Oodi Sturdille

Taannoin kun Piispaska alkoi heitellä ajatusta ilmoille, että tilataanpa rouville sturdin näyttelyhäkit niin olin ensin kovin ajatusta vastaan. Meikähän ei olevinaan moista hifistelyvehjettä kaipaa, kyllähän sitä sen verran verhoja jaksaa ripustaa. Lopulta lämpenin kuitenkin ajatukselle ja maihinnousun Sammonkadulle teki musta tuplastöördi.

Sittemmin näyttelykeikkojen lisäksi häkille onkin löytynyt miltei jokapäiväistä käyttöä. Coonimme ei suostu föönattavaksi joten veikko laitetaan sinne kuivumaan pesun jälkeen. Lauman matriarkka Tauno ruokailee useimmat ateriansa sturdissa koska syö munuaisvikaisten ruokaa. Xena nukkuu yönsä sturdissa. Tyypillä on tapana nukkua aivan uskomattoman sikeästi ja kuorsaten, jossain vaiheessa yötä joku sikapää itämainen keksii aina ruveta hätyyttämään rouvaa ja Kena parka herää hirveästi säikähtäen. Xenasta on huomannut heti miten paljon rentoutuneempi se on päivisin kun saa nukkua rauhassa. Näin ollen häkki on ollut todella hyödyllinen.
Ainoa mikä siinä kiristää on puhdistaminen. Olen kuullut villiä huhua että jotkut pesevät sturdinsa pesukoneessa. Minä meinasin saada itkupotkuraivarit kun olin irrottanut "pitkät kaaret" ja koitin vääntää niitä takaisin, hirvittävä homma. Enkä edes saanut häkkiä lopulta koneeseen kun en keksinyt mistä poikkipuut lähtevät ulos. Vai pesettekö te sturdinne koneessa poikkipuineen päivineen? Jos ne poikkipuut saa jostain välistä ulos niin mistä? Kaaripuut saa raivolla, muiden röörejä en ole löytänyt.
Kun tuon kokoiseen suihkukoppiin pistää teltan roikkumaan ja alkaa suihkuttelemaan niin voin kertoa että eipä sitä kovin puhtaaksi saa.

Mutta niin ihastunut olen tähän kapineeseen että nyt noutoaan odottaa extra large divided kantolaukku, kiitos vain Suskulle taas roudaamisesta. Ja värinä... tadaa musta!

Awww!

Senja the Orifame teki Pyynölle tällaisen hienon palkinnon! Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana mikäli et näe lukea, bloggeri ei anna laittaa isompaa kuvaa.

Kiitos Senjalle muutenkin puhelintuesta! Vaikka aina ei ongelmiin löydykkään sitä viimesintä ratkaisua niin jo yhdessä pähkäileminen avaa uusia ajatuksia ja muutenkin helpottaa oloa. On sillä vaan kumma merkitys kun tietää että muutkin on hengessä mukana vaikka ei pystykkään taikoja tekemään. Salmista kiitän nöyrimmin pistoksista ja nesteytyksestä, itse en arvannut noin kipeällä kissalla ruveta tuikkimista harjoittelemaan.

Keskisuomen eläinklinikalle kiitokset aion viedä kakun muodossa kun käydään poistamassa Myynöltä tikit.

Aihetta juhlaan

KAKKI TULI! Ja loppu lanka mikä lymysi vielä paksusuolessa <3

Kuulumisia

Tänään kävimme taasen klinikalla kontrollissa ja piikittämässä antibiootteja. Kuume on noussut hieman mutta maha ei edelleenkään arista ja kissan kunto on olosuhteisiin nähden suorastaan loistava. Nyt hoitoa jatketaan kotona ja ellei mitään tapahdu seuraava lääkärikeikka onkin tikkien poisto. Mikäli perjantaihin mennessä ei ole vieläkään tullut sitä kauan odotettua paskoa niin sitten pitää käydä taas tohtorissa.

Pyynöllä on ihan valtava nälkä mutta annoksia pitää vielä rajoittaa, vasta sunnuntaista lähtien poika saa syödä sen miltä tuntuu. Vatsalaukun ja suoliston leikkauskohtien vuotovaaran pitäisi kuitenkin olla jo ohi, että sen puolesta annoksia aletaan nyt kasvattamaan.

Muut kissat yllättäen repivät pelihousujaan kun niille ei pidetä seuraa. Pyynö on kuitenkin pakko eristää omaan huoneeseensa kun kaulurista huolimatta se haluaisi kiivetä ties mihin tähystelemään. Elmo taasen makaa 38 asteen kuumeessa puolisekaisin, että siitä ei ole kissanvahtijaksi kuin satunnaisesti auttamaan jossain toimenpiteissä. Pyynöä ei taasen voi pitää yksin kun se on tällä hetkellä niin seurankipeä syliapina, ettei toista henno jättää oikein hetkeksikään yksin.

Mutta tilanne näyttää tosiaan viimein aika valoisalta, Pyynölle pitäisi antaa joku Maailman Vahvin Nalle-palkinto <3

Toipumista

Käytiin päivällä klinikalla kontrollissa. Kuten oletettiinkin on Pyynön vatsakalvontulehdus nostanut kuumeen (39,7), mutta maha ei kuitenkaan arista koskettaessa. Ottivat verikokeita ja arvattavasti tulehdusarvot ovat harasoo ja muuta lääketieteellistä jargonia jonka edessä pieni ihminen vetää hiljaiseksi. Hyvin ne lekurissa selitettiin, mutta ei kai tämmönen keskiarjalainen perunannostoon tarkoitettu persjalkainen muista enää semmosia hienouksia. Mutta iloinen tieto oli se, että vaikka Pyynö ei ole melkein viikkoon suostunut syömään tai juomaan itse mitään, maksa-arvot olivat suorastaan loistokkaassa kunnossa. Kissalta kun alkaa maksa nopeasti rasvoittumaan ja vaurioitumaan syömättömyyden seurauksena.

Näin illan kuhneessa meidän piti itse pistää vielä antibioottia kankkuun mutta meikäläiselle iski suorituspaineet ja kutsuin taas Salmisen apuun. Kiitos hälle!

Tällä hetkellä Pyynö saa yhtäaikaa kahta antibioottia, toista syötän minä kotona suuhun 2x päivässä ja toista lyödään klinikalla persiiseen päivittäin. Antepsinia suun kautta suojaamaan ärtyneitä limakalvoja 2x päivässä. Kahta eri kipulääkettä suun kautta, Metacamia ja opioidi-valmistetta joka pistää äijän bilettämään. Kaiken tuon lääkeannon lisäksi vielä syötän liemimäistä a/d:ta suoraan suuhun muutaman tunnin välein, ihan vain pari millilitraa kerrallaan.
Äijä on todella virkeä ja seurankipeä, jatkuvasti haluaa vain rellottaa vieressä ja alkaa polkea pienestäkin huomioinnista. Toinen on kyllä niin mahdottoman rakas ettei tuommoista olekkaan.

Äsken kaveri vielä näytti iloisen yllärin. Pöydällä oli nokare a/d:ta jota en ollut vielä ehtinyt vetää ruiskuun, niin Pyyppö kävi sen siitä ihan itse syömässä! Hyvä Pyynö!

Yöllisiä

Pyynö pisti lautas-antennin kohti satelliitteja, mistäpäin tänään näkyy parhaat leffat?!
Kipulääkkeet tuntuvat ainakin tehoavan, äsken heitin roskan roskikseen niin Pyynö meinasi syöksyä jahtaamaan sitä. Äijä on olosuhteisiin nähden yllättävänkin pirteä, onneksi kauluri "masentaa" sen verran että vie innon suuremmalta touhuamiselta. Pissit tuli äsken laatikkoon, että se puoli toimii vieläkin. Loristelun jälkeen takaisin pesään lämpimään ja peitto korvin.


Ja koko perkeleen episodin pääsyyllinenkin löytyi. Eipä nyt ole tullut tämäkään ihan ensimmäisenä mieleen, mutta näköjään kissalle tulee. Pyynö on ehkä ollut edellisessä elämässä vaatturi tai muu pukinemestari kun on osannut vielä purkaa niin että saanut pitkää rihmaa aikaiseksi eikä pätkiä.
Pyynölandian uusi sananparsi meneekin notta: kun alkuviikosta purkaa fleecen reunaa niin loppuviikosta pääsee klinikalle.

Tilanteesta on kyllä huumori kaukana mutta ei voi kuin taas ihmetellä. Yllättäen tässä yön kuhneessa onkin tullut purettua lankoja kaikista vastaavista peitoista.

Semmosta

Pikainen välitiedote.

Tänään menimme päivystykseen Keskisuomen eläinklinikalle ja lääkäri älysi heti katsoa kissan suuhun. Kielen alla jumissa lankaa joka jatkoi matkaansa suolistoon. Kirjoitan joskus myöhemmin lisää mutta tässä pikaisesti kun tiedän että siellä on ihmisiä jotka kaipaa tietoa.

Pyynöltä poistettiin pätkä suolta, oli niin pahasti haavoilla. Muuten pitkin suolistoa reikiä jotka kursittu umpeen. Oli onnea matkassa kun ei saatu eilen varjoainetta suolistoon, olisi vuotanut rei-istä läpi muualle. Lanka kulki koko matkan kielen alta aina paksusuoleen asti, saatiin poistettua kaikki mitä oli ohutsuolessa. Mahalaukku avattiin ja poistettiin siellä oleva lanka. Vatsaan syntynyt vatsakalvontulehdus. 2 Lääkäriä leikkasi sitä n. 4-5 tuntia.

Tällä hetkellä kissan tila on vakaa, ei ole vielä herännyt nukutuksesta. Pyynö on kuitenkin vahva, lääkäri sanoi että ei olisi ikinä uskonut mitä kissan sisältä löytää verrattuna siihen missä kunnossa se oli ensin tutkimuspöydällä.

Alunperin luulin että kyseessä on ompelulankaa, mutta lääkärin mukaan se oli vahvempaa. Salapoliisin työtä tehtyäni on selvinnyt että jätkä on purkanut pitkän pätkän fleecen reunassa kulkevaa "viimeistely"lankaa. Koita näitä nyt varjella perkele kun ei oma järki riitä keksimään mitä kaikkea vaaroja kotona on.

Nyt kaikki peukut niin pystyyn notta kramppi iskee parin päivän ajaksi.

Jatkoa

Tänään sunnuntaina käytiin taas päivystyksessä. Röntgenit näyttivät samalta kuin eilen ja kissaa nesteytettiin. Paikassa jossa päivystävä eläinlääkäri toimii on jotkut röntgennesteet lopussa ja saimme viimeisen kuvan otettua mitä niillä irtosi. Hän olisi halunnut tehdä "varjoainekuvauksen" (vai mikähän sen oikea nimi on) mutta näin ollen se ei onnistu. Kissa nesteytettiin taas ja annettiin piikkinä oksennuksenestolääkettä kun tabletit eivät toimineet.

Äijä ei kuitenkaan ole kivulias, näin ollen olemme yrittäneet sitä saada hieman kävelemäänkin että mekaaninen liike saisi jotain aikaan suolistossa. Mutta tohtorin mukaan sisusvärkit ovat vaan nyt tehneet lakon jonka syytä ei tunneta. Virtsaaminen onneksi toimii ihan normaalisti, että jossain ollaan vielä kartalla.

Huomenna näillä näkymin kissa tohtoriin sellaiseen mestaan jossa tuo kuvaus onnistuu. Pyynö on kyllä nyt pirteämpi kuin aiemmin mutta ei syö eikä juo. Väkisin annettuna alkaa kova kuolaaminen kun kaverille tulee pienestäkin eväsmäärästä huono olo. Välillä on kuitenkin jotain aina yritettävä antaa, a/d:lla ja vedellä pikkuhiljaa.

Meikäläinen alkaa olla aika harasoo kun on valvonut useamman vuorokauden ja välillä nukkunut toinen silmä auki. Heti kun vähänkin rapsahtaa niin alkaa hurja toive josko kaveri menisi syömään/juomaan tai laatikolle. En tiedä onko koko keskisuomessa odotettu paskaa näin hartaasti kuin meidän perheessä.

Voi meidän Tyyneä.

Sininen jellona sairastaa

Pyynö oksenteli parisen kertaa muutaman päivän ajan, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Poika oli pirteä oma itsensä joka höpösteli omia vakiojuttujaan. Yhtäkkiä kunto kuitenkin romahti huomattavasti ja kaveri vietiin tohtoriin. Röntgeni näytti että paksusuoli on täynnä massaa, kissa oli kuiva ja kaiken oksensi mikä suuhun laitettiin. Pyynöä yritettiin nesteyttää lääkärissä siinä onnistumatta, ulkoiset puitteet sai kaverin niin hermostuneeksi että siitä ei tullut mitään.
Ukolle laitettiin Convenia pistos (hännässä pientä tulehduksen alkua TAAS), oksennuksenestolääke, parafiinia ja mukaan toilax peräruiske jotta alkaisi tulla tavarat pihalle.

Toiveikkaina ajoimme kotiin ja leikkasimme Pyypön perskarvat kun ajattelimme että peräruiskeen jälkeen alkaa semmoinen maalaus että oksat pois. Ei mitään.
Ei muuta kuin hölmönä seuraamaan kissaa, välillä ruiskulla vettä suuhun ja a/d:ta nokare.

Illalla Pyynö oli todella väsynyt ja heikko. Kissa päivystykseen, uudet röntgenit sekä siellä lääkäri sai hienosti nesteytettyä vaikka leijona meinasi taas sanoa ei. Ei katsonut tarpeelliseksi avata kissaa vielä, vaan saimme mukaan nesteytysvehkeet ja lisää oksennuksenestolääkettä.

Kotona Pyyppö ei kuitenkaan anna nesteyttää itseään, täällä meinaa hommasta tulla täys rähinä. Toimenpide ei ole mikään suuri ja Pyynö on hirvittävän kiltisti antanut läpi elämänsä hoitaa kipeätkin hommat hienosti, tuo vaan menee tällä hetkellä yli kissan sietokyvyn aivan täysin. No sodassa, rakkaudessa ja eläimen huijaamisessa kaikki on sallittua, joten kiikutin Pyynön päivällä työpaikan takahuoneeseen jossa Salmiska nappasi kepin niskaan ja jo virtasi taas. Vieraassa paikassa Pyyppöä ujostuttaa niin paljon että siellä nesteytys sujuu helposti.
Nyt mennään jo toisen päivän iltaa "huonossa jamassa" ja kohta lähdetään taas nesteytyskeikalle, tällä kertaa Salmisen nuoren orin kämpille. Tuntuuhan tämä hullun touhulta kuskata kissaa ympäri Jyväskylää nesteytykseen mutta kun kotona ei niin ei. Keskustelin lääkärin kanssa äsken puhelimessa ja huomiseen kuulemma vielä seurataan tuleeko cacca, jos ei silloinkaan vielä mitään näy niin sitten mennään taas päivystykseen.


"Ääk paha maailma", toteaa Myynö ja kaivautuu peittojen alle turvaan hulluja kotihoitajia.