Isrokin muisteloita

Siilinjärven näyttelystähän on jo het satoja vuosia (kesäkuussa), mutta josko siitäkin tänne muutaman sanasen pukkaisi. Hovikuskina toimi jälleen Timo, liekö kuitenkaan olisi löytänyt perille ilman fantastista kartturiaan eli meikää. Kun minulle antaa kartan käteen, niin johan on kumma jos ei päätepiste löydy alta aikayksikön. Niin se vain on, että joskus elämässä tulee vastaan ylitsepääsemättömän vaikeita tilanteita, kuten selvittää pitääkö t-risteyksestä kääntyä vasempaan vai oikeaan, vaihtoehtojahan on kuitenkin 2. Loistavasta suorituksestani sainkin lisänimeksi TomTom, kaikesta huolimatta kannan nimeä pystypäin!

Jo eläinlääkärin tarkastuksen aikana kävi selville mikä on tämän viikonlopun källi. Ihmettelin miksi Hannea ja Mirkaa nauratti niin perkeleesti kun tulin paikalle ja kyllähän se pian selvisi. Nämä epatot olivat menneet teettämään minun varsin hehkeästä valokuvasta rintaneulat!
Kuvassa poseeraan Ruoveden koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelualan perustutkinnon työasussa. Kuvan ottohetki on vielä ainoa tilanne ikinä kun suostuin pitämään koko tuota karmeaa asukokonaisuutta päälläni, pistin vielä peliin kaikki ne vähäiset söpöstelygeenit mitä sain itsestäni tiristettyä. Vaan enpä arvannut kun tämän ihanaisen kuvan joskus nettiin törkkäisin, että sillä näin ihmistä lyödään jälkeenpäin! Odottakaahan ketkut, kosto tulee olemaan suloinen, kunhan nyt ikinä jotain keksisin.

Mollilla meni ihan mukavasti, paneeliin kipaisi mutta siellä kilpakumppani Mao vei voiton. Meidän mustuaisella tais palaa paneelissa vähän sulakkeet, ensin muutama itsepuolustusliike joilla jätkä yritti irroittautua assarista ja sen jälkeen päätti ottaa purukaluston avuksi. Jätkä tuli paneelista sen näköisenä takaisin, että hän on ainakin tämän päivän moraalinen voittaja. Pojalla Ståhlbergin verenmaku suussa ja tunnelma katossa.


Mustosen Maarit otti Mollista muutamia kuvia näyttelyssä, tässäpä poika tähystää terävänä ympärilleen, liekö suunnittelee että kenestä seuraavaksi ottaisi verinäytteen!
Muutaman viikon kuluttua suunnistetaankin Vantaalle sunnuntaiksi, mukana Pyynö, Molli ja Albert. Pyypön kohdalla vähän epävarmaa, pojan hännästä ei ota selkoa meinaako se tulehtua uudelleen vai mitä siellä meinaa tapahtua. Eläinlääkärillekkin saa kohta hiusväriä viedä mennessään kun alkaa tukka harmaantua, ei keksitä keinoa jolla häntä paranisi lopullisesti.