Kinkkivikki huonomuistisille

Minulle tuottaa äärimmäisiä vaikeuksia muistaa hoitaa mitään pitkäaikaisia lääkekuureja. Jos ne on tarkoitettu eläimelle niin saattavat vielä hoitua, mutta omat lääkehoidot unohtuvat aivan varmasti muutaman napin jälkeen.

Ryssä on ollut jo muutaman kortisonitabletin jälkeen huomattavasti rauhallisempi, ne tuntuvat onneksi siis tehoavan ainakin kutinaan. Joten olisi vissiin parempi muistaa antaa napit joka päivä, ettei rouvan tarvitsisi vallan juosta ulos nahoistaan. En keksinyt muutakaan "varmaa" muistikeinoa lääkkeiden antamiseen, joten leikkasin jokaisen tabletin ja teippasin ne antopäivän kohdalle kalenteriin. Eli meidän toukokuu näyttää tältä, kuva on huono mutta idea selvinnee.

Rupea ja kutinaa

Maatiaisellamme Ryssällä (kuva on vanha, siinä rouva on vielä ok) alkoi tulla rupia päähän ja leukaan joskus joulun jälkeen. Tässä kevään mittaan ongelmaa seuratessa on epäilyt allergian suuntaan vain vahvistuneet. Oma-aloitteisesti päätin kokeilla mummukalle pelkästään Royal Canin Sensitivity Control-ruokavaliota, josko tällainen allergioiden diagnosoinnin avuksi tarkoitettu sapuska auttaisi. No en tiedä onko neito allerginen juuri sille mitä tuossa ruuassa on vai onko sattunut vain ikävä yhteensattuma jonkun pesuaineen tms kanssa, mutta erikoisruokavalion aloittamisen jälkeen ongelma-alueet suorastaan räjähtivät käsiin. Nyt Ryssillä on oikein tyylikkäitä rupialueita pitkin naamaa, ja kissa on selvästi kutinasta myös erittäin stressaantunut.

Perjantaina käytiin rouvan kanssa eläinlääkärissä pohtimassa kuinka tästä eteenpäin. Vaivaa hoitamaan saimme 4mg Medrol-kortisonipillereitä, sekä verinäytteet lähtivät maailmalle e-screeniä ja siitä mahdollisesti tehtäviä lisätutkimuksia varten.

Tuloksia odotellen, toivottavasti syyllinen selviää pian. Ryssikkä on vasta 5v nuori, ikävä vanheta pitkään jos kutittaa noin mahdottomasti. Mukavana bonuksena tässä asiassa on se, että mehän olemme teettäneet tytöllä yhden pentueen. Siinä tupsahti maailmaan 4 ihanaa maatiaista mutta toivottavasti ne eivät saaneet tätä ikävää vaivaa perintönä.

Blogiviidakossa suhisee

Äsken kun aloitin taas päivittäisen "blogirumban" siinä toivossa että joku olisi armollisesti päivittänyt sivustoaan, tajusin että minulla on n. 40 eri mestaa jonne käyn enemmän ja vähemmän aktiivisesti kurkistelemassa. Vaikka tämä oma blogistaniani onkin hyvin tuore, olen seurannut erinäisiä kirjoitelmia jo vuosikausien ajan. Siksi niitä suosikkejakin on kertynyt jo kunnioitettava määrä.

Päätin ottaa avuksi ns. syötteenlukijan jolla voin tilata kaikki haluamani blogit yhteen paikkaan luettavaksi. Se näyttää myös automaattisesti mikäli jossain on uusia merkintöjä, jolloin ns. "turhan" koluamisen voin jättää kokonaan pois.

Noh norjalaisvitsi, kylläpä sen taas tiesi miten tässä käy. Olen aamusta lähtien saanut istua pönöttää koneen äärellä aivan rauhassa, mutta heti kun aloitin jotain "oikeasti järkevää" niin johan tulivat häiriköt paikalle.
Pyynö siirtyi istumaan pöydän alle ja repi hiirtä alas näppäintasolta. Tämän sian sain huijattua muihin askareisiin heittelemällä sille pitkin asuntoa mainecoon-raksuja, aina voittaa muutaman minuutin työrauhan kun Pyyppö kaivaa ruokaansa sohvatyynyn alta.
Molli löysi lempilelunsa Katkaravun (jokainen joka on ostanut näitä Megaeläimestä tietää mistä puhun, ihan kurko!) ja kantaa sitä jalkoihini vaatien uutta heittoa. No Molli on niin nopea noutaja että siltä voittaa yhdellä heitolla vain noin minuutin.

Mutta Albertin rakkauskohtaukseen ei auta mikään. Äijä jaksaa loputtomasti hypätä lattialta syliin puskemaan. Sinänsä suloista ja kivaa, mutta jos mä olen istunut tässä tänään 11 tuntia niin miks just nyt.... Ja niinhän siinä sitten kävi että kun päätin ottaa kuvan Albertin pöydällä pyörinnästä niin se samana hetkenä kaatoi myös mun kahvikuppini...
No kahvia siivotessa päästellyt ärräpäät voittivat minulle noin 20minuuttia työrauhaa, kotiinpäin sekin.

Tässä lienee suurin ero minkä ole huomannut maatiais ja rotukissojen välillä. Siinä missä maatiainen olla möllöttää 24/7, rotukissalla on joku sisäsyntyinen vaisto tulla sähläämään juuri sillä hetkellä kun sitä ei välttämättä tarvittaisi. Tästä voisi kehittää pienen tieteellisen kokeen jonka ehkä joskus toteutan: otetaan tyhjä huone ja 15 rotukissaa. Kävele huoneen poikki tyhjä kattila kädessä niin ihan varmasti et kiinnosta ketään. Täytetään kattila 10000000 asteisella kiehuvalla laavalla jonka jo pelkkä näkeminen tappaa paitsi sinut myös lähisukusi aina esi-esi-esi-vanhempiin saakka. Meneppä sen kattilan kanssa sinne huoneeseen taapertamaan. En muuten suosittele!

Pesuhommia

Kuinka kutistaa mainecoonin, tuon kissamaailman uljaan jättiläisen ego?

Vedellä ja fairylla.












Luulisi tätä näkyä katsellessa että kissallekkin olisi mukavampaa jos se suostuisi föönattavaksi, mutta kun kerran ei niin ei.










Onneksi Mollin egokuivain on aina valmis auttamaan kun Pyynö on joutunut pulaan:

"Alota sää sieltä päästä niin mä tuun täältä vastaan"

Hämä-hämä häkki kiipes Deltalle

Pyynön hännän antibioottihoito saatiin viimein päätökseen. 2 Viikon välein sitkeästi haetut Convenia piikit (toivottavasti) nujersivat häntätulehduksen lopullisesti. Nyt peukut persiessä seuraillaan ettei siellä vielä muhi jotain arpikudokseen koteloitunutta tulehdusta, mutta tällä hetkellä näyttää oikein lupaavalta.
Vielä kun saadaan edes vähän karvoja kasvamaan takaisin kaljuuntuneisiin kohtiin, niin johan meillä on lysti taas.






Pyynöstä ei kollina ollut näyttelyssä kävijäksi kun poikaa hirvitti niin mahdottomasti se touhu. Kastraattina kiinnostaisi käydä ukkoa vähän maailmalla vilauttamassa, mutta ei ne taida meitä ilman kaikkia häntäkarvoja sinne huolia. Täytyy tulla jos kasvaa, hieron häntään ehkä kanankakkaa koska isot pojat kertoi että muuta sitten ei tarvitakkaa!

Albert ihan sienenä

Valmistuihan se!
Eli äijis sai Vaasassa viimein Championinsa. Kaikki sovitut rouvatkin on nyt painettu, enää odotellaan ovatko kaikki varmasti saaneet pullansa uuniin.
Mikäli uusinta-astutuksia ei tarvita, niin herran omat hännän alla muhivat championit lähtevät vaivaamasta.

Tosin kollista tuli ensimmäisen astutuksensa jälkeen niin helppo pidettävä, että kiirettä sen puolesta ei olisi. Merkkaaminen on loppunut miltei kokonaan ja mouruaminen vähentynyt huomattavasti.


Kiitokset Lolalle
En tiedä mitä teit,
kun Albertin neitsyyden veit.
Mutta paloruiskusta tuli taas kissa,
ei haise meillä enää pissa.

Mun täytyy lopettaa näiden huonojen runojen värkkääminen tai Tommi Tabermann tulee meille kummittelemaan. Vähintään.

Äijä kyllä jaksoi rähistä koko näyttelyn ajan vähän kaikelle minkä sai näköpiiriinsä. Sturdissa kissa oli itse tyytyväisyys ja nautti kaikesta huomiosta, tuomarin pöydällä sai yleisö ja Jyrkisen Jaana kyllä kuulla suorat sanat.

Usein porukka harmittelee sitä kun niillä ei ole mustaa kissaa koska siitä saadaan niin usein värin paras aikaiseksi. No puolensa tässäkin.. mustia kolleja on pyörinyt niin mukavasti viimeaikoina että tämä viimeinen serti maksoi pelkästään osallistumismaksuissa 120e, kun käytiin aina häviämässä. Terveisiä vaan Kattilan Stareyesille ja United colours of Shulztzzz (miten se kirjoitetaan niin voin korjata tänne oikein!). No niille kuitenkin. Kävitte kalliiksi, mokomat!
Ehkä seuraavaksi otan kissan joka on hopeabeigekilpikonna harlekiini snowshoe (s r 02 05 ?), joka kantaa goldenia, lilaa ja keskikaljaa. Sitten mun pitää keksiä jotain muuta valittamisen aihetta, kuten kanttiinin liian kuivat pullat, tai se että Vanhanen ei taaskaan ole nukkunut ennen näyttelyä ja meidän yhteisten juttujen taso laskee sitä mukaa kuin paneeli lähestyy.

Olen päättänyt että Äijän rouvamäärä on maksimissaan neljä, mutta näihin kolmeen jäämme erittäin tyytyväisenä mikäli mitään ei enää ilmaannu. Jos mietit siellä järkevän yhdistelmän kanssa käyttääkkö Alberttia vai ei, niin ota nyt yhteyttä. Meille saattaa loppukesästä tulla Albertin tytär, jonka haluan vastaanottaa kastraattiperheeseen.

Molli kalalla, jumaliste!

Onpa ollut hiljaista meidän blogirintamalla. Mutta kun mitään ei ole tapahtunut niin mitäpä sitä tänne turhaa tuuttailemaan.

Mutta nyt on.. Mollilla on semmoinen suoraan sanottuna vittumainen tapa että se koittaa hätistellä ja komentaa akvaariokaloja jos ne parveilevat "tassun ulottuvilla". Tätä olen osannut pelätä ja toissapäivänä se viimein tapahtui. Molberttos säikäytti yhden kiekoista niin pahasti että se hyppäsi päin lamppua. Isku oli todella voimakas, koska kalan päästäkin jäi osa lamppuun kiinni. Onneksi kiekko kuoli todella nopeasti, en kerennyt edes kaivaa sitä ulos altaasta että olisin itse lopettanut poloisen, kunnes kuolo korjasi. Kissa oli itseensä erittäin tyytyväinen. Ei vissiin tarvitse edes kertoa mitä mieltä minä olin tapahtuneesta.
Siinä meni toinen meidän kahdesta kauniista red marlborosta, tyyniä vesiä sinne missä ikinä nyt polskutteletkin.

Tilattiin porukalla Zooplussasta kampetta, firma aloitti viimein tavaroiden toimitukset Suomeen http://www.zooplus.com/ . Pelit ja vehkeet tulivat suhteellisen nopeasti, osa lähetyksestä jäi kuitenkin muhimaan matkan varrelle viikon ajaksi kun muut olivat jo saapuneet perille. Se ei kuitenkaan ole Zooplussan vaan toimitusfirman GLS:n hidastelua. Ensikokemus kaupasta on erittäin hyvä, tilaan varmasti uudelleen.

Huomenna pitäisi lähteä Albertin kanssa metsästämään Vaasasta viimeistä sertiä Championia varten, toivottavasti herralle viimein heruu. Olen yrittänyt tässä illan aikana pakata näyttelykamoja, mutta äsken paikalle tuli tuollainen 5kg läskieste kun Tauno päätti muhiintua näyttelyhäkkiin. Wanha Rouva on niin synkän loukkaantunut heti jos koitan siirtää sitä tuolta pois, että leikkiköön nyt vaikka International Fattya siellä vielä parituntia.