Toipumista

Käytiin päivällä klinikalla kontrollissa. Kuten oletettiinkin on Pyynön vatsakalvontulehdus nostanut kuumeen (39,7), mutta maha ei kuitenkaan arista koskettaessa. Ottivat verikokeita ja arvattavasti tulehdusarvot ovat harasoo ja muuta lääketieteellistä jargonia jonka edessä pieni ihminen vetää hiljaiseksi. Hyvin ne lekurissa selitettiin, mutta ei kai tämmönen keskiarjalainen perunannostoon tarkoitettu persjalkainen muista enää semmosia hienouksia. Mutta iloinen tieto oli se, että vaikka Pyynö ei ole melkein viikkoon suostunut syömään tai juomaan itse mitään, maksa-arvot olivat suorastaan loistokkaassa kunnossa. Kissalta kun alkaa maksa nopeasti rasvoittumaan ja vaurioitumaan syömättömyyden seurauksena.

Näin illan kuhneessa meidän piti itse pistää vielä antibioottia kankkuun mutta meikäläiselle iski suorituspaineet ja kutsuin taas Salmisen apuun. Kiitos hälle!

Tällä hetkellä Pyynö saa yhtäaikaa kahta antibioottia, toista syötän minä kotona suuhun 2x päivässä ja toista lyödään klinikalla persiiseen päivittäin. Antepsinia suun kautta suojaamaan ärtyneitä limakalvoja 2x päivässä. Kahta eri kipulääkettä suun kautta, Metacamia ja opioidi-valmistetta joka pistää äijän bilettämään. Kaiken tuon lääkeannon lisäksi vielä syötän liemimäistä a/d:ta suoraan suuhun muutaman tunnin välein, ihan vain pari millilitraa kerrallaan.
Äijä on todella virkeä ja seurankipeä, jatkuvasti haluaa vain rellottaa vieressä ja alkaa polkea pienestäkin huomioinnista. Toinen on kyllä niin mahdottoman rakas ettei tuommoista olekkaan.

Äsken kaveri vielä näytti iloisen yllärin. Pöydällä oli nokare a/d:ta jota en ollut vielä ehtinyt vetää ruiskuun, niin Pyyppö kävi sen siitä ihan itse syömässä! Hyvä Pyynö!