lauantai 8. maaliskuuta 2008

Perseet eellä puuhun!

Minulta on pariinkin otteeseen kyselty millaiset kiipeilypuut meillä kestävät tällä laumalla, kun en ole Catmaxiin vielä sortunut. Uskon kyllä kyseisen puun ylivertaisuuteen kestävyydessä ja laadussa, mutta säästän sen hankintaa seuraavaan asuntoomme jonne muutto on parin vuoden päässä. Sinne hommataankin sitten sellainen härdellijärjestelmä että sieltä ei löydä kissaa kuin tutkan avulla! Esittelenkin tässä meidän kiipeilyvälineemme kaikessa kirjavuudessaan. Lähipäivinä tuo matkahuolto vielä yhden lisäpuun parvekkeellemme, mutta sen vihkiäisiä vietetään myöhemmin.

Eteisestä löytyy isäni tekemä, kattoon asti ulottuva puu jossa on 3 tasoa. Kuvassa sitä esittelee maatiaisemme Ryssä 4 ihanan pentunsa kanssa jotka se pyöräytti 2005. Oli mukava luovuttaa maailmalle rokotetut, madotetut ja muutenkin hyvin hoidetut kotikissapennut, vaikka itse sanonkin!


Olohuoneessa on geneerinen yleispuu joita löytyy jokaisesta eläinkaupasta joissa varastotilaa on enemmän kuin mallia koppero. Toivoin sen joulupukilta vuonna 2006, vaikken en tuntenut erityistä tarvetta omien kynsieni teroitteluun. Yllättävän hyvin sen köydet ja pinnat ovat kestäneet kulutusta, vaikka tämä puu on erityisen suosittu hengailumesta. Coonimme rakastaa RC:n mainecoon-kuivamuonaa, ja sitä onkin tarjolla vain ja ainoastaan tämän puun putkista. Sen metsästäminen onkin ukon lempipuuhia ja jo sen sirkutus alkaa palvelusväelle kuulua jos tötteröt ovat päässeet tyhjilleen.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on vähän päälle metrin korkuinen Deltta-puu jossa muutama taso ja ylimpänä mökki. Monet sanovat että Deltta rispaantuu käytössä ja niin tämä meidänkin on jonkinverran tehnyt. Mutta itämaisemme rakastavat Delttaamme koska siinä jokainen pinta on tarttumapintaa, joten voinette kuvitella millaisia ninjaliikkeitä siinä voi neloskategorian kissa saada aikaiseksi. Seuraavassa kuvasarjassa Ryssä ja Molli testaavat kumpi on kampi ja kuka voitti aikaisen madon joka söi rohkean rokan (häh!)




R: "Mitä ne kakarat täällä hyppii, etkö jo tokene, perkeleen roturimpula"

M: "Nojoo tyyppi lyö täysii!"













M: "Haa, jo muinaiset roomalaiset osasivat vetäytymisen taktisen taidon, ja meikä on sentään rajakylän Rambo nro 1!"

R: "Iskias vaivaa jo pelkästä kahtomisesta, mikä se pistääkin miehen noin veivaamaan?"












M: "Meikäpä pakitti mummon kellariin, mitespäin viikset nyt pannaan?"

R: "Nyt sä jätkä oot niin mennyttä, NIIN mennyttä.."



*tässä välissä touhujaan parivaljakko huomaa että niitä seurataan...*








R & M: "Ei myö tiijetä, myö ollaan hammaspeikkoja!"

3 kommenttia:

maarit kirjoitti...

Hullua touhua! Ei lopu nauru kesken kun lukee noita juttuja!!

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Juu, teidän mustiaiselle me lähdetään häviämään. Kyllä mä taidan tuon omani ottaa mukaan kuitenkin, eikös se sun siirry sunnutaina jo seuraavaan luokkaan? Jos vaikka saatais tuolle sunnuntaina se IP sitten, ellei silloinkin ole sertikisaa. Toivottavasti ei! Olkoon se lauantain arvostelu sitten tuolle harjoittelua sunnuntaita varten, kun pitkä näyttelytauko sillä on takana joka tapauksessa.

Ja lepardipöksyt ovat juurikin ne juoksusuojat, meillä ne pysyy aika kivasti päällä vaikka poika ne tuppaa aina siinä vaiheessa hävittämään päältään kun on niihin kusaissut ja imukkeena ollut yösiteenpuolikas alkaa olla painava. Lisko onkin niin mamero ettei sille ole tullut mieleenkään protestoida kun Mamma kerran laittaa Pöksyt. :D

Mullakin muuten tuli siellä Kes-Kisissä vasta iltapäivällä mieleen et niin, mullahan on ihan eri tukka että varmaan en ihan samalta näytä! :D

Anonyymi kirjoitti...

Nuukku nyt ei rehellisesti sanottuna ole minkään näköinen musta. Iso ja näyttävä se on, mutta korvat ovat pienet, kapoiset ja korkealla, silmät pyöreät ja päälaki niin litteä että katti näyttää siltä kuin sille olisi tipautettu tiiliskivi päähän. Hännänpääkään ei kapene tarpeeksi. Eli teillä ei ole hätäpäivää!:)

Nuukku on tuommoinen tusinamusta: ei nyt mikään huono (saisi sertinsä ilman kisaa), mutta parempia on paljon. Vaan maailman mahtavin otus se on kotona, porukan persoonallisin luonne! Eli ei se mitään haittaa vaikkei se mikään näyttelystara olekaan, minun mustiainen! <3