"Täällä mä nyt oon",

sanoo Maija. On kyllä niin rohkea pentu ettei paremmasta väliä. Muiden kissojen mielestä uusi tulokas on vielä ihan jotain raivostuttavaa jolle pitää käydä tasaisin väliajoin kiroilemassa, paitsi Pyynöstä se on tosi mielenkiintoinen mutta pelottava.

Marsu hyppää jo luottavaisesti syliin ja monet pikkutirsat on yhdessä vedetty. Kauheasti tekisi pienen mieli leikkiäkkin mutta perhana kun kaiken maailman vanhat tyypit käy vieressä vähän väliä kiroilemassa niin kyllä se vähän häiritsee hiirien ja pörriäisten maailmaan paneutumista.



Tiina oli ommellut Mersulle hienon pesän Jussi-kankaasta, siellä on hyvä nukkua piilossa ja välillä tarkastella mistä päin viholliset ovat lähestymässä.

Tuo on kyllä hämärä kangas, en minä ole tajunnut että siinä on kanin kuvia ennen kuin vartavasten sanottiin. Meikäläiseen meni kyllä ihan maastokuvioinnista, ilmankos se armeijaurakin päättyi 26 päivään kun akka ei erota kania camosta.

Mutta meikä menee nyt takaisin painimaan tuon kakaran kanssa. Kiitos Tiina pienestä!