Jouluhommia

Nyt ei ole suurempia kirjoitusfiiliksiä mutta viskaan teitä kuvalla.

Kissat olivat mukana vanhempieni luona Joulua viettämässä. Siellä meinasin saada harvinaisen kuvan jossa koko kööri olisi yhtäaikaa aterioimassa. Innoissani jo kaivoin kameraa esiin, niin eikö Ryssä ehtinyt livistää paikan päältä muualle. No kaiketi tuo kuusikin noin sievässä puolikaaressa on jo aika hyvä saavutus.

Jouluja

Leppoisaa Joulua tutuille ja tuntemattomille näin vuosia sitten edesmenneen kääpiöhamsterimme Albertin välittämänä.

Diibadaaba

Kaverin itämaisella on tapana huutaa autossa yleensä koko matkan ajan kuin syötävä. Äänitin sitä talteen ja taannoin koesoitin meidän laumalle. Tyypit menee kyseisestä pätkästä aivan sekaisin ja etsivät "kadonnutta" kissaa sekapäisenä. Pahoittelen repeämistäni videon lopussa, ei kestäneet nauruhermot enää Maijan ratkaisua peitellä kännykkää.

Pyypperö

Pyynö on taas oma ihana itsensä. Pojalla on pitkä vekki vatsassa ja paljon karvaa vielä kasvattamatta takaisin, mutta se on nyt jälleen iskussa ja hölmöilee vanhaan malliin.
Viimeviikonloppuna meillä oli kauan sitten suunniteltu reissu Tampereelle, mutta se oli myös ensimmäisiä päiviä jolloin Pyypöltä uskalsi ottaa kaulurin pois (aiemmin se oli ollut hieman liian kiinnostunut haavastaan). Vaikka meillä oli luotettava kissanruokkija sovittuna, ei poikaa uskaltanut kuitenkaan jättää yksin kotiin ilman jatkuvaa valvontaa. Niinpä Pyyppö lähti mukaan reissuun.


Pyynekin osaa arvostaa hotellin lakanoiden pehmeyttä. Pyynö approves Holiday Inn. Kuvassa näkyy kaverin hienot varvaskarvat <3











Kotona Pyypellä on tapana kaivaa parvekkeen lasiovea kun se haluaa partsille tuulettumaan. Toinen erehtyi luulemaan hotellihuoneen isoa peiliä vastaavaksi oveksi, ja kaivoi sitä pitkin yötä huutaen pääsyä "pihalle". Kuva on otettu keskellä yötä salamalla, joten se on aika pimeä. Jonain toisena aikana tuo olisi voinut olla jopa äärimmäisen ärsyttävää, mutta menneen lankaepisodin jälkeen minusta tuntuu että Pyynö saisi suorittaa vaikka aseellisen pankkiryöstön ja minä vain toteaisin tyytyväisenä että "poika on terve <3".

Oodi Sturdille

Taannoin kun Piispaska alkoi heitellä ajatusta ilmoille, että tilataanpa rouville sturdin näyttelyhäkit niin olin ensin kovin ajatusta vastaan. Meikähän ei olevinaan moista hifistelyvehjettä kaipaa, kyllähän sitä sen verran verhoja jaksaa ripustaa. Lopulta lämpenin kuitenkin ajatukselle ja maihinnousun Sammonkadulle teki musta tuplastöördi.

Sittemmin näyttelykeikkojen lisäksi häkille onkin löytynyt miltei jokapäiväistä käyttöä. Coonimme ei suostu föönattavaksi joten veikko laitetaan sinne kuivumaan pesun jälkeen. Lauman matriarkka Tauno ruokailee useimmat ateriansa sturdissa koska syö munuaisvikaisten ruokaa. Xena nukkuu yönsä sturdissa. Tyypillä on tapana nukkua aivan uskomattoman sikeästi ja kuorsaten, jossain vaiheessa yötä joku sikapää itämainen keksii aina ruveta hätyyttämään rouvaa ja Kena parka herää hirveästi säikähtäen. Xenasta on huomannut heti miten paljon rentoutuneempi se on päivisin kun saa nukkua rauhassa. Näin ollen häkki on ollut todella hyödyllinen.
Ainoa mikä siinä kiristää on puhdistaminen. Olen kuullut villiä huhua että jotkut pesevät sturdinsa pesukoneessa. Minä meinasin saada itkupotkuraivarit kun olin irrottanut "pitkät kaaret" ja koitin vääntää niitä takaisin, hirvittävä homma. Enkä edes saanut häkkiä lopulta koneeseen kun en keksinyt mistä poikkipuut lähtevät ulos. Vai pesettekö te sturdinne koneessa poikkipuineen päivineen? Jos ne poikkipuut saa jostain välistä ulos niin mistä? Kaaripuut saa raivolla, muiden röörejä en ole löytänyt.
Kun tuon kokoiseen suihkukoppiin pistää teltan roikkumaan ja alkaa suihkuttelemaan niin voin kertoa että eipä sitä kovin puhtaaksi saa.

Mutta niin ihastunut olen tähän kapineeseen että nyt noutoaan odottaa extra large divided kantolaukku, kiitos vain Suskulle taas roudaamisesta. Ja värinä... tadaa musta!

Awww!

Senja the Orifame teki Pyynölle tällaisen hienon palkinnon! Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana mikäli et näe lukea, bloggeri ei anna laittaa isompaa kuvaa.

Kiitos Senjalle muutenkin puhelintuesta! Vaikka aina ei ongelmiin löydykkään sitä viimesintä ratkaisua niin jo yhdessä pähkäileminen avaa uusia ajatuksia ja muutenkin helpottaa oloa. On sillä vaan kumma merkitys kun tietää että muutkin on hengessä mukana vaikka ei pystykkään taikoja tekemään. Salmista kiitän nöyrimmin pistoksista ja nesteytyksestä, itse en arvannut noin kipeällä kissalla ruveta tuikkimista harjoittelemaan.

Keskisuomen eläinklinikalle kiitokset aion viedä kakun muodossa kun käydään poistamassa Myynöltä tikit.

Aihetta juhlaan

KAKKI TULI! Ja loppu lanka mikä lymysi vielä paksusuolessa <3