaadi järkeviä päätöksiä ja paneutumista, mutta LO-linjat ovat kyllä jotain aivan hepreaa vielä minulle. Mutta kai niitäkin ihmiset kasvattaa, tai niin mä ainakin toivon. Ei muuta kuin järki vasempaan kouraan ja viisaampien puhelinnumerot oikeaan, näillä mennään.
Kuva Tiina Salminen.