keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Jouluhommia

Nyt ei ole suurempia kirjoitusfiiliksiä mutta viskaan teitä kuvalla.

Kissat olivat mukana vanhempieni luona Joulua viettämässä. Siellä meinasin saada harvinaisen kuvan jossa koko kööri olisi yhtäaikaa aterioimassa. Innoissani jo kaivoin kameraa esiin, niin eikö Ryssä ehtinyt livistää paikan päältä muualle. No kaiketi tuo kuusikin noin sievässä puolikaaressa on jo aika hyvä saavutus.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Jouluja


Leppoisaa Joulua tutuille ja tuntemattomille näin vuosia sitten edesmenneen kääpiöhamsterimme Albertin välittämänä.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Diibadaaba

Kaverin itämaisella on tapana huutaa autossa yleensä koko matkan ajan kuin syötävä. Äänitin sitä talteen ja taannoin koesoitin meidän laumalle. Tyypit menee kyseisestä pätkästä aivan sekaisin ja etsivät "kadonnutta" kissaa sekapäisenä. Pahoittelen repeämistäni videon lopussa, ei kestäneet nauruhermot enää Maijan ratkaisua peitellä kännykkää.

Pyypperö

Pyynö on taas oma ihana itsensä. Pojalla on pitkä vekki vatsassa ja paljon karvaa vielä kasvattamatta takaisin, mutta se on nyt jälleen iskussa ja hölmöilee vanhaan malliin.
Viimeviikonloppuna meillä oli kauan sitten suunniteltu reissu Tampereelle, mutta se oli myös ensimmäisiä päiviä jolloin Pyypöltä uskalsi ottaa kaulurin pois (aiemmin se oli ollut hieman liian kiinnostunut haavastaan). Vaikka meillä oli luotettava kissanruokkija sovittuna, ei poikaa uskaltanut kuitenkaan jättää yksin kotiin ilman jatkuvaa valvontaa. Niinpä Pyyppö lähti mukaan reissuun.


Pyynekin osaa arvostaa hotellin lakanoiden pehmeyttä. Pyynö approves Holiday Inn. Kuvassa näkyy kaverin hienot varvaskarvat <3











Kotona Pyypellä on tapana kaivaa parvekkeen lasiovea kun se haluaa partsille tuulettumaan. Toinen erehtyi luulemaan hotellihuoneen isoa peiliä vastaavaksi oveksi, ja kaivoi sitä pitkin yötä huutaen pääsyä "pihalle". Kuva on otettu keskellä yötä salamalla, joten se on aika pimeä. Jonain toisena aikana tuo olisi voinut olla jopa äärimmäisen ärsyttävää, mutta menneen lankaepisodin jälkeen minusta tuntuu että Pyynö saisi suorittaa vaikka aseellisen pankkiryöstön ja minä vain toteaisin tyytyväisenä että "poika on terve <3".

torstai 27. marraskuuta 2008

Oodi Sturdille

Taannoin kun Piispaska alkoi heitellä ajatusta ilmoille, että tilataanpa rouville sturdin näyttelyhäkit niin olin ensin kovin ajatusta vastaan. Meikähän ei olevinaan moista hifistelyvehjettä kaipaa, kyllähän sitä sen verran verhoja jaksaa ripustaa. Lopulta lämpenin kuitenkin ajatukselle ja maihinnousun Sammonkadulle teki musta tuplastöördi.

Sittemmin näyttelykeikkojen lisäksi häkille onkin löytynyt miltei jokapäiväistä käyttöä. Coonimme ei suostu föönattavaksi joten veikko laitetaan sinne kuivumaan pesun jälkeen. Lauman matriarkka Tauno ruokailee useimmat ateriansa sturdissa koska syö munuaisvikaisten ruokaa. Xena nukkuu yönsä sturdissa. Tyypillä on tapana nukkua aivan uskomattoman sikeästi ja kuorsaten, jossain vaiheessa yötä joku sikapää itämainen keksii aina ruveta hätyyttämään rouvaa ja Kena parka herää hirveästi säikähtäen. Xenasta on huomannut heti miten paljon rentoutuneempi se on päivisin kun saa nukkua rauhassa. Näin ollen häkki on ollut todella hyödyllinen.
Ainoa mikä siinä kiristää on puhdistaminen. Olen kuullut villiä huhua että jotkut pesevät sturdinsa pesukoneessa. Minä meinasin saada itkupotkuraivarit kun olin irrottanut "pitkät kaaret" ja koitin vääntää niitä takaisin, hirvittävä homma. Enkä edes saanut häkkiä lopulta koneeseen kun en keksinyt mistä poikkipuut lähtevät ulos. Vai pesettekö te sturdinne koneessa poikkipuineen päivineen? Jos ne poikkipuut saa jostain välistä ulos niin mistä? Kaaripuut saa raivolla, muiden röörejä en ole löytänyt.
Kun tuon kokoiseen suihkukoppiin pistää teltan roikkumaan ja alkaa suihkuttelemaan niin voin kertoa että eipä sitä kovin puhtaaksi saa.

Mutta niin ihastunut olen tähän kapineeseen että nyt noutoaan odottaa extra large divided kantolaukku, kiitos vain Suskulle taas roudaamisesta. Ja värinä... tadaa musta!

lauantai 22. marraskuuta 2008

Awww!



Senja the Orifame teki Pyynölle tällaisen hienon palkinnon! Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana mikäli et näe lukea, bloggeri ei anna laittaa isompaa kuvaa.

Kiitos Senjalle muutenkin puhelintuesta! Vaikka aina ei ongelmiin löydykkään sitä viimesintä ratkaisua niin jo yhdessä pähkäileminen avaa uusia ajatuksia ja muutenkin helpottaa oloa. On sillä vaan kumma merkitys kun tietää että muutkin on hengessä mukana vaikka ei pystykkään taikoja tekemään. Salmista kiitän nöyrimmin pistoksista ja nesteytyksestä, itse en arvannut noin kipeällä kissalla ruveta tuikkimista harjoittelemaan.

Keskisuomen eläinklinikalle kiitokset aion viedä kakun muodossa kun käydään poistamassa Myynöltä tikit.

torstai 20. marraskuuta 2008

Aihetta juhlaan

KAKKI TULI! Ja loppu lanka mikä lymysi vielä paksusuolessa <3

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Kuulumisia

Tänään kävimme taasen klinikalla kontrollissa ja piikittämässä antibiootteja. Kuume on noussut hieman mutta maha ei edelleenkään arista ja kissan kunto on olosuhteisiin nähden suorastaan loistava. Nyt hoitoa jatketaan kotona ja ellei mitään tapahdu seuraava lääkärikeikka onkin tikkien poisto. Mikäli perjantaihin mennessä ei ole vieläkään tullut sitä kauan odotettua paskoa niin sitten pitää käydä taas tohtorissa.

Pyynöllä on ihan valtava nälkä mutta annoksia pitää vielä rajoittaa, vasta sunnuntaista lähtien poika saa syödä sen miltä tuntuu. Vatsalaukun ja suoliston leikkauskohtien vuotovaaran pitäisi kuitenkin olla jo ohi, että sen puolesta annoksia aletaan nyt kasvattamaan.

Muut kissat yllättäen repivät pelihousujaan kun niille ei pidetä seuraa. Pyynö on kuitenkin pakko eristää omaan huoneeseensa kun kaulurista huolimatta se haluaisi kiivetä ties mihin tähystelemään. Elmo taasen makaa 38 asteen kuumeessa puolisekaisin, että siitä ei ole kissanvahtijaksi kuin satunnaisesti auttamaan jossain toimenpiteissä. Pyynöä ei taasen voi pitää yksin kun se on tällä hetkellä niin seurankipeä syliapina, ettei toista henno jättää oikein hetkeksikään yksin.

Mutta tilanne näyttää tosiaan viimein aika valoisalta, Pyynölle pitäisi antaa joku Maailman Vahvin Nalle-palkinto <3

tiistai 18. marraskuuta 2008

Toipumista

Käytiin päivällä klinikalla kontrollissa. Kuten oletettiinkin on Pyynön vatsakalvontulehdus nostanut kuumeen (39,7), mutta maha ei kuitenkaan arista koskettaessa. Ottivat verikokeita ja arvattavasti tulehdusarvot ovat harasoo ja muuta lääketieteellistä jargonia jonka edessä pieni ihminen vetää hiljaiseksi. Hyvin ne lekurissa selitettiin, mutta ei kai tämmönen keskiarjalainen perunannostoon tarkoitettu persjalkainen muista enää semmosia hienouksia. Mutta iloinen tieto oli se, että vaikka Pyynö ei ole melkein viikkoon suostunut syömään tai juomaan itse mitään, maksa-arvot olivat suorastaan loistokkaassa kunnossa. Kissalta kun alkaa maksa nopeasti rasvoittumaan ja vaurioitumaan syömättömyyden seurauksena.

Näin illan kuhneessa meidän piti itse pistää vielä antibioottia kankkuun mutta meikäläiselle iski suorituspaineet ja kutsuin taas Salmisen apuun. Kiitos hälle!

Tällä hetkellä Pyynö saa yhtäaikaa kahta antibioottia, toista syötän minä kotona suuhun 2x päivässä ja toista lyödään klinikalla persiiseen päivittäin. Antepsinia suun kautta suojaamaan ärtyneitä limakalvoja 2x päivässä. Kahta eri kipulääkettä suun kautta, Metacamia ja opioidi-valmistetta joka pistää äijän bilettämään. Kaiken tuon lääkeannon lisäksi vielä syötän liemimäistä a/d:ta suoraan suuhun muutaman tunnin välein, ihan vain pari millilitraa kerrallaan.
Äijä on todella virkeä ja seurankipeä, jatkuvasti haluaa vain rellottaa vieressä ja alkaa polkea pienestäkin huomioinnista. Toinen on kyllä niin mahdottoman rakas ettei tuommoista olekkaan.

Äsken kaveri vielä näytti iloisen yllärin. Pöydällä oli nokare a/d:ta jota en ollut vielä ehtinyt vetää ruiskuun, niin Pyyppö kävi sen siitä ihan itse syömässä! Hyvä Pyynö!

Yöllisiä


Pyynö pisti lautas-antennin kohti satelliitteja, mistäpäin tänään näkyy parhaat leffat?!
Kipulääkkeet tuntuvat ainakin tehoavan, äsken heitin roskan roskikseen niin Pyynö meinasi syöksyä jahtaamaan sitä. Äijä on olosuhteisiin nähden yllättävänkin pirteä, onneksi kauluri "masentaa" sen verran että vie innon suuremmalta touhuamiselta. Pissit tuli äsken laatikkoon, että se puoli toimii vieläkin. Loristelun jälkeen takaisin pesään lämpimään ja peitto korvin.


Ja koko perkeleen episodin pääsyyllinenkin löytyi. Eipä nyt ole tullut tämäkään ihan ensimmäisenä mieleen, mutta näköjään kissalle tulee. Pyynö on ehkä ollut edellisessä elämässä vaatturi tai muu pukinemestari kun on osannut vielä purkaa niin että saanut pitkää rihmaa aikaiseksi eikä pätkiä.
Pyynölandian uusi sananparsi meneekin notta: kun alkuviikosta purkaa fleecen reunaa niin loppuviikosta pääsee klinikalle.

Tilanteesta on kyllä huumori kaukana mutta ei voi kuin taas ihmetellä. Yllättäen tässä yön kuhneessa onkin tullut purettua lankoja kaikista vastaavista peitoista.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Semmosta

Pikainen välitiedote.

Tänään menimme päivystykseen Keskisuomen eläinklinikalle ja lääkäri älysi heti katsoa kissan suuhun. Kielen alla jumissa lankaa joka jatkoi matkaansa suolistoon. Kirjoitan joskus myöhemmin lisää mutta tässä pikaisesti kun tiedän että siellä on ihmisiä jotka kaipaa tietoa.

Pyynöltä poistettiin pätkä suolta, oli niin pahasti haavoilla. Muuten pitkin suolistoa reikiä jotka kursittu umpeen. Oli onnea matkassa kun ei saatu eilen varjoainetta suolistoon, olisi vuotanut rei-istä läpi muualle. Lanka kulki koko matkan kielen alta aina paksusuoleen asti, saatiin poistettua kaikki mitä oli ohutsuolessa. Mahalaukku avattiin ja poistettiin siellä oleva lanka. Vatsaan syntynyt vatsakalvontulehdus. 2 Lääkäriä leikkasi sitä n. 4-5 tuntia.

Tällä hetkellä kissan tila on vakaa, ei ole vielä herännyt nukutuksesta. Pyynö on kuitenkin vahva, lääkäri sanoi että ei olisi ikinä uskonut mitä kissan sisältä löytää verrattuna siihen missä kunnossa se oli ensin tutkimuspöydällä.

Alunperin luulin että kyseessä on ompelulankaa, mutta lääkärin mukaan se oli vahvempaa. Salapoliisin työtä tehtyäni on selvinnyt että jätkä on purkanut pitkän pätkän fleecen reunassa kulkevaa "viimeistely"lankaa. Koita näitä nyt varjella perkele kun ei oma järki riitä keksimään mitä kaikkea vaaroja kotona on.

Nyt kaikki peukut niin pystyyn notta kramppi iskee parin päivän ajaksi.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Jatkoa

Tänään sunnuntaina käytiin taas päivystyksessä. Röntgenit näyttivät samalta kuin eilen ja kissaa nesteytettiin. Paikassa jossa päivystävä eläinlääkäri toimii on jotkut röntgennesteet lopussa ja saimme viimeisen kuvan otettua mitä niillä irtosi. Hän olisi halunnut tehdä "varjoainekuvauksen" (vai mikähän sen oikea nimi on) mutta näin ollen se ei onnistu. Kissa nesteytettiin taas ja annettiin piikkinä oksennuksenestolääkettä kun tabletit eivät toimineet.

Äijä ei kuitenkaan ole kivulias, näin ollen olemme yrittäneet sitä saada hieman kävelemäänkin että mekaaninen liike saisi jotain aikaan suolistossa. Mutta tohtorin mukaan sisusvärkit ovat vaan nyt tehneet lakon jonka syytä ei tunneta. Virtsaaminen onneksi toimii ihan normaalisti, että jossain ollaan vielä kartalla.

Huomenna näillä näkymin kissa tohtoriin sellaiseen mestaan jossa tuo kuvaus onnistuu. Pyynö on kyllä nyt pirteämpi kuin aiemmin mutta ei syö eikä juo. Väkisin annettuna alkaa kova kuolaaminen kun kaverille tulee pienestäkin eväsmäärästä huono olo. Välillä on kuitenkin jotain aina yritettävä antaa, a/d:lla ja vedellä pikkuhiljaa.

Meikäläinen alkaa olla aika harasoo kun on valvonut useamman vuorokauden ja välillä nukkunut toinen silmä auki. Heti kun vähänkin rapsahtaa niin alkaa hurja toive josko kaveri menisi syömään/juomaan tai laatikolle. En tiedä onko koko keskisuomessa odotettu paskaa näin hartaasti kuin meidän perheessä.

Voi meidän Tyyneä.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Sininen jellona sairastaa

Pyynö oksenteli parisen kertaa muutaman päivän ajan, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Poika oli pirteä oma itsensä joka höpösteli omia vakiojuttujaan. Yhtäkkiä kunto kuitenkin romahti huomattavasti ja kaveri vietiin tohtoriin. Röntgeni näytti että paksusuoli on täynnä massaa, kissa oli kuiva ja kaiken oksensi mikä suuhun laitettiin. Pyynöä yritettiin nesteyttää lääkärissä siinä onnistumatta, ulkoiset puitteet sai kaverin niin hermostuneeksi että siitä ei tullut mitään.
Ukolle laitettiin Convenia pistos (hännässä pientä tulehduksen alkua TAAS), oksennuksenestolääke, parafiinia ja mukaan toilax peräruiske jotta alkaisi tulla tavarat pihalle.

Toiveikkaina ajoimme kotiin ja leikkasimme Pyypön perskarvat kun ajattelimme että peräruiskeen jälkeen alkaa semmoinen maalaus että oksat pois. Ei mitään.
Ei muuta kuin hölmönä seuraamaan kissaa, välillä ruiskulla vettä suuhun ja a/d:ta nokare.

Illalla Pyynö oli todella väsynyt ja heikko. Kissa päivystykseen, uudet röntgenit sekä siellä lääkäri sai hienosti nesteytettyä vaikka leijona meinasi taas sanoa ei. Ei katsonut tarpeelliseksi avata kissaa vielä, vaan saimme mukaan nesteytysvehkeet ja lisää oksennuksenestolääkettä.

Kotona Pyyppö ei kuitenkaan anna nesteyttää itseään, täällä meinaa hommasta tulla täys rähinä. Toimenpide ei ole mikään suuri ja Pyynö on hirvittävän kiltisti antanut läpi elämänsä hoitaa kipeätkin hommat hienosti, tuo vaan menee tällä hetkellä yli kissan sietokyvyn aivan täysin. No sodassa, rakkaudessa ja eläimen huijaamisessa kaikki on sallittua, joten kiikutin Pyynön päivällä työpaikan takahuoneeseen jossa Salmiska nappasi kepin niskaan ja jo virtasi taas. Vieraassa paikassa Pyyppöä ujostuttaa niin paljon että siellä nesteytys sujuu helposti.
Nyt mennään jo toisen päivän iltaa "huonossa jamassa" ja kohta lähdetään taas nesteytyskeikalle, tällä kertaa Salmisen nuoren orin kämpille. Tuntuuhan tämä hullun touhulta kuskata kissaa ympäri Jyväskylää nesteytykseen mutta kun kotona ei niin ei. Keskustelin lääkärin kanssa äsken puhelimessa ja huomiseen kuulemma vielä seurataan tuleeko cacca, jos ei silloinkaan vielä mitään näy niin sitten mennään taas päivystykseen.


"Ääk paha maailma", toteaa Myynö ja kaivautuu peittojen alle turvaan hulluja kotihoitajia.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Kun akat näyttelyyn lähti..

Niin... en tiiä sitten onko nämä näyttelyhommat ihan täyspäisen hommaa, monena aamuna kun ennen kukon pieremää 40min yöunilla lähtenyt paahtamaan johonkin päin Suomea, tulee tunne että eikö kuviokellunta tai pystypaini olisi kuitenkin herttaisempi harrastus? Aina on kuitenkin kivaa ollut, mutta pääasiassa lähtöhetki on aina se jolloin tekisi mieli mitata oma mielenterveyden tila.

Ryhmä Kujertajat päätti ottaa semmoisen lauman kissoja mukaan, että piti ihan siskolta pyytää isompi auto lainaan. Sekään ei kyllä meinannut ihan riittää, vatsaa sai vetää sisään koko matkan. Ja minut tietäen aika paljon piti vetää, vallan palleaa ahdistaa vieläkin. 3 Innokasta Kissanomistajaa ja 13 kissaa piti pakata, kyllä siinä Tojotankin saumat jo alkoivat uutta hitsausta kaivata pintaan, ainakin näillä logistisilla kyvyillä joilla auton pakkasimme.



04:45
Oli synkkä ja myrskyinen yö.
Tyhjä peräkontti odottaa täyttämistään. Kylmä syysilma hivelee hyvin muodostuneita shortseihin verrottuja sääriäni (ja ihan sileät oli, gilletellä vetelin) ja ihmettelen että johan Salmisen piti olla pihassa tähän aikaan.








05:00
Aamupala ulkoilmassa nautittuna, Lemon Ediä ja jauhelihapasteijaa, missähän se Salminen nyt totta tosiaan luuraa? Lieko samassa paikassa missä Waldo, Jallu ja vasemman jalan sukat? "Aika hyvännäköinen pasteija tuossa", tuumii Maija.









05:15
No oho sieltähän se Tiina tupsahti! Aika tärkeän näköisenä siinä pönöttää, esittää ehkä itse pakanneensa koko auton. Ei pakannut, sen paljastan. Mutta kenen Ed-pullo lie kädessä, onko oma vai veikö kuskin juomat? Poliisi tutkii asiaa.









05:55
Helteen pihassa, aika puristava tunnelma meinaa jo olla. 11 kissaa autossa, 2 pihassa kun ei keksitä mihin ne laitetaan. Pitääkö vetäytyä pois kilvasta vai laitetaanko suksipoksiin. Paremminkin voisi pakata, tuumii joku. "Tarviiko nähdä takaikkunasta", kysyy joku avulias aatu. No ei tarvii kun kuski on niin lyhyt että hyvä notta näkee etuikkunasta. Hyvin meillä menee.




Perille päästiin, mitä nyt 10 minuutin ajon jälkeen piti jo pysähtyä huoltsikalle kuselle kun kuskin rakko pamahti vallan pullolleen. Näyttelyssä kävi kuten edellisessäkin, mukana 3 kissaa tuplasturdissa, yhtäkkiä kaikki eivät mahdukkaan enää häkkiin. Samoin kävi Vantaalla, miksei opi ihminen ja ota niitä varaverhoja. No ei ollut hätä vielä kädessä, tyrkättiin pikku Maija siskojensa ja kavereitten kanssa samaan koppiin, eivät olleet vielä viikossa unohtuneet pienten välit. Vasemmalla reunassa oleva penska totesi että "kestäneet ei kaiteet enää leikkikehässäin, zai zai zai zai" ja holahti reunan toiselle puolen.
Lienee turha edes mainita että tuollainen 7 pentua sisältävä häkki oli näyttelyssä melkoinen yleisömenestys.




21:00
Harvinaisen aikaisin kotona ollakseen näyttelyreissu, yleensä kello kilkkaa jo puoltayötä ellei ylikin kun kotiin on vielä aineski viiskytkilsaa ja pissihätä. Kopissa Albert haaveilee syntyvänsä seuraavassa elämässä talousjakkarana niin ei tarvitse reissata ympäriinsä, riittää kun kerran kaupasta kotiin matkustaa.

On se ihan sikakivaa kun kersana ei edes hippohiihdoista lusikkaa saanut, niin näin vanhemmalla iällä voi kissan saavutuksilla elvistellä ja rintaa röyhistää. En tiiä miten noin huonosti palkinnotkin pakkasin, ihan rypyille meni nyt rouvan ruusukkeet. Eikun kissahan ne sai.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Hitchcock kävi täällä?


Näyttelyissä jne kissapööpöilyissä on tullut ilmi, että ties kuinka moni lukee tätä blogia. Aika harva kuitenkaan mitään kommentoi, joten ei ole oikein käsitystä paljonko täällä käy sakkia toteamassa että "hulluhan se on".

Nytpä haastankin jokaisen vierailijan jättämään tähän postaukseen jonkun kommentin, niin johan alkaa selviämään kuka meitä vakoilee!

maanantai 25. elokuuta 2008

Vanhassa vara parempi

Meillä yksi kissojen suosikkileluista on Hagenin Cat It-sarjan Play-n-Scratch. Sen ideana on kouru jossa pystyy pyörittämään palloa sen karkaamatta ja keskellä oleva pahvitsysteemi johon voi teroitella kynsiä. Pahviin kannattaa myös hieroa kissanminttua niin sitä ihanampi on vekoitin.

Näin muistaakseni vastaavan lelun ensimmäisen kerran Escape's kissalassa ja ihmettelin että leikkiikö tuommosella laitoksella muut kuin omistaja, mutta Elmo oli sitä mieltä että ehdottomasti pitää Pyynölle hankkia vastaava viihdytin.

Tuo onkin ollut coonin suuri suosikki, välillä tyyppi antaa pallolle niin hirveästi vauhtia että koko laitos lentää helvettihin ja Pyynö jää ihmettelemään että mihin se nyt, vastahan tässä aloitettiin.

Vekottimen pahvikeskusta kuitenkin on rakastettu jo niin pehmeäksi ja ällöisäksi, että oli aika vaihtaa uusi tilalle. Vaan meidän tyypitpä olivat ihan muuta mieltä. Kun olin vaihtanut pahvin ja meinasin viedä vanhan pois, niin Albert veti sen hampaillaan irti kädestäni! Tätä seuranneet jäähyväiset olivat mitä haikeimmat.


"Antiikkia antiikkia!" arvosti Albert kun 2 vuotta vanhaa aaltopahvia hyvästeli.













"Aiii tää on niin ihana"














"Saat tämän sitten aikanaan perintönä", opastaa Albert pikkuista Maijaa.












Pyynökin huomasi mikä kauhea kulttuuriperinnön tuhoamisprosessi oli tapahtumassa.

"Tämä jää, piste".













"Tuuppa hakemaan, jos uskallat" toteaa Pyynö.

Maija seuraa tapahtumia mielenkiinnolla ja tuumii että on vissiin aika köyhä perhe kun on roskatkin näin arvossaan.

No tuo pahvi on sen näköinen, että se kävelee kohta itekseen pois täältä että eiköhän se katoa vaikka minä en saisikaan sitä viedä roskiin.

lauantai 23. elokuuta 2008

"Täällä mä nyt oon",


sanoo Maija. On kyllä niin rohkea pentu ettei paremmasta väliä. Muiden kissojen mielestä uusi tulokas on vielä ihan jotain raivostuttavaa jolle pitää käydä tasaisin väliajoin kiroilemassa, paitsi Pyynöstä se on tosi mielenkiintoinen mutta pelottava.

Marsu hyppää jo luottavaisesti syliin ja monet pikkutirsat on yhdessä vedetty. Kauheasti tekisi pienen mieli leikkiäkkin mutta perhana kun kaiken maailman vanhat tyypit käy vieressä vähän väliä kiroilemassa niin kyllä se vähän häiritsee hiirien ja pörriäisten maailmaan paneutumista.



Tiina oli ommellut Mersulle hienon pesän Jussi-kankaasta, siellä on hyvä nukkua piilossa ja välillä tarkastella mistä päin viholliset ovat lähestymässä.

Tuo on kyllä hämärä kangas, en minä ole tajunnut että siinä on kanin kuvia ennen kuin vartavasten sanottiin. Meikäläiseen meni kyllä ihan maastokuvioinnista, ilmankos se armeijaurakin päättyi 26 päivään kun akka ei erota kania camosta.

Mutta meikä menee nyt takaisin painimaan tuon kakaran kanssa. Kiitos Tiina pienestä!

perjantai 22. elokuuta 2008

7h 15min.....

.... pitäisi vielä about odottaa ja sitten tulee Maija! Tiina lupasi kiikuttaa kakaran meille ennen työvuoroaan, josta suuri kaunis kiitos <3 Olo on kyllä kuin tulisilla hiilillä tällä hetkellä. Kätevää olla pennun kasvattajan kanssa samassa työpaikassa, sovittiin vuoroja niin että minulla on pari päivää mammalomaa. Tosin se voi olla myös erotuomari"lomaa", koska täällähän odottaa 6 Vanhaa Jermua jotka voivat olla erinäistä mieltä pienen vekaran saapumisesta. No Maija on kyllä osoittautunut niin itsepäiseksi ja itsenäiseksi hirviöksi että eiköhän se laita kampoihin tässäkin mörköpiirissä.

Pestiin äsken Pyynö Vantaan näyttelyä varten, cooni-poika lähtee itämaisten kanssa pitkästä aikaa näytille. Venyi pesu hieman liian lähelle näyttelyä, mutta kun oli muka liian kiirusta (not). Äijällä on semmoinen liian hieno turkki, että kaipaa pari päivää pesun jälkeen asettumista jotta kissa alkaa taas näyttämään joltain. Nyt on Jatsikattien kielet taas lujilla kun ne auttavat Pyynöä kuivaamisessa, ja kohta saa itämainenkin kokea kunnon karvapallojen oksentamisen riemua. Se on tätä arjen jakamisen iloa kun saa kaverin karvoja oksentaa, sanoi entinen denso kun kaverin ryijyä pureksi. Mitä?

Nyt minä menen pyörimään ja odottamaan ajan kulumista... En kestä!

tiistai 5. elokuuta 2008

Maijaaaa!

Käytiin taas tuijottamassa Flying-Finn's kissalan kakaralaumaa, viimeaikoina niitä onkin tullut kuijotettua miltei vähintään kerran viikossa. Koko kööri on kyllä niin rakkaita karvarimpuloita, että itseäkin jännittää miten niiden elo luovutuksen jälkeen jatkuu, sen verran tutuiksi mukulat ovat jo tulleet.

Vielä muutama viikko pitää malttaa odottaa ennenkuin saadaan oma Lentävä Suomalainen tuolta kotiin. Maija on kyllä hirmuisen sosiaalinen ja rohkea, vierailulla hengaili meidän kanssa kahvipöydässäkin kun muut olivat maitobaarilla huikkaa ottamassa. En tiedä onko tyttö vain erityisen rohkea vai olisiko se jo oppinut hieman meitä tuntemaankin kun koko ajan ollaan sitä rassaamassa. Ainakin typykkä kaunistuu päivä päivältä <3

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Mökkeilyä


Kerrostalossa kaupungin keskustassa kissojen ulkoilu on ainakin meillä erittäin vähäistä, ei paljoa herkistä ketään lähteä tuonne asvalttiparkkikselle pyörimään katti hihnassa.

Koska kesämökki kuuluu kuitenkin suomalaiseen kesään, äsken mökkeiltiin kissojen kanssa lavastetuissa olosuhteissa. Muilla ei riittänyt huumorintajussa kovin pitkälle, mutta Taunon kanssa mökkihöperöidyttiin aika tovi. Tauno on aina valmis pööpöilemään, mitään niin typerää ideaa en keksikkään ettei Vanha Rouva olisi hommassa mukana.

Kesämökin tarjosi Royal Canin. Pyynö cooni käski sanoa että isommat mökit seuraavalle mainoskaudelle, ei mahdu ei sitten millään.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Yksi on joukosta poissa

Einipupu nukkuu nyt.

Olen aina varoitellut muita kaninomistajia siitä, miten herkästi kärpäset saattavat iskeä ulkona kesäisin asuvaan kaniin jos sillä on haavoja tai sotkuinen perse.
No nyt se kävi sitten omalle kohdalle.

Einin kohtaloksi kävi reiteen jostain tullut haava, jonka löysivät kärpäset ja laskivat siihen munansa. Soppaan vielä lisätään häkin multapohja ja likainen pylly. Haavaa ei huomattu ajoissa ja tällainen yhdistelmä ei tarvinnut kuin muutaman päivän edetäkseen siihen pisteeseen josta ei ollut enää paluuta.


Kiitos vanhemmilleni Einin kesähoidosta, kyllä se varmasti odotti pitkät talvet tylsässä kerrostalossa kevään saapumista, että pääsee taas kaivamaan katakombeja pihaanne.

Kiitos Olipa Kerran-kasvattajalle Sirpa Palomäelle, pikkukaverista näki että oli tottunut käsittelyyn ja hoitoon, arki Einin kanssa oli mukavaa ja helppoa.

Ja kiitos Eläinklinikka Otsolle että otitte pienen niin nopeasti vastaan jotta matka saatiin päätökseen ja kivut poistuivat.

Olipa Kerran Uline, vaan eipä ole enää. Nuku hyvin pikkukaveri.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Ryssikkä














Ryssän kesäillan terveiset auringonlaskun värittämästä keittiöstä

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Pallit lankulle!

Nyt on Albertin munat tulleet tiensä päähän. Aika pitkään pojan kollina pitäminen kulki siedettävissä rajoissa, mutta viime aikoina on ollut aika kostea meininki. Sen lisäksi että istuen kusee kaikki tekstiilit minkä päälle pääsee pyllyttämään, äijä vielä keksi spreijaamisen jalon taidon. Kusemisen lisäksi Ukko kyykyttää maatiaistamme Xenaa nykyään oikein urakalla, erotuomarin tehtävätkin ovat tulleet näinä päivinä tutuksi.

Kovin hyvä yhdistelmä ei kyllä ole kissanpennun tulo = penturuokia saatavilla & toisen kissan kastraatio. Saa olla aika tarkkana millä kupilla Herra Alberttos vierailee, muuten siitä saadaan jouluksi aika possu!

Ensiviikon tiistaina tehdään siis munakasta ja raivataan hampaista kivetykset pois. Kahteen pentueeseen jäimme vaikka kolmesta haaveiltiin. Sopivat lukemat silti, 9 pentua maailmaan ja nyt seurataan niiden kehitystä.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Kissunpentu <3


Meidän pieni Maija, vielä n. 5 viikkoa pitäisi kakaraa malttaa odottaa. Kuvassa niin viaton ja nätti, livenä hurjimus ja pahantekijä, aina ensimmäisenä uusia kolttosia keksimässä. Se on hyvä että typykällä on luonnetta, sen verran isoon laumaan joutuu paikkansa hakemaan tulevaisuudessa.

Mehän on yritetty naama kuumana keksiä tytölle nimeä, mutta taitaa sille "työnimitys" Maija jäädä, ei vaan tule mitään osuvaa.

Maijaa ei oikein voi selittää, se pitää tavata elementissään. Valloittava riiviö!

Kuva Tiina Salminen

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Isrokin muisteloita

Siilinjärven näyttelystähän on jo het satoja vuosia (kesäkuussa), mutta josko siitäkin tänne muutaman sanasen pukkaisi. Hovikuskina toimi jälleen Timo, liekö kuitenkaan olisi löytänyt perille ilman fantastista kartturiaan eli meikää. Kun minulle antaa kartan käteen, niin johan on kumma jos ei päätepiste löydy alta aikayksikön. Niin se vain on, että joskus elämässä tulee vastaan ylitsepääsemättömän vaikeita tilanteita, kuten selvittää pitääkö t-risteyksestä kääntyä vasempaan vai oikeaan, vaihtoehtojahan on kuitenkin 2. Loistavasta suorituksestani sainkin lisänimeksi TomTom, kaikesta huolimatta kannan nimeä pystypäin!

Jo eläinlääkärin tarkastuksen aikana kävi selville mikä on tämän viikonlopun källi. Ihmettelin miksi Hannea ja Mirkaa nauratti niin perkeleesti kun tulin paikalle ja kyllähän se pian selvisi. Nämä epatot olivat menneet teettämään minun varsin hehkeästä valokuvasta rintaneulat!
Kuvassa poseeraan Ruoveden koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelualan perustutkinnon työasussa. Kuvan ottohetki on vielä ainoa tilanne ikinä kun suostuin pitämään koko tuota karmeaa asukokonaisuutta päälläni, pistin vielä peliin kaikki ne vähäiset söpöstelygeenit mitä sain itsestäni tiristettyä. Vaan enpä arvannut kun tämän ihanaisen kuvan joskus nettiin törkkäisin, että sillä näin ihmistä lyödään jälkeenpäin! Odottakaahan ketkut, kosto tulee olemaan suloinen, kunhan nyt ikinä jotain keksisin.

Mollilla meni ihan mukavasti, paneeliin kipaisi mutta siellä kilpakumppani Mao vei voiton. Meidän mustuaisella tais palaa paneelissa vähän sulakkeet, ensin muutama itsepuolustusliike joilla jätkä yritti irroittautua assarista ja sen jälkeen päätti ottaa purukaluston avuksi. Jätkä tuli paneelista sen näköisenä takaisin, että hän on ainakin tämän päivän moraalinen voittaja. Pojalla Ståhlbergin verenmaku suussa ja tunnelma katossa.


Mustosen Maarit otti Mollista muutamia kuvia näyttelyssä, tässäpä poika tähystää terävänä ympärilleen, liekö suunnittelee että kenestä seuraavaksi ottaisi verinäytteen!
Muutaman viikon kuluttua suunnistetaankin Vantaalle sunnuntaiksi, mukana Pyynö, Molli ja Albert. Pyypön kohdalla vähän epävarmaa, pojan hännästä ei ota selkoa meinaako se tulehtua uudelleen vai mitä siellä meinaa tapahtua. Eläinlääkärillekkin saa kohta hiusväriä viedä mennessään kun alkaa tukka harmaantua, ei keksitä keinoa jolla häntä paranisi lopullisesti.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Sapuskata


Tehtiin jälleen kimpparuokatilaus Zooplussaan. Pitkään on ollut myös ajatuksena että pitäisi viedä paikalliseen eläinten turvakotiin Magendaan ruokaa, mutta eipä ole saanut mitään aikaiseksi. Nyt otin viimein niskasta kiinni paitsi itseäni myös ystäviä, ja usutin heitäkin osallistumaan keräykseen sopivaksi katsomallaan summalla. Kaiken kaikkiaan saatiin kasaan 34kg märkäruokaa, jonka ensiviikolla kiikutan perille. Kiitos Tiina, Susku, Sami, Timo & Kimmo osallistumisesta, tällainen kasa me saatiin aikaiseksi. Näyttääpä se kuvassa pieneltä, mutta on siinä vähäksi aikaa syömistä.


Zooplussasta tulee nykyään aika usein tehtyä kimppatilauksia. Tuntuu että kyseisessä firmassa on "hieman" erilaisia ihmisiä töissä käsittelemässä samaa lähetystä. Ei yhden työntekijän pakkausten taso voi vaihdella näin paljon. Olen ennenkin huomannut, että osa lähetyksien laatikoista on oikein esimerkillisesti pakattuja, toiset taas kuin härän persiestä laskettu suoraan tavaraa lootaan ja teipillä kiinni.

Jälkimmäisessä kuvassakin näkyy miltei pelkkiä pakkauksien tyhjiä pahveja, kaikki vuoat ovat matkan varrella lennelleet pitkin. Osa oli niin mystisesti vääntyneitä että ihmettelen miten yksikään ei ollut auennut. Tuo Prisman hedelmäpussi ei kyllä ollut laatikossa, en tiedä miten en huomannut että se kuvaustilanteessa lennähti tuonne!
Mutta kuten näkyy, ero näillä kahdella laatikolla on todella suuri, ja molemmat ovat samasta lähetyksestä.

Kaikki tilatut tuotteet ovat kuitenkin aina tulleet oikein perille, se on hieno homma koska välillä kyse on melkoisen mittavista määristä.

torstai 3. heinäkuuta 2008

Varasuunnitelma pöytään!

No niinhän siinä kävi kuten vähän enteitä luinkin, että meille ei tule lehmätyttöä. Hyvä että saatiin kuitenkin asia päätökseen niin ei tarvitse enää kauempaa jännittää ja odottaa. Ennen kaikkea tiedän että tyttö päätyi hyvään ja rakastavaan kotiin, niin mikäs pienen siellä kasvaessa.

Vaan eipä siinä vielä kaikki! Kun kävimme Albertin toista pentuetta raapimassa Flying-Finn's kissalassa, pyöri siellä kintuissa myös Kelmikerhon Yökehrääjän (Kertun) pennut. Tiina heitti ilmoille ajatuksen että ottakaa tuosta LO simsku-tyttö, jolloin minä vaan pyörittelin silmiäni että joo-o ei riitä rahkeet vielä sille saralle. Eräs pikkuinen siamilainen ei auttanut yhtään asiaa kiipeämällä avokkini Elmon syliin ja nukahtamalla siihen. Itse olen enemmän itämaislinjalla, mutta Elmo on taasen aivan heikkona ruskeanaamioihin ja sinisiin silmiin.

Ehdotushan jäi kuitenkin kytemään jonnekin takaraivoon, ja pikkuhiljaa huomasin lämpeneväni ajatukselle. Tänään soitin ratkaisevan puhelun Keljonkankaalle, ja nyt on vekara varattuna! Pikkuinen typykkä on ruskeanaamio, työnimeltään Maija Majavanhäntä. Saa nähdä miksi se tässä vielä ristitään. Isänä Fuzzy Logic's Dunder, emo Kelmikerhon Yökehrääjä. Tervetuloa meille pikkuinen, nyt vielä pitäisi malttaa odottaa että sä kasvat tarpeeksi isoksi. Tulet sitten laittamaan meidän lauman kuriin ja järjestykseen!

Kieltämättä on sellainen olo, että jos tuolla veitikalla tulevaisuudessa meinaa pennut teettää niin kylläpä olen astetta liian isoihin saappaisiin jalkani työntänyt. Ei sillä etteikö itämaisten kasvattaminen vaadi järkeviä päätöksiä ja paneutumista, mutta LO-linjat ovat kyllä jotain aivan hepreaa vielä minulle. Mutta kai niitäkin ihmiset kasvattaa, tai niin mä ainakin toivon. Ei muuta kuin järki vasempaan kouraan ja viisaampien puhelinnumerot oikeaan, näillä mennään.
Kuva Tiina Salminen.

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Muksuttimia!

Taannoiset astutukset ovat tuottaneet tulosta ja nyt Albert on kahden pentueen isukki. Kyllä näitä onkin odotettu ja jännitetty! Luulin että kollin omistajana voisi huokaista helpotuksesta kun pullat on uunissa, mutta ei.. sitten rupesin kuumeiseti odottamaan mitä sieltä syntyy ja synnytyksen jälkeen jännittää mitä niistä kasvaa. Kuvittelin että tällainen olisi naaraan omistajan osa, mutta tämä on nyt varmaan sitä kuuluisaa tasa-arvoa.


8.5. Syntyi Black-belle'sin kissalaan 4 pientä vempulaa, emona kanelivalkea Black-Belle's Ichiyo (Lola). Rouva olikin hautonut hienon värisuoran: kanelivalkean ja sinivalkean pojan sekä mustavalkoisen ja mustan tytön. Nämä penskat ovat tällä hetkellä vähän yli kuukauden ikäisiä. Pienten kuulumisia voi käydä seurailemassa myös tuolta http://ripakintut.blogspot.com/
Olemme haaveilleet kissalaamme kantanaarasta jostain Albertin jälkeläisestä, ja koska tänne syntyi ainot tytöt seisomme joka ilta parvekkeella ja tuijotamme kohti Muurlaa ainakin puolen tunnin ajan ja hoemme mantraa "MmmmeillleMmeilleMmmmeilleMmmmmeille!". Saa nähdä tuottaako tämä tulosta!
Kuvan otti Soile Haapamäki.

27.5 Tuuppasi Meaow Sweet Cappucino (Peppi) 5 poikaa maailmaan Flying-Finn's kissalassa. Väreinä sinne geeniarvonnassa osui musta, ruskeatiketti, suklaatäplikäs sekä 2 suklaata. Näillä Keljonkankaan Hunkseilla riittää leikkikavereita, koska n. viikkoa aiemmin syntyi samaan kissalaan simskupentue Kelmikerhon Yökehrääjälle, Kertulle. Vielä muutama viikko että kaikki ehtivät kunnon riiviö-ikään, niin kyllä pitää Tiinalla kiirettä. Ei varmaan tarvitse miettiä miten viettää vapaa-aikaansa, kun pienet gremlinit mellastavat minkä ehtivät. Näiden nakkien kasvua voi seurailla tuolta http://flyingfinns.blogspot.com/
Kuvan otti Tiina Salminen.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Ai pitikö tätä päivittääkkin joskus?


Vietettiin tänään Wanhojen Rouwien laatuaikaa. Laitoin ylivilkkaat itämaiset & Pyynön ruokakupin seuraksi makkariin lukkojen taakse, jotta pystyin keskittymään viihdyttämään maatiaisia oikein kunnolla. Turha kuvitellakkaan että hidas hämäläinen maatiaiskissa ehtisi leikkiin mukaan kun talossa on itämaisia ninjoja, joten välillä täytyy tehdä varta vasten yhteistä aikaa.

Kun leidit oli leikitetty loppuun (johon ei mene järin kauan, elintasomaha käy kunnon päälle), rupesimme yhdessä sovittamaan uusia sisustuksia Sturdiin. Xena 9v (kuvassa vasemmalla) koemakasi uuden pedin, kaikesta pörinästä ja pullan leivonnasta päätellen emäntä osasi kerrankin ommella jotain mukavaa. Tauno (oikealla, 10v) totesi että näillä kymmenillä ei koskaan tiedä milloin voi cacca pamahtaa ilmoille, joten päätti istua koko Inno-sessiomme ajan vessassa, ihan vaan kaiken varalta.
Meinaa kyllä sormien päihin kasvaa melkoiset pahkat tämän projektin myötä. En omista ompelukonetta joten olen käsin parsinut kasaan uuden pedin & vessaverhot. Ompeleet harottaa kuin entisen akan haarat, mutta eipä niitä kukaan onneksi näe.

Menneenä viikonloppuna oli Jämsässä Keskis:n näyttelyt, jossa Molli oli molempina päivinä mukana. Poika sai sertinsä ja oli sunnuntaina myös BIS, joten mikäs tässä myhäillessä. Kotiin tuli myös joku mystinen Keskis:n kiertopalkinto josta minulla ei ollut hajuakaan. Yhtäkkiä kuulutettiin kissan nimeä ja numeroa enkä tiennyt mitä tapahtuu, joten raapaisin nukkuvan katin syliin ja kiidin paikalle. Kotona kollipoika meinasi ensi töikseen kusta koko palkinnon, onneksi ehdin väliin ennen moista työtapahturmaa. Palkinto tuoksuu äijän mielestä niin hurmaavalta, että joudun pistämään sen niin hyvään talteen notta tuskin löydän koko kapinetta kesällä 2009 kun se pitäisi palauttaa.
Olimme myös Suskun ja Timon kanssa talkoissa kasaamassa ja purkamassa, joten unta ei tarvinnut viikonlopun aikana houkutella. Nyt minäkin olen saanut intiaaninimen Hän Joka On Talkoissa Mopannut Jäähallin Lattian, ja täytyy sanoa että jo vain on lystiä hommaa se.

Olen ollut sitä mieltä että maljoja ei tartte nostella kissojen valmistumiselle kunnes napsahtaa ylin mahd. titteli, mutta Susku sai minut innostumaan että nostetaanpa sunnuntaina pojan taannoiselle IP:lle maljat kun paikalla on niin paljon tuttujakin. Ja paskan marjat, 70% kavereista oli näyttelyssä vain lauantaipäivän joten sunnuntaina saimme aika pienellä miehityksellä vetää kuoharia napaan. Täytyy sanoa että näin 4 alkoholittoman vuoden jälkeen kun vetää pari kuppia kuoharia on olo kuin markalla pajatsossa.


Siltalan Heikki oli Jämsässä napannut pojasta muutamia kivoja otoksia, tässä niistä yksi. En vain perkele tajua miten ihmisella voi olla noin ruma käsi ja pitikö se nyt just tunkea mukaan tuohon kuvaan. Kyllä se on jo monesti huomattu, että jos joku lähestyy kameralla kissaa, pitäisi välittömästi sujahtaa johonkin koteloon ja vetää luukku kiinni, muuten siihen kuvaan eksyy välittömästi joku turpea uloke. Tuota epämääräistä kimpaletta voi sitten jälkeenpäin kotona taas ihmetellä, että jo vain piti kissan kaveriksi tuokin ödeema kuvaan työntää. Jos olisin tämänkin kuvan ottamishetkellä ollut vaikka kaleeriorjana Roomassa, olisi otos huomattavasti edustavampi.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Kuva vs 1000 sanaa

Kuvasta ei aina selviä totuus vaikka usein niin väitetään. Ollaan koitettu Hannen kanssa saada hyviä vertauskuvia Nuukusta ja Mollista, noista mustista panttereista joista toinen on kuin järkäle ja toinen viidakon pygmi.

Kun kissoja kuvataan vierekkäin (ennenkuin se muuttuu tappeluksi) näyttävät äijät ihan saman kokoisilta. Idea kuvata kumpikin kotonaan maitopurkin vieressä kuulosti hyvältä......




IP FIN*CornFlakes Fast and Loose <------------------------------------------> IP FIN*Jatsikatin A-molli

Tämä projekti on kyllä tuomittu epäonnistumaan, vain livenä kyseiset kissat nähneet tietävät että millainen Daavid & Goljat-ero näiden jätkien välillä on.

Fast & Loosen kuvan ottanut Hanne Oksanen



torstai 15. toukokuuta 2008

Tervitusega Tallinnasta

Käytiinpä Mollin kanssa Tallinnassa kääntymässä :) Viikonlopun saldo 2 sertiä joista toisella poika valmistui International Premioriksi. Lauantaina kakara oli myös paras Herrä Kastraatti joten vissiin kannatti reissata. Itse en ole kovin suuri matkustamisen ystävä, saati sen notta pitää eläintä raahata vieraaseen maahan "turhan takia". Näissä naapurimaissa kuitenkin vastassa on miltei samat kissat ja tuomaritkaan ei vaihdu mihinkään. Onneksi sertien hankintaan tuli mahdollisuus kouhia niitä kotimaasta ja valmistua pidemään kaavan kautta, joten seuraavan kerran tarvitsee roudata kattia rajan yli vasta ensivuoden puolella.

Minulla oli mukana huollettavana myös Delasoul's kissalan S*Sandvretens Gucci (Pikkuinen), joka valmistui lauantaina IC:ksi. Varsin sympaattinen ukkeli, meistä tuli reissun aikana oikein hyvät kaverit. Menomatkalla Pikkuisen persiestä tuli sen verran lennokasta laavaa joka takasi sen että linja-autossa oli muuten tunnelmaa, mutta matkan edetessä pojan jännitys laukesi ja vatsanväänteekin helpottivat, koska jätkis jaksoi viihdyttää Virolaisia vessasta käsin lemmekkäillä kansansävelmillä. Minua olisi nukuttanut kovinkin taajaan, mutta siitä Pikkuinen veisasi viis ja veti läpi yön hartaasti "Sua vaaain yli kaiken mä rrrraaakastaaaann!" ja siitä viroksi käännösversiota "Sina vaid üle kokku mina armastada!". Mollikin rupesi olemaan välillä sen näköinen, että hän kohta heruttaa Pikkuiselle että saadaan edes puolituntia hiljaisuutta.

Reissu oli Matka Saarikosken järjestämä ja erittäin vaivaton & sujuva. Suuri kiitos järjestäjille, Saarikosken kyytiin nousen uudelleenkin luottavaisin mielin. Näyttelyiden järjestely oli ihan jees, ainoastaan tuomareiden epämääräiset arvostelujärjestykset pitivät suomalaiset näytteilleasettajat varpaisillaan. Muut (lue venäläiset) tuntuivat ottavan sitten sitäkin rennommin ja välillä esittelivät kissansa tuomarille oli heidän vuoronsa tai ei, kunhan itselle sattui sopiva väli nostaa kissa pöydälle.
Muistan miten kaoottista armeijasta lomilla ollessani oli jonottaa esimerkiksi huoltoasemalla, kun suomalaiset siviilit miettivät linjastossa ottaako sinappikakkua vai teurasjätteitä, entä saako meidän pikku JyriKerttu syödä tätä pystöpullaa kun siinä on rusinoita ja levää. Jo tuolloin tunsin lieviä rytmihäiriöitä siviilien kyvyttömyydestä toimia tehokkaasti ja kunnolla yleisillä paikoilla. Mutta täytyy sanoa että itänaapureidemme käytöstapoihin verrattuna se oli pientä ja sievää. Luultavasti jos olisin tuolloin ollut samassa linjastossa veli venäläisten kanssa, olisivat aivoni valuneet sierainten kautta saappaisiin ennenkuin ehtii "ruki vehr" sanoa. No okei okei ei pidä yleistää, mutta saan olla vähän katkera kun ryssät söivät aamupalalla kaikki korvapuustit!
No en minä aina ole näin jyrkkä ja muita kansoja karsastava, että sen suomi-venäjä lähetystön edustaja voi jättää Ladan käynnistämättä, lupaan käyttäytyä tästä lähtien korrektisti ja kansojen välistä yhteistyötä blogissani juhlien.
(Mutta piru niissä oli raesokerit ja kaikki !)

perjantai 2. toukokuuta 2008

Kohta mie hiirmostun!


En tiedä kumpi on pahempi: kolli joka kusee vähän väliä joka paikkaan, vai tällainen kuin meidän Albert joka suhauttaa kerran kuussa johonkin. Yleensä paikka on silloin entistä paremmin valittu, aivan kuin kiintiökusemisesta pitäisi tehdä joku juhlahetki.

Vappuna kunnostin parvekkeen kesän viettoa varten ja herkuttelin jo ajatuksella kuinka istua muhiskelen parveketuolissa, kokislasi käden ulottuvilla ja irkkailen samalla kannettavalla tietokoneella. Vaan paskat.
Albertin mielestä minun pitää viettää kesää pienessä suihkukopissa, yrittäen epätoivoisesti pestä parveketuolin muhkeaa päällistä kollinkusesta. Päällinen ei mahdu pesukoneeseen, matonpesupaikat on vielä kiinni ja suihkukoppi on niin pieni että hyvä jos mahdun perseineni sinne edes suihkuun. Vaan ei auta! Jos mielin saada tuota puhtaaksi, on minun otettava härkää sarvista ja vietettävä pieni itäsaksalainen painiottelu päällisen kanssa suihkukopissa. Sen verran on päässyt tälle rouvalle vuosien varrella kertymään epokkia hartioille, että siinä voi aitaa kaatua kyseisen operaation aikana tuolla tulitikkuaskin kokoisessa kuutiossa.

No tämmöset kusihommathan on kollitaloudessa ihan normaalia settiä. Mutta kun edellisen kerran äijis merkatessaan tähtäsi hyllyn päällä olevaan kirjaan, jota pitkin se iloisesti liplatellen virtasi minun niskaani, niin johan sai rouva kollinomistaja taas purra hammasta. Sitä edellinen kerta jäi onneksi yritykseksi koska ehdin väliin, mutta suunnitelma oli suorastaa nerokas: jalalla painetaan auki päältä avautuvan cd-soittimen kansi, ja yritetään suhauttaa sinne sisään..

Harvoin mutta harkitusti, se on vissiin Albertin motto näissä ureahommissa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Kinkkivikki huonomuistisille


Minulle tuottaa äärimmäisiä vaikeuksia muistaa hoitaa mitään pitkäaikaisia lääkekuureja. Jos ne on tarkoitettu eläimelle niin saattavat vielä hoitua, mutta omat lääkehoidot unohtuvat aivan varmasti muutaman napin jälkeen.

Ryssä on ollut jo muutaman kortisonitabletin jälkeen huomattavasti rauhallisempi, ne tuntuvat onneksi siis tehoavan ainakin kutinaan. Joten olisi vissiin parempi muistaa antaa napit joka päivä, ettei rouvan tarvitsisi vallan juosta ulos nahoistaan. En keksinyt muutakaan "varmaa" muistikeinoa lääkkeiden antamiseen, joten leikkasin jokaisen tabletin ja teippasin ne antopäivän kohdalle kalenteriin. Eli meidän toukokuu näyttää tältä, kuva on huono mutta idea selvinnee.

Rupea ja kutinaa

Maatiaisellamme Ryssällä (kuva on vanha, siinä rouva on vielä ok) alkoi tulla rupia päähän ja leukaan joskus joulun jälkeen. Tässä kevään mittaan ongelmaa seuratessa on epäilyt allergian suuntaan vain vahvistuneet. Oma-aloitteisesti päätin kokeilla mummukalle pelkästään Royal Canin Sensitivity Control-ruokavaliota, josko tällainen allergioiden diagnosoinnin avuksi tarkoitettu sapuska auttaisi. No en tiedä onko neito allerginen juuri sille mitä tuossa ruuassa on vai onko sattunut vain ikävä yhteensattuma jonkun pesuaineen tms kanssa, mutta erikoisruokavalion aloittamisen jälkeen ongelma-alueet suorastaan räjähtivät käsiin. Nyt Ryssillä on oikein tyylikkäitä rupialueita pitkin naamaa, ja kissa on selvästi kutinasta myös erittäin stressaantunut.

Perjantaina käytiin rouvan kanssa eläinlääkärissä pohtimassa kuinka tästä eteenpäin. Vaivaa hoitamaan saimme 4mg Medrol-kortisonipillereitä, sekä verinäytteet lähtivät maailmalle e-screeniä ja siitä mahdollisesti tehtäviä lisätutkimuksia varten.

Tuloksia odotellen, toivottavasti syyllinen selviää pian. Ryssikkä on vasta 5v nuori, ikävä vanheta pitkään jos kutittaa noin mahdottomasti. Mukavana bonuksena tässä asiassa on se, että mehän olemme teettäneet tytöllä yhden pentueen. Siinä tupsahti maailmaan 4 ihanaa maatiaista mutta toivottavasti ne eivät saaneet tätä ikävää vaivaa perintönä.

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Blogiviidakossa suhisee

Äsken kun aloitin taas päivittäisen "blogirumban" siinä toivossa että joku olisi armollisesti päivittänyt sivustoaan, tajusin että minulla on n. 40 eri mestaa jonne käyn enemmän ja vähemmän aktiivisesti kurkistelemassa. Vaikka tämä oma blogistaniani onkin hyvin tuore, olen seurannut erinäisiä kirjoitelmia jo vuosikausien ajan. Siksi niitä suosikkejakin on kertynyt jo kunnioitettava määrä.

Päätin ottaa avuksi ns. syötteenlukijan jolla voin tilata kaikki haluamani blogit yhteen paikkaan luettavaksi. Se näyttää myös automaattisesti mikäli jossain on uusia merkintöjä, jolloin ns. "turhan" koluamisen voin jättää kokonaan pois.

Noh norjalaisvitsi, kylläpä sen taas tiesi miten tässä käy. Olen aamusta lähtien saanut istua pönöttää koneen äärellä aivan rauhassa, mutta heti kun aloitin jotain "oikeasti järkevää" niin johan tulivat häiriköt paikalle.
Pyynö siirtyi istumaan pöydän alle ja repi hiirtä alas näppäintasolta. Tämän sian sain huijattua muihin askareisiin heittelemällä sille pitkin asuntoa mainecoon-raksuja, aina voittaa muutaman minuutin työrauhan kun Pyyppö kaivaa ruokaansa sohvatyynyn alta.
Molli löysi lempilelunsa Katkaravun (jokainen joka on ostanut näitä Megaeläimestä tietää mistä puhun, ihan kurko!) ja kantaa sitä jalkoihini vaatien uutta heittoa. No Molli on niin nopea noutaja että siltä voittaa yhdellä heitolla vain noin minuutin.

Mutta Albertin rakkauskohtaukseen ei auta mikään. Äijä jaksaa loputtomasti hypätä lattialta syliin puskemaan. Sinänsä suloista ja kivaa, mutta jos mä olen istunut tässä tänään 11 tuntia niin miks just nyt.... Ja niinhän siinä sitten kävi että kun päätin ottaa kuvan Albertin pöydällä pyörinnästä niin se samana hetkenä kaatoi myös mun kahvikuppini...
No kahvia siivotessa päästellyt ärräpäät voittivat minulle noin 20minuuttia työrauhaa, kotiinpäin sekin.

Tässä lienee suurin ero minkä ole huomannut maatiais ja rotukissojen välillä. Siinä missä maatiainen olla möllöttää 24/7, rotukissalla on joku sisäsyntyinen vaisto tulla sähläämään juuri sillä hetkellä kun sitä ei välttämättä tarvittaisi. Tästä voisi kehittää pienen tieteellisen kokeen jonka ehkä joskus toteutan: otetaan tyhjä huone ja 15 rotukissaa. Kävele huoneen poikki tyhjä kattila kädessä niin ihan varmasti et kiinnosta ketään. Täytetään kattila 10000000 asteisella kiehuvalla laavalla jonka jo pelkkä näkeminen tappaa paitsi sinut myös lähisukusi aina esi-esi-esi-vanhempiin saakka. Meneppä sen kattilan kanssa sinne huoneeseen taapertamaan. En muuten suosittele!

torstai 24. huhtikuuta 2008

Pesuhommia





Kuinka kutistaa mainecoonin, tuon kissamaailman uljaan jättiläisen ego?

Vedellä ja fairylla.












Luulisi tätä näkyä katsellessa että kissallekkin olisi mukavampaa jos se suostuisi föönattavaksi, mutta kun kerran ei niin ei.










Onneksi Mollin egokuivain on aina valmis auttamaan kun Pyynö on joutunut pulaan:

"Alota sää sieltä päästä niin mä tuun täältä vastaan"

torstai 17. huhtikuuta 2008

Hämä-hämä häkki kiipes Deltalle


Pyynön hännän antibioottihoito saatiin viimein päätökseen. 2 Viikon välein sitkeästi haetut Convenia piikit (toivottavasti) nujersivat häntätulehduksen lopullisesti. Nyt peukut persiessä seuraillaan ettei siellä vielä muhi jotain arpikudokseen koteloitunutta tulehdusta, mutta tällä hetkellä näyttää oikein lupaavalta.
Vielä kun saadaan edes vähän karvoja kasvamaan takaisin kaljuuntuneisiin kohtiin, niin johan meillä on lysti taas.






Pyynöstä ei kollina ollut näyttelyssä kävijäksi kun poikaa hirvitti niin mahdottomasti se touhu. Kastraattina kiinnostaisi käydä ukkoa vähän maailmalla vilauttamassa, mutta ei ne taida meitä ilman kaikkia häntäkarvoja sinne huolia. Täytyy tulla jos kasvaa, hieron häntään ehkä kanankakkaa koska isot pojat kertoi että muuta sitten ei tarvitakkaa!