Kuva-arvoitus

Juttelen teille höpöjä pitkästä aikaa lähipäivinä. Sitä ennen voitte ihmetellä tämän kauniin kasan merkitystä, josta kuvan otti Janne Karvo.

Syndet!

Hyvää synkkäriä Maijjjjja 1 wee! Neito touhutti "kakkunsa" kimpussa niin innoissaan ettei kuvista tullut herttasen hevon paskaa. No pääasia että juhlakalulla oli lystiä.

Mystinen myyppö

Ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan!

Rymsteeraamista

Olen vaihtanut kämpässämme järjestystä (vasta 1 huone valmis, argh!) ja kuten arvata saattaa kissojen mielestä tämä on lystiä jos mikä. Itämaiset ja simsku ovat olleet myös ahkerasti auttamassa tavaroiden siirtämisessä, mitä painavampi kama on kannossa niin sitä varmemmin kaverit hyppäävät kyytiin "tasapainoittamaan" menoa.




Tyhjensin eteisestä 60l akvaarion ja sekös oli ihan sikasiistiä! Pahalta haiseva puolimärkä allas oli illan kuumin turistikohde, peruutuspaikkojakin jonotettiin. Liikenne oli jo sen mukaista että ihmettelen etteivät mokomat pudottaneet lootaa lattialle ennenkuin älysin itse siirtää sen turvallisempaan paikkaan. Tällä kertaa Tauno ja Albert ovat tutkimusmatkalla. "Ah mitkät kalaisat paskanhajut täällä höyryää!"







Ryssä on jouduttu eristämään muusta asunnosta omaan tilaansa jotta sen ruokinta ja lääkintä on helpompaa, myös stressittömämpää ympäristöä on pyritty luomaan Feliwaylla ja itämaisista erottamalla. Ryssän allergia on pahentunut niin paljon että nyt yritetään eri lääkkeillä kuin aiemmin ja sen kuivaruoat kulkevat pakastimen kautta. Välillä kaverina on joku muista maatiaisista tai Pyynö.

Makuuhuoneen eristyksen takia siellä ollut Pyynön lempipuu piti myös muuttaa muualle, siitäkös kaveri meni ihan sekaisin. Pyyne on ehkä maailman eniten tapoihinsa jumiutuva tyyppi. Sängyssä iltaisin se tulee hetkeksi aina makaamaan minun rintakehän päälle, mutta jos nukummekin Elmon kanssa toistemme paikoilla niin Pyynö meneekin vahingossa Elmon päälle ja menee ihan ulalle. Että voikin kissan naamasta näkyä semmoinen ihmetys, että nyt on jotain ihan pielessä! Sitten veijari päästää kurahduksen että "johan kusetitte" ja siirtyy minun päälleni.
Näin ollen myös lempipuun paikanvaihto aiheutti jonkintasoisia vieroitusoireita. Pyynö istuu makkarin oven takana ja onnessaan ryntää sisälle kun joku avaa oven, mutta pysähtyykin kuin seinään kun PYYPÖN PUU ei olekkaan siellä missä pitäisi! Ei muuta kuin hirvee uukkari ja toiseen suuntaan->
Mutta aamuöinen näkymä tänään paljasti että puun uusi sijaintipaikka on hyväksytty, ja ikkunaa vasten näkyi mystinen varjo-olento.

Hieman erilainen näyttelyyn valmistautuminen

Taannoin oltiin Piispaskan kanssa jossain näyttelykeikalla ja häntä alkoi naurattamaan minun mukana olleet varusteet. Arvon neiti kehtasi väittää, että minulla on jotenkin epätavallisen paljon pusseja mukana kun hiekkikset oli pakattu omaansa, lapio toiseen jne jne.. Noh vastaväitteistä huolimatta sain sen näyttelypäivän aikana niin paljon kuittailuja, että päätin todistaa kassi-almauteni vääräksi seuraavalla yhteisellä reissulla. Sanoin että kylläpähän meikäläinen pääsee kissanäyttelyyn ilman yhtä ainoaa pussia, reppua tai kantolaitetta..

Noh! Totuuden hetki on tänään Laihialla, enpä ole ennen näin vähillä varusteilla näyttelyyn lähtenyt. Edes Sturdia ei saa pakata omaan kantolaukkuunsa, joten en voi sinne sulloa tavaraa jemmaan. Jopa rahapussin jätin pois ettei siihen kosahda, roposet vaan taskuun ja baanalle. Ainoat sallitut pussit jotka mun mukana saa olla, ovat kissan kuljetuskopan suojapussi ettei kaveri palellu, silmäpussit ja suoliavannepussi jos semmoinen tulee tarpeeseen.


Nyt on valkattu vain välttämättömimmät, hiekat on tuossa pakasterasiassa (aika vähiin saa poika ruikkasta). Vasemmalla näkyvä viltti ei kuulu kokoonpanoon.














Se on siinä. Sturdi on taiteltu ja köytetty kasaan ja samoihin solmuihin kiinnitin penkin. En tiiä miksei useinkin voisi lähteä näin vähillä liikkeelle. Tosin onhan se mukavempi reissu jos kissalla on vähän vakaampi vesikuppi, entäs jos tarvitaan kynsileikkureita, mitäs jos kaveri alkaa kettuilemaan ja pitää olla mukana luu joka lyödä sen kurkkuun. No Laihialla ei ole, elämänne tilaisuus tulla ryttyilemään!

Aamukikkailua

Maija sortui aamulla omaan näppäryyteensä. Teinineito peuhkasi ovenkahvassa roikkuvan kauppa-kassin kanssa ja hetken kuluttua kuului surkeä "wää!"
Kuten todisteista näkyy en voinut vastustaa kiusausta napata kamera esiin ennen ansaan lauenneen vapauttamista, kun ei kakaralla tuntunut hermojen menettämistä suurempaa hätää olevan.

Hiljaista on pidellyt

Päätä kutittaa sen sisäpuolelta! Hyvin mulla menee T: Maija

Ja mites se 2008 menikään

Vuodet 07-08 olivat niin suurta muutosten aikaa kissojen osalta elämässämme, että jonkinlaisen röyhtäisyn voisi siitä tänne kirjoitella.

Kun joskus 2007 pahaa aavistamatta menimme ukkoni kanssa Kes-kissin näyttelyyn katsomaan maine cooneja, näimmekin tuomarin pöydällä pienen mustan itämaisen pennun rimpuilemassa omistajansa otteessa. Sydämeni kääntyi välittömästi ympäri tuolle pienelle bastetin näköiselle olennolle.. pieni egyptologi minussa vaikeroi eikä auttanut mikään muu kuin kotiin saavuttua heti selata pentulistoja ja etsiä omaa mustaa pirulaista. Aiemmin en voinut ymmärtää miksi kukaan haluaisi tuollaista rottakissaa, mutta kun näin ensimmäisen mustan...
Ei tullut yllätyksenä että mustia olikin yllättävän vaikea saada, tuntui että varattu-leima lyödään pennun kylkeen jo sinä hetkenä kun nenä näkyy emon persiestä. Viimein kun vahingon kautta satuin bongaamaan 2 mustaa poikaa Jatsikatin kissalassa Kyrössä, ei muuta kuin samantien soitto ja auto tulille. Vaikka Jansku oli tukena valintaa tekemässä näiden kahden mustan lepakon välillä, päätös oli liian vaikea ja pian huomasimme ukkoni kanssa pakkaavamme molempia kuljetusboxiin. Kasvattajan kanssa juttelimme että ei näitä varmaan kauheasti näyttelyssä näy, joskus ehkä coonin seurakissaksi mutta ei muuten...... Kylläpä se on nähty miten tuokin piti paikkaansa.
Olimme ukkoni kanssa vieläpä niin puusilmiä että emme osanneet erottaa veljeksiä toisistaan, niinpä Molli sai pitää pantaa muutaman kuukauden ajan kunnes viisastuimme. Ei sentään ihan mitä tahansa pantaa vaan pitihän se otsa hies etsiä musta panta missä pieniä niittejä, ettei Mollilta mene maine muitten kissojen silmissä. Kovalle jätkälle katu-uskottavat pukineet. Klikkaa kuva isommaksi niin näet paremmin miten asiallinen panta!

Itämaiset hankittiin tosiaan lemmikkiajatuksella, mutta pikkuhiljaa (syytän sinua Piispanen) imeydyin neloskategorian maailmaan ja alkoi herätä ajatus josko tarjoaisi Alberttia siitokseen. Mollihan piti kastroida napatyrän takia, vaikka onkin veljeksistä se paljon upeampi pakkaus. Päätin myös hakea kasvattajanimen "valmiiksi" tulevaisuutta varten koska sen hinta tuntui nousevan vuosi vuodelta, ja niin tammikuussa 2008 posti toikin asiakirjan jolla FIN*Nightgaunt's hyväksyttiin. Kun moni on minulta kysynyt että mikä ihmeen "naitkauntti", niin selvennettäköön että se on Cthulhu mytologiassa esiintyvä "hirviö", teoksissa suomennettu yöluihuksi. Se on sen luokan kaveri että jo tulee äitiä ikävä jos moinen tulee Osuuspankin kulmalla vastaan, vaikka olisi päiväkin.


Albertin kanssa käytiin jonkun verran näyttelyssä -07 kun halusin siitä jotain lausuntoa notta millainen kolli meillä on hanskassa. Mollia sen sijaan en näyttelyissä kuljettanut koska silloin mielestäni kastraatin näyttelyttäminen "on ihan helevetin typerää paskatouhua". Kylläpä tätä lausetta onkin jälkeenpäin hierottu naamaani, varsinkin joulukuun Voittajanäyttelyn jälkeen kun Mollista tuli V08 kastraatti uros. 2008 tulikin harrastettua tuota "paskatouhua" ja käytyä Mollin kanssa aika monet kerrat nostamassa kissa pöydälle, menestystäkin tuli varsin mukavasti. Niin sitä on tullut huomattua että kastraatin kanssa se onkin melkein mukavampi käydä kun ei ole kollin rähinöitä kestettävänä.
Albertin kuva Markus Wikström.

Albertista tulikin isä kahdelle pentueelle ennenkuin menetti nyyttinsä. Niistä on enemmän rupateltu tuolla http://nightgaunts.blogspot.com/2008/06/muksuttimia.html Kun olimme laskeneet pojan "siitosmarkkinoille" alkoi herätä ajatus notta mitäpä jos pojasta otettaisiin meille siitosnaaras. Koska olimme näinkin keltanokkia neloskissojen parissa, ei kasvatusta ollut tarkoitus aloittaa vielä moneen vuoteen. Mutta ajatus jäi silti niin vahvasti itämään, että jännityksellä odotimme mitä naaraat maailmaan pyöräyttävät. Yhteensä tuli kuitenkin 7 poikaa ja 2 tyttöä joista toinen jäi kasvattajalle omaan käyttöön, joten tämä suunnnitelma rohtui siihen.


Salmisella kasvoi samaan aikaan simskupentue ja hän heitti ajatuksen että ota siitä ja ala kasvattamaan LO-siamilaisia. Kyl maar ajatuksenakin se mua nauratti.. vähän aikaa. Niin sitä on kuitenkin hullu että tuokin jäi mielenperukoille kytemään kunnes menin ja varasin tarjotun pennun (ja nyt osoitan syyttävällä sormella Junikkaa hullun yllyttämisestä). Niin meille tuli pieni Maija joka onkin osoittautunut varsinaiseksi aarteeksi. Maija sai myös virallisen nimensä kasvatussuunnitelmieni muutosten takia, neitokainenhan on FlyingFinn's Plan-B . En minä vieläkään ota uskoakseni että meillä on siamilainen naaras eikä itämainen mutta kai se tästä! Maijan tultua Pyynö rupesi heti kummisedäksi kuten kävi itämaisten kanssa aikoinaan. Muut kun suhisevat ja rähjäävät tulokkaille, Pyynö sen sijaan ottaa siipiensä suojaan ja suorittaa perusteellisen persepesun! Pyyne on semmoinen setämies että joskus tulevaisuudessa toivottavasti tulevat pennut eivät varmasti saa hetken rauhaa yli-innokkaalta lastenhoitajalta. Molemmissa kuvissa uudet kissat ovat olleet meillä vasta noin tunnin ajan kun Pyyppö on jo täyttä päätä hoivaamassa.

Pentusuunnitelmia yritämme tähdätä vasta vuodelle 2010, koska silloin asumme isommassa kämpässä. Tämänhetkinenkin loota on kyllä kolmio, mutta suuren kissamäärän vuoksi pentujen kasvattaminen voisi olla jo aika tiukkaa. Maija on hyvin pentusuunnitelmissa mukana koska ei ole juossut vielä kertaakaan, mutta saa nähdä kuinka meidän vielä käy. Yleensähän tällaiset suunnittelut kusevat kintuille kuin köyhän talon koirat, mutta tuohon pyritään.

Jouluhommia

Nyt ei ole suurempia kirjoitusfiiliksiä mutta viskaan teitä kuvalla.

Kissat olivat mukana vanhempieni luona Joulua viettämässä. Siellä meinasin saada harvinaisen kuvan jossa koko kööri olisi yhtäaikaa aterioimassa. Innoissani jo kaivoin kameraa esiin, niin eikö Ryssä ehtinyt livistää paikan päältä muualle. No kaiketi tuo kuusikin noin sievässä puolikaaressa on jo aika hyvä saavutus.

Jouluja

Leppoisaa Joulua tutuille ja tuntemattomille näin vuosia sitten edesmenneen kääpiöhamsterimme Albertin välittämänä.

Diibadaaba

Kaverin itämaisella on tapana huutaa autossa yleensä koko matkan ajan kuin syötävä. Äänitin sitä talteen ja taannoin koesoitin meidän laumalle. Tyypit menee kyseisestä pätkästä aivan sekaisin ja etsivät "kadonnutta" kissaa sekapäisenä. Pahoittelen repeämistäni videon lopussa, ei kestäneet nauruhermot enää Maijan ratkaisua peitellä kännykkää.

Pyypperö

Pyynö on taas oma ihana itsensä. Pojalla on pitkä vekki vatsassa ja paljon karvaa vielä kasvattamatta takaisin, mutta se on nyt jälleen iskussa ja hölmöilee vanhaan malliin.
Viimeviikonloppuna meillä oli kauan sitten suunniteltu reissu Tampereelle, mutta se oli myös ensimmäisiä päiviä jolloin Pyypöltä uskalsi ottaa kaulurin pois (aiemmin se oli ollut hieman liian kiinnostunut haavastaan). Vaikka meillä oli luotettava kissanruokkija sovittuna, ei poikaa uskaltanut kuitenkaan jättää yksin kotiin ilman jatkuvaa valvontaa. Niinpä Pyyppö lähti mukaan reissuun.


Pyynekin osaa arvostaa hotellin lakanoiden pehmeyttä. Pyynö approves Holiday Inn. Kuvassa näkyy kaverin hienot varvaskarvat <3











Kotona Pyypellä on tapana kaivaa parvekkeen lasiovea kun se haluaa partsille tuulettumaan. Toinen erehtyi luulemaan hotellihuoneen isoa peiliä vastaavaksi oveksi, ja kaivoi sitä pitkin yötä huutaen pääsyä "pihalle". Kuva on otettu keskellä yötä salamalla, joten se on aika pimeä. Jonain toisena aikana tuo olisi voinut olla jopa äärimmäisen ärsyttävää, mutta menneen lankaepisodin jälkeen minusta tuntuu että Pyynö saisi suorittaa vaikka aseellisen pankkiryöstön ja minä vain toteaisin tyytyväisenä että "poika on terve <3".

Oodi Sturdille

Taannoin kun Piispaska alkoi heitellä ajatusta ilmoille, että tilataanpa rouville sturdin näyttelyhäkit niin olin ensin kovin ajatusta vastaan. Meikähän ei olevinaan moista hifistelyvehjettä kaipaa, kyllähän sitä sen verran verhoja jaksaa ripustaa. Lopulta lämpenin kuitenkin ajatukselle ja maihinnousun Sammonkadulle teki musta tuplastöördi.

Sittemmin näyttelykeikkojen lisäksi häkille onkin löytynyt miltei jokapäiväistä käyttöä. Coonimme ei suostu föönattavaksi joten veikko laitetaan sinne kuivumaan pesun jälkeen. Lauman matriarkka Tauno ruokailee useimmat ateriansa sturdissa koska syö munuaisvikaisten ruokaa. Xena nukkuu yönsä sturdissa. Tyypillä on tapana nukkua aivan uskomattoman sikeästi ja kuorsaten, jossain vaiheessa yötä joku sikapää itämainen keksii aina ruveta hätyyttämään rouvaa ja Kena parka herää hirveästi säikähtäen. Xenasta on huomannut heti miten paljon rentoutuneempi se on päivisin kun saa nukkua rauhassa. Näin ollen häkki on ollut todella hyödyllinen.
Ainoa mikä siinä kiristää on puhdistaminen. Olen kuullut villiä huhua että jotkut pesevät sturdinsa pesukoneessa. Minä meinasin saada itkupotkuraivarit kun olin irrottanut "pitkät kaaret" ja koitin vääntää niitä takaisin, hirvittävä homma. Enkä edes saanut häkkiä lopulta koneeseen kun en keksinyt mistä poikkipuut lähtevät ulos. Vai pesettekö te sturdinne koneessa poikkipuineen päivineen? Jos ne poikkipuut saa jostain välistä ulos niin mistä? Kaaripuut saa raivolla, muiden röörejä en ole löytänyt.
Kun tuon kokoiseen suihkukoppiin pistää teltan roikkumaan ja alkaa suihkuttelemaan niin voin kertoa että eipä sitä kovin puhtaaksi saa.

Mutta niin ihastunut olen tähän kapineeseen että nyt noutoaan odottaa extra large divided kantolaukku, kiitos vain Suskulle taas roudaamisesta. Ja värinä... tadaa musta!

Awww!

Senja the Orifame teki Pyynölle tällaisen hienon palkinnon! Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana mikäli et näe lukea, bloggeri ei anna laittaa isompaa kuvaa.

Kiitos Senjalle muutenkin puhelintuesta! Vaikka aina ei ongelmiin löydykkään sitä viimesintä ratkaisua niin jo yhdessä pähkäileminen avaa uusia ajatuksia ja muutenkin helpottaa oloa. On sillä vaan kumma merkitys kun tietää että muutkin on hengessä mukana vaikka ei pystykkään taikoja tekemään. Salmista kiitän nöyrimmin pistoksista ja nesteytyksestä, itse en arvannut noin kipeällä kissalla ruveta tuikkimista harjoittelemaan.

Keskisuomen eläinklinikalle kiitokset aion viedä kakun muodossa kun käydään poistamassa Myynöltä tikit.

Aihetta juhlaan

KAKKI TULI! Ja loppu lanka mikä lymysi vielä paksusuolessa <3

Kuulumisia

Tänään kävimme taasen klinikalla kontrollissa ja piikittämässä antibiootteja. Kuume on noussut hieman mutta maha ei edelleenkään arista ja kissan kunto on olosuhteisiin nähden suorastaan loistava. Nyt hoitoa jatketaan kotona ja ellei mitään tapahdu seuraava lääkärikeikka onkin tikkien poisto. Mikäli perjantaihin mennessä ei ole vieläkään tullut sitä kauan odotettua paskoa niin sitten pitää käydä taas tohtorissa.

Pyynöllä on ihan valtava nälkä mutta annoksia pitää vielä rajoittaa, vasta sunnuntaista lähtien poika saa syödä sen miltä tuntuu. Vatsalaukun ja suoliston leikkauskohtien vuotovaaran pitäisi kuitenkin olla jo ohi, että sen puolesta annoksia aletaan nyt kasvattamaan.

Muut kissat yllättäen repivät pelihousujaan kun niille ei pidetä seuraa. Pyynö on kuitenkin pakko eristää omaan huoneeseensa kun kaulurista huolimatta se haluaisi kiivetä ties mihin tähystelemään. Elmo taasen makaa 38 asteen kuumeessa puolisekaisin, että siitä ei ole kissanvahtijaksi kuin satunnaisesti auttamaan jossain toimenpiteissä. Pyynöä ei taasen voi pitää yksin kun se on tällä hetkellä niin seurankipeä syliapina, ettei toista henno jättää oikein hetkeksikään yksin.

Mutta tilanne näyttää tosiaan viimein aika valoisalta, Pyynölle pitäisi antaa joku Maailman Vahvin Nalle-palkinto <3

Toipumista

Käytiin päivällä klinikalla kontrollissa. Kuten oletettiinkin on Pyynön vatsakalvontulehdus nostanut kuumeen (39,7), mutta maha ei kuitenkaan arista koskettaessa. Ottivat verikokeita ja arvattavasti tulehdusarvot ovat harasoo ja muuta lääketieteellistä jargonia jonka edessä pieni ihminen vetää hiljaiseksi. Hyvin ne lekurissa selitettiin, mutta ei kai tämmönen keskiarjalainen perunannostoon tarkoitettu persjalkainen muista enää semmosia hienouksia. Mutta iloinen tieto oli se, että vaikka Pyynö ei ole melkein viikkoon suostunut syömään tai juomaan itse mitään, maksa-arvot olivat suorastaan loistokkaassa kunnossa. Kissalta kun alkaa maksa nopeasti rasvoittumaan ja vaurioitumaan syömättömyyden seurauksena.

Näin illan kuhneessa meidän piti itse pistää vielä antibioottia kankkuun mutta meikäläiselle iski suorituspaineet ja kutsuin taas Salmisen apuun. Kiitos hälle!

Tällä hetkellä Pyynö saa yhtäaikaa kahta antibioottia, toista syötän minä kotona suuhun 2x päivässä ja toista lyödään klinikalla persiiseen päivittäin. Antepsinia suun kautta suojaamaan ärtyneitä limakalvoja 2x päivässä. Kahta eri kipulääkettä suun kautta, Metacamia ja opioidi-valmistetta joka pistää äijän bilettämään. Kaiken tuon lääkeannon lisäksi vielä syötän liemimäistä a/d:ta suoraan suuhun muutaman tunnin välein, ihan vain pari millilitraa kerrallaan.
Äijä on todella virkeä ja seurankipeä, jatkuvasti haluaa vain rellottaa vieressä ja alkaa polkea pienestäkin huomioinnista. Toinen on kyllä niin mahdottoman rakas ettei tuommoista olekkaan.

Äsken kaveri vielä näytti iloisen yllärin. Pöydällä oli nokare a/d:ta jota en ollut vielä ehtinyt vetää ruiskuun, niin Pyyppö kävi sen siitä ihan itse syömässä! Hyvä Pyynö!

Yöllisiä

Pyynö pisti lautas-antennin kohti satelliitteja, mistäpäin tänään näkyy parhaat leffat?!
Kipulääkkeet tuntuvat ainakin tehoavan, äsken heitin roskan roskikseen niin Pyynö meinasi syöksyä jahtaamaan sitä. Äijä on olosuhteisiin nähden yllättävänkin pirteä, onneksi kauluri "masentaa" sen verran että vie innon suuremmalta touhuamiselta. Pissit tuli äsken laatikkoon, että se puoli toimii vieläkin. Loristelun jälkeen takaisin pesään lämpimään ja peitto korvin.


Ja koko perkeleen episodin pääsyyllinenkin löytyi. Eipä nyt ole tullut tämäkään ihan ensimmäisenä mieleen, mutta näköjään kissalle tulee. Pyynö on ehkä ollut edellisessä elämässä vaatturi tai muu pukinemestari kun on osannut vielä purkaa niin että saanut pitkää rihmaa aikaiseksi eikä pätkiä.
Pyynölandian uusi sananparsi meneekin notta: kun alkuviikosta purkaa fleecen reunaa niin loppuviikosta pääsee klinikalle.

Tilanteesta on kyllä huumori kaukana mutta ei voi kuin taas ihmetellä. Yllättäen tässä yön kuhneessa onkin tullut purettua lankoja kaikista vastaavista peitoista.

Semmosta

Pikainen välitiedote.

Tänään menimme päivystykseen Keskisuomen eläinklinikalle ja lääkäri älysi heti katsoa kissan suuhun. Kielen alla jumissa lankaa joka jatkoi matkaansa suolistoon. Kirjoitan joskus myöhemmin lisää mutta tässä pikaisesti kun tiedän että siellä on ihmisiä jotka kaipaa tietoa.

Pyynöltä poistettiin pätkä suolta, oli niin pahasti haavoilla. Muuten pitkin suolistoa reikiä jotka kursittu umpeen. Oli onnea matkassa kun ei saatu eilen varjoainetta suolistoon, olisi vuotanut rei-istä läpi muualle. Lanka kulki koko matkan kielen alta aina paksusuoleen asti, saatiin poistettua kaikki mitä oli ohutsuolessa. Mahalaukku avattiin ja poistettiin siellä oleva lanka. Vatsaan syntynyt vatsakalvontulehdus. 2 Lääkäriä leikkasi sitä n. 4-5 tuntia.

Tällä hetkellä kissan tila on vakaa, ei ole vielä herännyt nukutuksesta. Pyynö on kuitenkin vahva, lääkäri sanoi että ei olisi ikinä uskonut mitä kissan sisältä löytää verrattuna siihen missä kunnossa se oli ensin tutkimuspöydällä.

Alunperin luulin että kyseessä on ompelulankaa, mutta lääkärin mukaan se oli vahvempaa. Salapoliisin työtä tehtyäni on selvinnyt että jätkä on purkanut pitkän pätkän fleecen reunassa kulkevaa "viimeistely"lankaa. Koita näitä nyt varjella perkele kun ei oma järki riitä keksimään mitä kaikkea vaaroja kotona on.

Nyt kaikki peukut niin pystyyn notta kramppi iskee parin päivän ajaksi.

Jatkoa

Tänään sunnuntaina käytiin taas päivystyksessä. Röntgenit näyttivät samalta kuin eilen ja kissaa nesteytettiin. Paikassa jossa päivystävä eläinlääkäri toimii on jotkut röntgennesteet lopussa ja saimme viimeisen kuvan otettua mitä niillä irtosi. Hän olisi halunnut tehdä "varjoainekuvauksen" (vai mikähän sen oikea nimi on) mutta näin ollen se ei onnistu. Kissa nesteytettiin taas ja annettiin piikkinä oksennuksenestolääkettä kun tabletit eivät toimineet.

Äijä ei kuitenkaan ole kivulias, näin ollen olemme yrittäneet sitä saada hieman kävelemäänkin että mekaaninen liike saisi jotain aikaan suolistossa. Mutta tohtorin mukaan sisusvärkit ovat vaan nyt tehneet lakon jonka syytä ei tunneta. Virtsaaminen onneksi toimii ihan normaalisti, että jossain ollaan vielä kartalla.

Huomenna näillä näkymin kissa tohtoriin sellaiseen mestaan jossa tuo kuvaus onnistuu. Pyynö on kyllä nyt pirteämpi kuin aiemmin mutta ei syö eikä juo. Väkisin annettuna alkaa kova kuolaaminen kun kaverille tulee pienestäkin eväsmäärästä huono olo. Välillä on kuitenkin jotain aina yritettävä antaa, a/d:lla ja vedellä pikkuhiljaa.

Meikäläinen alkaa olla aika harasoo kun on valvonut useamman vuorokauden ja välillä nukkunut toinen silmä auki. Heti kun vähänkin rapsahtaa niin alkaa hurja toive josko kaveri menisi syömään/juomaan tai laatikolle. En tiedä onko koko keskisuomessa odotettu paskaa näin hartaasti kuin meidän perheessä.

Voi meidän Tyyneä.