Äsken kun aloitin taas päivittäisen "blogirumban" siinä toivossa että joku olisi armollisesti päivittänyt sivustoaan, tajusin että minulla on n. 40 eri mestaa jonne käyn enemmän ja vähemmän aktiivisesti kurkistelemassa. Vaikka tämä oma blogistaniani onkin hyvin tuore, olen seurannut erinäisiä kirjoitelmia jo vuosikausien ajan. Siksi niitä suosikkejakin on kertynyt jo kunnioitettava määrä.
Päätin ottaa avuksi ns. syötteenlukijan jolla voin tilata kaikki haluamani blogit yhteen paikkaan luettavaksi. Se näyttää myös automaattisesti mikäli jossain on uusia merkintöjä, jolloin ns. "turhan" koluamisen voin jättää kokonaan pois.
Noh norjalaisvitsi, kylläpä sen taas tiesi miten tässä käy. Olen aamusta lähtien saanut istua pönöttää koneen äärellä aivan rauhassa, mutta heti kun aloitin jotain "oikeasti järkevää" niin johan tulivat häiriköt paikalle.
Pyynö siirtyi istumaan pöydän alle ja repi hiirtä alas näppäintasolta. Tämän sian sain huijattua muihin askareisiin heittelemällä sille pitkin asuntoa mainecoon-raksuja, aina voittaa muutaman minuutin työrauhan kun Pyyppö kaivaa ruokaansa sohvatyynyn alta.
Molli löysi lempilelunsa Katkaravun (jokainen joka on ostanut näitä Megaeläimestä tietää mistä puhun, ihan kurko!) ja kantaa sitä jalkoihini vaatien uutta heittoa. No Molli on niin nopea noutaja että siltä voittaa yhdellä heitolla vain noin minuutin.
Mutta Albertin rakkauskohtaukseen ei auta mikään. Äijä jaksaa loputtomasti hypätä lattialta syliin puskemaan. Sinänsä suloista ja kivaa, mutta jos mä olen istunut tässä tänään 11 tuntia niin miks just nyt.... Ja niinhän siinä sitten kävi että kun päätin ottaa kuvan Albertin pöydällä pyörinnästä niin se samana hetkenä kaatoi myös mun kahvikuppini...
No kahvia siivotessa päästellyt ärräpäät voittivat minulle noin 20minuuttia työrauhaa, kotiinpäin sekin.
Tässä lienee suurin ero minkä ole huomannut maatiais ja rotukissojen välillä. Siinä missä maatiainen olla möllöttää 24/7, rotukissalla on joku sisäsyntyinen vaisto tulla sähläämään juuri sillä hetkellä kun sitä ei välttämättä tarvittaisi. Tästä voisi kehittää pienen tieteellisen kokeen jonka ehkä joskus toteutan: otetaan tyhjä huone ja 15 rotukissaa. Kävele huoneen poikki tyhjä kattila kädessä niin ihan varmasti et kiinnosta ketään. Täytetään kattila 10000000 asteisella kiehuvalla laavalla jonka jo pelkkä näkeminen tappaa paitsi sinut myös lähisukusi aina esi-esi-esi-vanhempiin saakka. Meneppä sen kattilan kanssa sinne huoneeseen taapertamaan. En muuten suosittele!
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Blogiviidakossa suhisee
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
*totalreps* Enpä muuten suosittele minäkään! Niinhän sitä sanotaan että ne on niitä kissamaailma älyköitä.... voisivat ehkä sitä älyään käyttää joissain asioissa vain vähän paremmin!
Hyviä juttuja kirjotat!
Meillä on kaks maatiaista, oikeestaan toisen isä kuulemma ihan manx-rotuinen. Olin juuri tulossa puolustelemaan, että kyllä meiän neitonen ja poika osaa hankkia huomiota juuri sopivissa määrin, mutta joudun syömään sanani. Jos poikakissamme puoliksi-manx-puoliksi-maatiainen väitteellä on mitään perää, ei häntä voi kutsua puhtaaksi maataiseksi, vaan sekarotuiseksi. Pointti siis on, että tyttökissa, joka on ihan vain maatiainen, on paljon rauhallisempi ja itsenäisempi, kuin tämä "muka-sekarotuinen" poitsu.
Että taitaa pitää paikkansa se, että rotukissojen ja maatiaiskissojen välillä on eroja. Tosin en tiedä, pitäisikö uskoa samaan mainecoonisi kohdalla.. :) Niin rennolta hän vaikuttaa.
Hiukan kyllä pidän enemmän tuosta manxsukuisesta kisustamme ;)
Lähetä kommentti