Tervitusega Tallinnasta

Käytiinpä Mollin kanssa Tallinnassa kääntymässä :) Viikonlopun saldo 2 sertiä joista toisella poika valmistui International Premioriksi. Lauantaina kakara oli myös paras Herrä Kastraatti joten vissiin kannatti reissata. Itse en ole kovin suuri matkustamisen ystävä, saati sen notta pitää eläintä raahata vieraaseen maahan "turhan takia". Näissä naapurimaissa kuitenkin vastassa on miltei samat kissat ja tuomaritkaan ei vaihdu mihinkään. Onneksi sertien hankintaan tuli mahdollisuus kouhia niitä kotimaasta ja valmistua pidemään kaavan kautta, joten seuraavan kerran tarvitsee roudata kattia rajan yli vasta ensivuoden puolella.

Minulla oli mukana huollettavana myös Delasoul's kissalan S*Sandvretens Gucci (Pikkuinen), joka valmistui lauantaina IC:ksi. Varsin sympaattinen ukkeli, meistä tuli reissun aikana oikein hyvät kaverit. Menomatkalla Pikkuisen persiestä tuli sen verran lennokasta laavaa joka takasi sen että linja-autossa oli muuten tunnelmaa, mutta matkan edetessä pojan jännitys laukesi ja vatsanväänteekin helpottivat, koska jätkis jaksoi viihdyttää Virolaisia vessasta käsin lemmekkäillä kansansävelmillä. Minua olisi nukuttanut kovinkin taajaan, mutta siitä Pikkuinen veisasi viis ja veti läpi yön hartaasti "Sua vaaain yli kaiken mä rrrraaakastaaaann!" ja siitä viroksi käännösversiota "Sina vaid üle kokku mina armastada!". Mollikin rupesi olemaan välillä sen näköinen, että hän kohta heruttaa Pikkuiselle että saadaan edes puolituntia hiljaisuutta.

Reissu oli Matka Saarikosken järjestämä ja erittäin vaivaton & sujuva. Suuri kiitos järjestäjille, Saarikosken kyytiin nousen uudelleenkin luottavaisin mielin. Näyttelyiden järjestely oli ihan jees, ainoastaan tuomareiden epämääräiset arvostelujärjestykset pitivät suomalaiset näytteilleasettajat varpaisillaan. Muut (lue venäläiset) tuntuivat ottavan sitten sitäkin rennommin ja välillä esittelivät kissansa tuomarille oli heidän vuoronsa tai ei, kunhan itselle sattui sopiva väli nostaa kissa pöydälle.
Muistan miten kaoottista armeijasta lomilla ollessani oli jonottaa esimerkiksi huoltoasemalla, kun suomalaiset siviilit miettivät linjastossa ottaako sinappikakkua vai teurasjätteitä, entä saako meidän pikku JyriKerttu syödä tätä pystöpullaa kun siinä on rusinoita ja levää. Jo tuolloin tunsin lieviä rytmihäiriöitä siviilien kyvyttömyydestä toimia tehokkaasti ja kunnolla yleisillä paikoilla. Mutta täytyy sanoa että itänaapureidemme käytöstapoihin verrattuna se oli pientä ja sievää. Luultavasti jos olisin tuolloin ollut samassa linjastossa veli venäläisten kanssa, olisivat aivoni valuneet sierainten kautta saappaisiin ennenkuin ehtii "ruki vehr" sanoa. No okei okei ei pidä yleistää, mutta saan olla vähän katkera kun ryssät söivät aamupalalla kaikki korvapuustit!
No en minä aina ole näin jyrkkä ja muita kansoja karsastava, että sen suomi-venäjä lähetystön edustaja voi jättää Ladan käynnistämättä, lupaan käyttäytyä tästä lähtien korrektisti ja kansojen välistä yhteistyötä blogissani juhlien.
(Mutta piru niissä oli raesokerit ja kaikki !)