Eikä siinä vielä kaikki..

..että meillä on 6 kissaa. Olen saanut Elmolta joululahjaksi vuosia sitten kääpiöluppakorvakanin, ja pitäähän minun se teille esitellä. Faunattaressa oli tarjolla aika liuta kaneja ja niistäpä ei ollutkaan niin helppo valita juuri sitä oikeaa. Nenät rasvajälkiä ikkunaan tehden tuijotimme lasikoppeihin toinen toistaan söpömpiä öttiäisiä. Sitten yhdessä kopissa sininen tyttökani veti ihan törkeät lipat kun käpälät luistivat lasipohjalla jonka päällä oli purukerros.
"Toi".

Kanineito olikin astetta tiukempi rouva, sillä oli korvassa tatuoinnit ja kaikki. Paperitkin löytyivät ja neito on viralliselta nimeltään Olipa Kerran Uline. Että terveisiä Olipa Kerran-kasvattajalle että tänne hullujen sekaan se on joutunut.

Kotimatkalla kani laatikossa pohdimme kuumeisesti uudelle nyytille nimeä. Jorma, Tervo, Keijo.. ei tunnu oikealta, mikään ei natsannut millään. Viimein minä sanon että "No okei, sit sen nimi on Sirpa ja sillä selvä", johon Elmo toteaa jo väittelyyn kyllästyneenä että "Ei ni!" No sehän oli siinä. EiNi.


Talvet typykkä asustaa isossa häkissä tullen kohtalaisesti toimeen kissojemme kanssa. Keväällä säiden salliessa rouva siirtyy vanhempieni pihalle isoon ulkohäkkiin, jossa se luo joka vuosi uudet katakombit ja viettää jäniksenpäiviä. Siellä EiNi nauttii elämästään niin pitkälle syksyyn kuin säät sallivat, jonka jälkeen tullaan takaisin kolkkoon kerrostaloon odottamaan seuraavaa kevättä.





TV:n korviketta meillä hoitaa akvaario, 240l Juwel Rio.
Minulla on ollut akvaario niin pitkään kuin muistan, mutta vasta viimevuosina aloin ymmärtämään että sen hoitamiseen tarvitaan muutakin kuin kuin vettä ja hyvää onnea.

Tästä hätkähdyttävästä tiedosta häikäistyneenä uskaltauduinkin viimein ottamaan altaaseen kiekkokaloja. Ne ovat upeita ilmestyksiä kaikessa värikkyydessään, ja kokonsa puolesta niihin suhtautuu yksilöinä eikä laumana random lihaa joka illuilee ympäri purkkia. Mutta ne ovat myös niin järjettömän kalliita että hankintatilanteessa lompakosta lähtee paitsi rahat myös tuhkat! Vaan ehkä ennen kalavalintaa on päästä lähtenyt jo järki, viimeistään siinä vaiheessa kun kala kuolee lähtee päästä myös tukka. Vaan lauloihan jo Juice aikoinaan että "akvarismi on lähtemistä", ja nyt multa lähti taas juttu käsistä. Lääkkeet!

Kiekkokala oli vuosikausia ollut niin vaikean kalan maineessa että joka aamu valoja altaaseen laittaessani odotan löytäväni ne kaikki uimassa selkää. Pelkään että sinä aamuna kun minua ei enää hirvitä katsoa tankkiin, ovat ne kaikki kuolleet ihan vittuillakseen kun kuvittelin osaavani hoitaa niitä.

Nykyään tekniikka, aineet ja tietous on kehittynyt ja levinnyt sen verran että nyt me urpommatkin lotraajat pärjätään näiden kalamaailman jalokivien kanssa (apua nyt en uskalla katoa altaaseen kun kirjoitin tuommosta!)

Kuvaa klikkaamalla näet sen hieman isompana. Tuo suttu pinnalla ei ole kissan yrjöä vaikka siltä näyttää, vaan surviaista koska jengillä on lounastunti.