Vanhassa vara parempi

Meillä yksi kissojen suosikkileluista on Hagenin Cat It-sarjan Play-n-Scratch. Sen ideana on kouru jossa pystyy pyörittämään palloa sen karkaamatta ja keskellä oleva pahvitsysteemi johon voi teroitella kynsiä. Pahviin kannattaa myös hieroa kissanminttua niin sitä ihanampi on vekoitin.

Näin muistaakseni vastaavan lelun ensimmäisen kerran Escape's kissalassa ja ihmettelin että leikkiikö tuommosella laitoksella muut kuin omistaja, mutta Elmo oli sitä mieltä että ehdottomasti pitää Pyynölle hankkia vastaava viihdytin.

Tuo onkin ollut coonin suuri suosikki, välillä tyyppi antaa pallolle niin hirveästi vauhtia että koko laitos lentää helvettihin ja Pyynö jää ihmettelemään että mihin se nyt, vastahan tässä aloitettiin.

Vekottimen pahvikeskusta kuitenkin on rakastettu jo niin pehmeäksi ja ällöisäksi, että oli aika vaihtaa uusi tilalle. Vaan meidän tyypitpä olivat ihan muuta mieltä. Kun olin vaihtanut pahvin ja meinasin viedä vanhan pois, niin Albert veti sen hampaillaan irti kädestäni! Tätä seuranneet jäähyväiset olivat mitä haikeimmat.


"Antiikkia antiikkia!" arvosti Albert kun 2 vuotta vanhaa aaltopahvia hyvästeli.













"Aiii tää on niin ihana"














"Saat tämän sitten aikanaan perintönä", opastaa Albert pikkuista Maijaa.












Pyynökin huomasi mikä kauhea kulttuuriperinnön tuhoamisprosessi oli tapahtumassa.

"Tämä jää, piste".













"Tuuppa hakemaan, jos uskallat" toteaa Pyynö.

Maija seuraa tapahtumia mielenkiinnolla ja tuumii että on vissiin aika köyhä perhe kun on roskatkin näin arvossaan.

No tuo pahvi on sen näköinen, että se kävelee kohta itekseen pois täältä että eiköhän se katoa vaikka minä en saisikaan sitä viedä roskiin.